Vähän veikkaan että Wernher von Braunin natsisympatioista ei ihmeemmin Yhdysvalloissa välitetty. Vaikka hänkin oli kiistatta syyllistynyt sotarikoksiin. Samoin Kurt H. Debus oli liittynyt SA:n jäseneksi jo 1933. Hänen kunniakseen jaetaan nykyään palkintoja ja Kuun kamaralla on kraatteri joka on nimetty hänen mukaansa.
Samoin Saksassa Bundeswehrin johdossa oli erittäin paljon Wehrmachtin, Luftwaffen ja Kriegsmarinen upseereita, politiikassa, poliisissa ja muuallakin oli paljon puolueen jäseniä ja ihan kunnon natsejakin. Ilmavoimista erotettiin ja erosi suurehko joukko ihmisiä 1970-luvulla kun olivat eräässä muistotilaisuudessa jutelleet Hans-Ulrich Rudelin kanssa ja parantaneet maailmaa suunnittelemalla etnisiä puhdistuksia. Walter Krupinski ja Günther Rall kuuluivat näihin erotettuihin henkilöihin. 1950-luvulla eräs Toisessa maailmansodassa palvellut kenraali sanoi puheessaan että ainoa rikos jonka Saksa teki sodan aikana oli se että he hävisivät. Yleisö taputti myrkyisästi.
Taputtiko tämä myrskyisä yleisö oikein seisaallaan tämän erään kenraalin, eräässä puheessa, eräällä paikkakunnalla?
Totta kai Saksan armeijassa ja myös hallinnossa, niin länsi kuin myös itäpuolella, oli entsiä kansallissosialisteja. Vaikea oli rakentaa hallinnollisia organisaatioita ilman niitä, kun natsien vaikutus Saksaan oli ollut merkittävä. Itänaapuria mielistelleessä Suomessakin, pääsi entinen SS-mies oikein puolustusministeriksi. On sitä kaikenlaista puhdistusten suunnittelijaa on Suomen poliittisissa ympyröissä pyörinyt, myös sodan jälkeen. Kuitenkin fasistiset sotasyylliset tuomittiin Nurnbergissä, toisenlaiset "syylliset" Helsingissä ja Moskovan rikolliset jakoivat mitaleja. Mutta nyt ei ole kysymys noista ajoista, eikä enää normiajoista, vaan käytännössä sotatilanteessa olevan maan sisällä asuvista "vihollisen" ymmärtäjistä. Kysymys on siitä, että millä puolella seisot. Jos et osaa vastata, niin raja on avoinna itään päin, kun passikin sinne suuntaan on kunnossa.
Oman maan talouden ja tulevaisuuden synkkyys Kremlin kiristysruuvien edessä, Ukrainan eloonjäämistaistelu tappolistojen uhatessa, ukrainalaisten kärsimykset kylmissä kellareissa ilman vettä ja sähköä, sekä kidutetut, raiskatut ja nöyryytetyt ihmiset ja koko maapallon uhkaaminen ydinsodalla. Ei kai tässä nyt ole niin vaikea sanoa kummalla puolella seisot, vai onko?
Itse tunnen useita henkilöitä, Venäjällä asuneita tai siellä syntyneitä, joilla ei ole enää asiaa Venäjälle. Ovat asettuneet rohkeasti, julkisesti hirmuhallitsijaa vastaan, vaikka se on maksanut hintaa. Toisaalta näkevät nin arvokkaana sen vapauden, jota nykyinen asuinmaa Suomi tarjoaa, että sen vapautta ja arvoja kannattaa puolustaa. Arvostan. Toki vapaassa maassa saa myös olla Mordorin puolella, mutta sitten pitää hyväksyä siitä tuleva arvostelu, täällä kun ei voi Putinin vastustajia ainakaan vielä pudotella ikkunoista.
Mutta ehkä pojan vuoksi isälle on omat säännöt, muuten on vaikea ymmärtää näitä selityksiä tai puolustelijoita. Kiiruita on niin, ettei 28 vuodessa ehdi kansalaisuutta hakea. Erinomaisen tärkeä henkilö kysymyksessä. Ei kansallisuutta ole pakko hakea, eikä edes täällä pakko asua. Mutta joku tolkku näissä selityksissäkin ja niiden ymmärtäjissä.