Luulen kyllä, että Suomessa nämä linkit eivät (ainakaan vielä) niinkään koske johtotasoa: Suomen Sisusta tai Sarastuksesta en ole juurikaan löytänyt tälläisiä äänenpainoja - päinvastoin kuten esim. oheisesta tekstistä voi lukea:
http://sarastuslehti.com/2014/09/23/putin-oikeisto-ja-orwell/
Mutta kiintoisaa on että liikkeen syvissä riveissä tälläistä Venäjä-mielisyyttä selvästi esiintyy melko runsaasti - se vaikuttaa mahdollisen radikaalin etujoukon siemeneltä, joka sitten huomaakin lopulta jäävänsä maassa täysin yksin. Samalla voisi myös toivoa, että liittyminen lännen yhteisrintamaan Venäjän suhteen saisi liikkeen pääosan, etenkin sen johtajat, ajattelemaan hieman realistisemmin ja monipuolisemmin EU:n ja lännen nykytilasta ja pyrkimyksistä.
Hommassa tosiaan on muutama näkyvä venäjätrolli (tai venäjämielinen), jotka spämmäävät tuota roskaansa 24/7 ja tekevät esimerkiksi tuon Ukraina-ketjun täysin lukukelvottomaksi. Huomionarvoista on kuitenkin, että esimerkiksi tuossa
"Pitäisikö Suomen liittyä Natoon" äänestyksessä prosentit ovat seuraavat:
pitää liittyä heti 46,8%,
pitää liittyä muutaman vuoden sisällä 8,9%,
ei pidä liittyä heti, mutta optio hyvä säilyttää 19,6%,
ei pidä liittyä koskaan 24,6%. Eli vain noin neljäsosan mielestä Natoon ei tulisi liittyä, venäläismieliset tuskin ovat liittymisen kannalla. Tuosta neljäsosastakaan eivät läheskään kaikki ole venäjämielisiä vain siksi, etteivät kannata natojäsenyyttä. Natojäsenyyttä vastustetaan useista erilaisista ideologisista syistä. Jollekin Nato on NWO:n ja kaiken pahuuden ilmentymä, jollekin "puolueettomuus" on itseisarvo, "älä luota vieraaseen apuun", talvisotanostalgia ja se ettei apua tarvita, "ei ne kuitenkaan meitä auta, mutta tuo vain runsaasti lisämaksuja ja vie muiden maiden sotiin", suomettuminen ja se ettei haluta suututtaa Venäjää, inho EU:ta, länsimaista liberalismia ja mokutusta kohtaan jonka osana myös Nato nähdään jnejne. Sitten on toki joukossa ne nimimerkit, joille Venäjä edustaa ainakin jollain tasolla hienoa valtiomallia, toki suoraan kysyttäessä moni kiistää venäjämielisyyteensä ja siirtää puheenaihetta eurostoliittoon jne. Tämäkin kielii siitä, että he tietävät itsekin olevansa pieni vähemmistö, eivätkä uskalla näyttää kunnolla tukeaan. Suomen kansallismielisten ja nationalistien joukossa venäjämielisyys ei oikeasti ole kuin pienen, mutta sitäkin äänekkäämmän joukon mouhoamista.
Muualta Euroopasta näitä löytyykin sitten enemmän, varsinkin Ranskasta. Eurooppalaiset nationalistit, kansallisradikaalit,äärioikeistolaiset, konservatiivit jne. ovat jakautuneet hyvin kirjavaksi ja ideologioiltaan sekavaksi joukkioksi varsinkin venäjämielisyyden suhteen. Esimerkiksi Azovissa sotii paljon ns. "old school" natseja, joille on tärkeää päästä pysäyttämään "sekarotuisten idän kolmasosaslaavien ja mongoloidien" eteneminen Eurooppaan. Separatistien/Venäjän puolella taas sotii sitten esimerkiksi ranskalaisia kansalliskonservatiiveja, jotka vastustavat liberalismia, USA:n hegemoniaa, pankkien valtaa ja EU:ta. Venäjän puolella ovat tietysti myös lähes kaikki serbit kommunisteista nationalisteihin. Serbiassa ja Venäjällä kommunistit ja nationalistit ovat muutenkin lähes sama asia.Kroatialaisia nationalisteja taas on ilmeisesti ollut kohtuu paljon Azovissa. Kroatiasta löytyy silti myös paljon venäjämielisyyttä panslavistisen nationalismin vuoksi. Slaavimaiden nationalismi onkin ihan oma lukunsa. Saksan liittolaismaissa WW II:ssa löytyy eniten Saksa/Eurooppamielisyyttä ja venäjävastaisuutta, vaikka panslavistisella nationalismilla on sijansa myös näissä maissa. Joissain äärioikeistolaisissa slaaviryhmittymissä venäläisiä ei edes pidetä kunnon slaaveina, vaan lähinnä sekarotuisena barbaarikansana. Puolassa tilanne on kenties sekavin. Puolalaisten nationalistien on vaikea suhtautua esim. tähän nykyiseen Ukrainan kriisiin, sillä toisaalta muistetaan venäläisten sorto, mutta myös ukrainalaisten natsien suorittamat puolalaisten murhat. Saksalaisistakaan ei luonnollisista syistä niin hirveästi pidetä. Silti puolalaisistakin löytyy yllättävän paljon Venäjän ja sen toimien puolustelijoita, toki iso osa näistä on puolalaisia sosialisteja ja kommunisteja.
Läntisen euroopan kansallismielisistä ryhmittymistä en jaksa sen enempää kirjoittaa, mutta mututuntumalla(seuraan paljon eri maiden tilanteita) väittäisin Venäjän ihailun olevan edelleen vähemmistössä. Tämä vähemmistö on kuitenkin kasvanut ja on tällä hetkellä varmasti äänekkäämpi kuin koskaan aiemmin. Tietenkään EU:sta ja varsinkaan sen maahanmuuttopolitiikasta ja arvoliberalismista ei suurin osa pidä, mutta moni suhtautuu asiaan samoin kuin Hännikäinen. Osalle myönteinen Venäjä-suhtautuminen on myös tuota "viholliseni vihollinen on liittolaiseni"-ajattelua. Front Nationalin myönteinen suhtautuminen Venäjää kohtaan johtuu varmasti osaksi myös Venäjän vanhasta liittolaisuudesta. Aina on myös helpompaa sympatiseerata agressiivista valtiota silloin kun ei asu sen naapurissa.
Tulipa hieman sekavasti kirjoitettua, mutta menköön. Aihe on sinänsä hyvin mielenkiintoinen ja vaatisi todella paljon aikaa tehdä kunnon kirjoitus Euroopan kansallismielisten ja EU-kriittisten liikkeiden suhteesta nyky-Venäjään. Pitäisi erotella populistit, nationalistit, maahanmuuttokriittiset, EU-kriittiset, rasistit, uusnatsit, traditionalistit, konservatiivit jne. ja nämä menevät välillä hyvin paljon ristiin ja useissa puolueissa ja liikkeissä löytyy näitä kaikkia(tai vain jotakin näistä), kuten myös vastakkaisia näkemyksiä. "Kansallisradikaali" voi olla myös Nato, - ja EU-myönteinen. Niin ja Suomessa tosiaan uskon tämän venäjämielisyyden olevan suurempi ongelma aivan muissa kuin kansallismielisissä piireissä.
