Tässä pitäisi nyt tietää, mikä on esim. Shoigun tilanne "omiensa keskuudessa". Se, että Putin ei häneen välttämättä enää satasella luota, ei kerro mistään muusta kuin siitä, että Putin ei häneen luota. Mitä sitten? Miksi Shoigu on edelleen asemassaan, vaikka hän on vetänyt käytännössä kaiken suomeksi sanottuna pitkin vittua jo vuoden päivät? Tämä on minusta kaikkein olennaisin kysymys. Putinilla on valta heitellä ukkoja pois pesteistään ja joku heittelee niitä hänen puolestaan jopa ikkunasta, mutta miksi Shoigu on saanut edelleen jatkaa, vaikka tulokset ovat surkeita? Joku syy siihen on oltava.
Voisiko sitten kuitenkin olla niin, että Shoigulla on puolellaan valtava määrä sellaisia henkilöitä Venäjällä, joilla on rahaa ja valtaa? Ja koska Venäjä on ajanut itsensä totaalisesti nurkkaan ja siellä ei tunnetusti virheitä myönnetä nyt, eikä myöhemmin, Putinin valta onkin enää vain nimellistä. Hänellä on toki omat kannattajansa, erityisesti tavallisen rahvaan joukossa, mutta mitä sillä lopulta tekee, jos "toimintakyky käytännössä" on Shoigun käsissä?
Prigon uskon pelaavan jollain tasolla Putinin pelikirjalla, vaikka "nyt on otettu sellaisia riskejä, jotka syövät Putinin uskottavuutta". Kysymys kuuluu, kenen silmissä uskottavuus on syöty? Vastaus: länsimaiden ja vähänkään asioista ymmärtävien joukoissa. Mutta mitä sitten? Mitä merkitystä tällä jengillä on venäläisille, jotka elävät omassa kuplassaan. Alistettu kansa, joka alkaa vasta nyt tajuta, jos vieläkään, että heille on puhuttu paskaa silmät, korvat ja suut täyteen. Kaikenlainen normaaliin demokratiaan kuuluva käyttäytyminen ja toiminta on sanktioitu sen verran isosti, että kynnys lähteä kaduille on noussut todella korkeaksi. Kestää normaalia pidempään ennen kuin jengi lopulta uskaltaa sankoin joukoin lähteä vastustamaan tai tukemaan yhtään ketään.
Venäläisille "kunnia" on kaikki kaikessa. Heidän käsityksensä kunniasta kuitenkin poikkeaa yhä edelleen aika paljon meidän länsimaalaisten käsityksistä. Venäjä ei koskaan ole myöntänyt mitään virheitään ja maksanut hintaa mistään muuten kuin omien kansalaistensa hengellä. Ja nämä kansalaiset on nostettu marttyyrin asemaan. Mitkään normaalit lainalaisuudet eivät yksinkertaisesti toimi siinä maassa, koska viime kädessä jokainen ihminen on kiinnostunut vain siitä, että heidän usein ankea elämänsä jatkuu myös seuraavana päivänäkin. Iso osa kansasta tekee hidasta itsemurhaa juomalla itsensä hengiltä, koska valtio on unohtanut heidät. Kahdeksankymppiset mummot Venäjän landella elävät edelleen kuin meillä elettiin 50-luvulla maaseudulla. Kaikki on hyvin, kunhan kanat munii ja kaalia ja nauriita nousee maasta. Jos tänään on samanlainen päivä kuin eilen, voi olla tyytyväinen. Koti, uskonta ja isänmaa, siinäpä ne tärkeimmät. Isänmaan puolustaminen on suurin kunnia, mitä ihminen voi saada. Harmi vain, että heidän tietonsa perustuvat propagandaan ja puhtaisiin valheisiin. Moskovassa ja Pietarissa kiinnostaa vain se, että elämä jatkuu suhteellisen länsimaisena edelleenkin. Mutta kyllä siihenkin muutos tulee, se tulee vain hitaammin kuin mitä me kaikki toivomme. Mutta sitäkään ei tiedetä, mitä siitä lopulta seuraa. Lähdetäänkö kadulle? Koska lähdetään? Kannattaako edes lähteä, koska nopeaa muutosta ei ole odotettavissa siltikään, sen verran eristyksiin on Venäjä onnistuttu tunkemaan?
Ei tällaista maata vain mitenkään voi verrata länsimaihin, kuten vaikkapa Suomeen, missä eläkeläiset käy kirjoittamassa Facebookiin mielipiteensä iltapäivälehtien kommenttiosioihin. Heidän maailmansa on ihan erilainen ja siksi pitää ymmärtää, että teatteriesityksissä ei välttämättä meidän silmin ole yhtään mitään järkeä. Mutta tavallisille venäläisille on voinut hyvinkin lähteä sellainen viesti, jonka he ymmärtävät juuri niin kuin on toivottu.
Ei tämä tässä vielä ollut. Jotain tulee tapahtumaan kyllä. Parasta olisi, kun venäläiset keräisivät rojunsa ja suksisivat vittuun Ukrainasta vähän vikkelään. Se tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, venäläisetkin sen tietävät. Mutta just nyt on kyse siitä, miten se esivalmistellaan. Omalle kansalle.
