Mitä ihmeen voitettavaa verrattuna siihen että mitä hävittävää?
Tuolla tunnutaan arvostavan suuresti ns. voittavia laajentajia. Säännöllisesti Stalin ja Pietari Suuri ovat säännöllisesti äänestetty kärkisijoille, joita molempia yhdistää Venäjän vallan laajentaminen. Toki siellä on toisen maailmansodan voittoa (osin jättämällä vastuun sotilaille sotia) ja muuta, mutta mitä nyt vaikka gulageista kun oltiin sentään suurvalta ja laajennuttiin länteen. En ollenkaan väheksyisi yhtenä motiivina sitä, että historian kirjoihin Venäjällä Putin nähtäisiin Venäjän hajottamisen pysäyttäjänä ja entisen vallan palauttajana. Oikein vaikenemalla ne sodassa kaatuneet ja muut perseilyt katoavat kollektiivisesta muistista, ihan kuten Stalinkin nähdään laajalti "suurena johtajana" kuin "psykopaattisena massamurhaajana".
Lisäksi heikko diktaattori on nopeasti entinen diktaattori. Putinin kengissä tuskin elo helpottuu, jos kansa päättää lähteä kaduille kysymään mikä on homman nimi. Oligarkeista tuskin kovinkaan moni on tyytyväinen, jos epäilevät Putinin kykyä pysyä vallassa. Voi vähän kuumottaa miten käy varastetun omaisuuden ja jopa vapauden jos homma lähtee lapasesta. Turvallisempi voisi olla liittoutua muiden kanssa ja katsoa miten 69-vuotias mies "saa sydänkohtauksen". Ja tässä ei kannata laskea miten todennäköisyydet noille jakautuvat jos Ukraina jätetään rauhaan. Oleellista on miettiä miten KGB:n mies asiat kokee. Putin itse oli heivaamassa Jeltsiniä "kultaiseen häkkiin", en epäile hänen hetkeäkään epäilevän etteikö sama voisi käydä hänelle.
Putinin ja hänen lähipiirinsä pääasiallisena motiivina ei ole miettiä kansan parasta, vaan omaa parastaan. Heillä oleva omaisuus ei kestäisi päivänvaloa jos hommat lähtisivät heidän kannaltaan menemään väärään suuntaan, mutta heillä on pidempi historia muun muassa peiteyrityksistä, bulvaaneista, hämäräbisneksistä ja muusta mukavasta kuin Ukraina on ollut itsenäinen. Vaikka joku teko voisi vaikuttaa täysin järjettömältä, se saattaa olla varsin järkevä tämän pienen klikin etujen osalta. Aivan samalla tavalla kuin nytkin sieltä löytynee jotain kokkia kilpimieheksi veroparatiisiyhtiöön, aivan samalla tavalla oikeat nimet saadaan pidettyä poissa papereista ja aivan yhtä vaikea on toimia moraalisesti oikein kuin tähänkin asti.
Sama logiikka tuossa on kuin rikollisjärjestössäkin. Ei sen el jefen tarvitse miettiä joutuuko joku hangaround tai alhainen jäsen ongelmiin. Oleellista on, että sekä oma että oman lähipiirin etu huomioidaan, mahdollisesti annetaan kilpailijoille viesti esimerkiksi siirtyä muualle operoimaan, saadaan pidettyä veriset kädet omaavat lojaaleina ja vastaavaa. Ei esimerkiksi joku murhauttaminen järkevää touhua ole, mutta sillä voi varmistua ettei jutut leviä tai että esimerkiksi huumemarkkinoilla saadaan etuja. Samalla suorittava porras osoittaa lojaliteettinsa ja selvittämättä jääneenkin henkirikoksen jälkeen tekijä on enemmän määrääjän taskussa. Mittakaava Venäjällä on eri ja ainakin mä näen "hangaroundien" roolin olevan enemmän "pakotettu kansalainen" kuin "vapaaehtoinen idiootti yrittämässä päästä jengiin", mutta peruspiirteet näen samoina.
Demokraattisen maan näkövinkkelistä älytön teko voi olla mafiavaltion näkökulmasta kaikkea muuta kuin älytöntä.