Venällä on tapana todeta mullistusten ja vastoinkäymisten äärellä vaikkapa, että datshalla kaali kasvaa kuten ennenkin. Jossakin Siperian perskorvessa pakotepolitiikka ja sen sellaiset eivät pahemmin tunnu, kun siellä eletään jo valmiiksi kaalilla ja kehnoilla perunoilla. Venäläisittäin niin sanotuilla "perspektiivittömillä alueilla" yhteiskunnan palvelut ovat nykyäänkin rajalliset ja tuontitavaraa ei ole varsinaisesti liikaa tarjolla.
Rehvakkaampaan elämään tottuneilla kaupunkilaisvenäläisillä on paljon tiukempaa, jos tuontitavaran saanti tyrehtyy. Yleinen nälänhätä ei ole ihan ensimmäinen uhka, mutta kaupunkien perusjengi joutuisi tinkimään mukavuudestaan vielä paljon nykyisestään.
Maanviljelyskelpoisen maan käyttöasteesta Venäjällä en osaa sanoa tarkempia totuuksia, mutta ei se juuri kaksinen ole. Maatalouteen ei ole maassa satsattu juuri minkään vertaa, kun öljyllä, kaasulla ja kaivannaisilla saattoi kirjaimellisesti vuolla kultaa vuosikaudet (ja Putin klaaneineen saattoi ryöstää kansallista omaisuutta rajattomasti omiin liiveihinsä). Jos selkeää halua ja päämäärätietoisuutta olisi, niin maataloustuotannon volyymissa olisi Venäjällä huomattavaa kasvun varaa. Sikäli kun olen omin silmin nähnyt, kuvista katsonut ja loput toisilta kuullut, niin viljelyä ajatellen Suomea suotuisimmilla seuduilla Venäjällä on miljoonia ja taas miljoonia hehtaareja viljelemätöntä maata, joka olisi varsin pienillä toimilla otettavissa aktiiviseen maanviljelyskäyttöön. Puutetta on kuitenkin laadukkaista koneista ja käytännön maatalousosaamisesta. Maassa ei oikein ole yksityismaatalouden perinnettä, ja harvassa ovat ne jotka ovat olleet ottamassa omaa riskiä agribisneksessä. Koneista merkittävä osa pitäisi tuoda.
Putikan olisi kannattanut panostaa ajat sitten maatalouden yhteisyrityksiin ulkomaalaisten kanssa. Tässäpä karkea malli (joka ei valitettavasti ole enää ajankohtainen): Tehdään selkeä 15-20 vuoden kehityssuunnitelma kunkin yrittäjän kanssa tietyn alueen asteittaisesta pellonraivauksesta, sisältäen viljelytuotannon nostamisen pala palalta pystyyn. Samalla rakennetaan tarvittava infra tuotanto- ja varastorakennuksineen ja huoltoteineen jne. Vastaavia suunnitelmia voisi tehdä muidenkin tuotantosuuntien kohdalla. Venäjän valtio tekisi samanlaisia yrittäjäsuunnitelmia ulkkareiden kanssa riittävän määrän, jotta tuon bisneksen päälle voidaan järjestää maatalouden peruspalvelut aluksi valtion subventoimana ja lopulta markkinalähtöisesti. Kukin ulkomainen yrittäjä tekisi Putikan kanssa exit planin, joka varmistaa yrittäjälle riittävän palkan ja kunnon potin sopimuksen päättyessä. Pääoma tulisi lähes kokonaan Venäjältä, osaaminen puolestaan ulkomailta. Käytännön osaamisen ulkkariyrittäjä siirtäisi paikallisille yrittäjille, jotka sitten yksin tai maatalousyhtymänä ottaisivat bisneksen velaksi haltuun sen jälkeen, kun ulkkarin sopimus on saatu päätökseen ja bisnes on käynnissä. Tämän tapaista systeemiä olisi voinut pilotoida viime vuosikymmenellä, mutta eihän tuollaiseen ole tällä hetkellä mitään edellytyksiä.