– Ensimmäisinä päivinä erikoisoperaation alkamisen jälkeen minulla oli täyden maailmanlopun tunne. Tuntui kuin emme eläisi vaan olisimme kauhuelokuvassa tietämättä, milloin se loppuu, milloin lopputekstit tulevat, moskovalainen Natalja kertoo.
---
Poikkeuksellisetkin olot tapaavat normalisoitua.
– Aikaa on kulunut ja elämä jatkuu. Ihmiset elävät, mihinkään eivät ole kadonneet arkiset ongelmat, tavallinen elämä, Natalja sanoo nyt.
---
Tulot ovat laskeneet ja monet ovat menettäneet työnsä, Natalja kertoo.
– Monet eivät enää suunnittele mitään, koska se on hyödytöntä. Tiedän, että joku tästä tilanteesta hyötyykin, suurten muutosten ja kriisien tilanteesta.
--
– En ymmärrä, mitä me siellä teemme, Denis sanoo.
--
– Periaatteessa elämä jatkuu, mutta hinnat ovat nousseet huomattavasti ja työtä on lähes mahdotonta löytää, Daša sanoo.
--
– On liian suuri todennäköisyys, että mielipiteet eroavat. Ei haluta riidellä, se ei auta. Olipa sinulla tai keskustelukumppanillasi mikä tahansa mielipide, se ei vaikuta tilanteeseen, Natalja sanoo.
--
– Minusta syyllisiä ovat sekä Ukraina että me. Mitä tehdä? En tiedä, miten tämän voisi ratkaista, Denis pohtii.
--
Boris puolestaan katsoo, että länsi pitkittää sotaa toimittamalla aseita Ukrainalle. Tämä on syytös, jonka myös virallinen Venäjä on usein heittänyt länsimaille.
--
– Monet venäläiset vastustavat sotaa ja vielä useammat vastustaisivat sitä, elleivät he saisi vaikutelmaa, että heitä pidetään kollektiivisesti syyllisinä ja vastuullisina, Jeremy Morris sanoo.
Hänen mielestään länsimaiden olisi syytä tunnustaa myös oma tekopyhyytensä: Putinin hallinnon raakuudet esimerkiksi Syyrian sodassa ja vastustajien salamurhat eivät soittaneet herätyskelloja ja länsimaat jatkoivat yhteistyötä Venäjän kanssa kaikessa rauhassa.
– Jos olemme vakavissamme Venäjän rankaisemisen kanssa, meidän pitäisi kiihdyttää siirtymää pois venäläisestä maakaasusta ja öljystä, professori Morris sanoo.