Hysteerinen ilmapiiri? Tapahuiko vuonna 2022 jotain Venäjän brutaalia hyökkäystä merkittävämpää? Elimmekö kenties Euroopan vaaralllisimman vuoden sitten toisen maailmansodan? Kai tästä nyt suomalaisen lehden haastatteluun menevällä, eräällä Suomen tunnetuimmista venäläisistä jotain sanottavaa on, muutakin kuin @El Gordo :n kuvittelema sodan "vastustaminen". Kovasti ovat puheissaan olleet rauhan asialla, nuo Kremlinkin päättäjät, lähes samoin sanoin. Ei kai kuusikymppinen, lähes 30 vuotta Suomessa asunut kaveri ihan lapsi ole, vaikka jääkiekkoilijoiden sivistystasosta voi olla montaa mieltä.Jos nyt omalta osaltani otan kantaa tähän "ymmärtämiseen", niin ei minulla ole kummempaa erityissuhdetta isä - eikä poika-Barkoviin. Olen arvostanut ja arvostan molempia mutta suht neutraalisti.
Sen sijaan välillä vähän töksähtää tämä paikoin hysteeriseksi menevä ilmapiiri jossa kuka tahansa joka sanoo jonkun väärän sanan Ukrainan sodasta tai kuten Barkovin tapauksessa, ei sano oikeita sanoja oikeassa paikassa, leimataan saman tien Kremlin kätyriksi, panslavistiseksi örkiksi tai miksi milloinkin. Ymmärrän että sotatilanne vituttaa ja ahdistaa, mutta en näe että sen purkaminen ihmisten syyttelyyn olisi millään lailla järkevä tie. Joku suhteellisuuden taju olisi ainakin hyvä pitää välillä mukana.
Tämän takia olen tässä huomauttanut että ehkä isä-Barkovia ei tarvitsisi tuomita ihan noin raskaasti. Kyseessä on kuusikymppinen äijä joka ei ole ilmeisesti eläessään kommentoinut mitään yhteiskunnallista asiaa julkisuudessa ja kun hän ei nyt sitten hallitse hommaa, hänelle ollaan tarjoamassa menolippua Venäjälle. Ikään kuin oman maan käymä sota olisi kaikille jotenkin yksinkertaisesti käsiteltävä asia.
Olen valmis tarkastamaan kantojani jos tulee ilmi että Barkov sr. on koko ajan ollut Putinin ja sodan innokas kannattaja. Mutta pelkästään tuon jutun perusteella en vielä noin kovin vaahtoaisi.
Jääkiekon keskustelupalstalla, Venäjään liittyvän otsikon alla, luulin tällä olevan jotain uutisarvoa. Mutta tämä jääköön puolestani tähän. Laitan muutaman Sofi Oksasen kommentin tavallisten venäläisten ajattelumaailmasta ja vastuusta. Jokainen sitten pohtikoon, istuuko nämä Barkov senioriin.
- Kun kapellimestari Dalia Stasevska vaati sosiaalisessa mediassaan länsimaita katkaisemaan taloussuhteensa Venäjään, venäläiskollegat lähettivät hänelle vihaisia viestejä. Muusikot kokivat, että Stasevska hyökkäsi vaatimuksellaan heitä ja kaikkia venäläisiä vastaan. Omasta mielestään he olivat vain "tavallisia venäläisiä", jotka halusivat elää rauhassa, ja politiikan kanssa heillä ei ollut mitään tekemistä. Kulttuuri on kuitenkin Venäjälle merkittävä pehmeän vallankäytön väline. Ei kai se ole voinut mennä ohi kansainvälistä elämää viettäviltä muusikoilta?
- Sodanvastaisuus ei yksinään ole synonyymi vaatimukselle siitä, että Venäjä vetäisi joukkonsa Ukrainasta. Sen sijaan takertumalla ainoastaan rauhanliturgiaan Ukrainaan hyökänneen maan vastuu häivytetään. Niinpä passiivia hyödyntävä retoriikka ei itse asiassa edistä rauhaa lainkaan, vaan sotarikoksia. Olen romaanieni taustatyön vuoksi käynyt läpi niin Neuvostoliiton kuin kansallissosialistisen Saksan turvallisuuspalveluiden raportteja ja eniten minua niissä kaikissa hämmästytti passiivin runsas käyttö. Kukaan ei tuntunut olleen vastuussa mistään. Kaikki näyttivät vain noudattaneen käskyjä ja protokollia. Kaikki vaikuttivat olleen tuiki tavallisia virkamiehiä. Vaikka allekirjoituksellaan dokumentin vahvistaneen voisi ajatella olevan vastuuhenkilö edes siitä, mitä nimen yläpuolella löytyvässä tekstissä lukee, sieltä ei löytynyt yhtään ensimmäisessä persoonassa kirjoitettua lausetta. Näiden asiakirjojen läpikäyminen auttoi minua ymmärtämään, miten sortokoneistot toimivat. Yksilön vastuun häivyttäminen poistaa moraalisen vastuun.
- Sivustakatsojien välinpitämättömyys tai passiivisuus ei kuitenkaan ole vastuuvapauslauseke, vaan vihreä valo väkivallalle. Niin oli myös 1930-luvun Saksassa. "Tavalliset saksalaiset" mahdollistivat Hitlerin Saksan. He eivät olleet poikkeuksellisia ihmisiä tai synnynnäisiä psykopaatteja. Samalla tavalla "tavalliset venäläiset" rakensivat Putinin Venäjän. Myöhemmin 30-luvun "tavallisia saksalaisia" ryhdyttiin kutsumaan yleisesti natseiksi, myös heitä joilla ei ollut kansallissosialistisen puolueen jäsenkirjaa.
- Nyt myös Venäjän media julistaa rauhan sanomaa. Se tarina on vanha ja tuttu, sillä propagandansa mukaan Neuvostoliitto ei ollut koskaan millään muulla kuin rauhan asialla ja aivan erityisesti sillä asialla operoi KGB. Rauhanliike oli Neuvostoliitolle työkalu, jonka avulla se pyrki vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen länsimaissa
- Rauhanmantran lisäksi "tavallisiksi venäläisiksi" itsensä määritelleet ihmiset julistavat sitä, kuinka he eivät ole poliittisia tai eivät ymmärrä politiikasta mitään, jopa silloin kun asiasta ei edes kysytä. Kavahdan itse aina tällaisia lauseita, sillä jokainen ihminen käyttää kieltä ja rakentaa todellisuutta valitsemillaan ilmaisuilla. Putinin Venäjällä informaation ja kielen kontrolli on keskeistä politiikkaa.
- Ehkäistäksemme tulevien "tavallisten ihmisten" mahdollistamien totalitarististen järjestelmien syntymistä meidän on välttämätöntä ymmärtää, miten sellainen yhteiskunta rakennetaan. Siksi "tavallisten ihmisten" vastuusta putinismin nousussa on puhuttava. "Tavalliset ihmiset" voivat nimittäin valita myös toisin.
- Omat venäjää puhuvat ystäväni eivät ole tyytyneet vain vaatimaan rauhaa. He ovat tehneet selväksi, ketä pitävät Ukrainaan hyökänneenä tahona, ja ovat vastustaneet Putinin hallintoa pitkään. Kirjailija Mihail Siskin esimerkiksi kieltäytyi edustamasta Putinin Venäjää kansainvälisillä kirjamessuilla jo vuonna 2013. Valitettavasti Siskin kaltaiset venäläiset, jotka ovat luopuneet omista eduistaan ja jopa rakkaasta kotimaastaan vastustaakseen putinismia, edustavat vähemmistöä. Näin ollen he eivät ole "tavallisia venäläisiä".--