Mainos

Venäjän nykytilanne

  • 3 784 140
  • 19 408

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
A- studiossa juuri laadukas keskustelutunti Venäjän tilanteesta ajankohtaisen kakkosen spedeily- illan vastapainoksi. Asiallista, asiantuntevaa ja kiihkotonta keskustelua tilanteesta. Sasi paketoi aika hyvin tuon NATO:n itälaajentumisen toteamalla, että vapaiden kansakuntien tahto liittyä NATO:oon ajoi vanhojen poliittisten päätösten ohi. Noinhan se aika pitkälti meni, vaikka Venäjän heikkous sille hieman portteja avasikin. Niinistö (Jussi) sanoi myös aika hyvin, että Ruotsin mahdollinen NATO- jäsenyys laittaa Suomenkin uuteen asemaan, kun pohjoismainen yhteistyö olisi pois suljettu. Itsellä herää myös kysymys, mikä olisi Suomen asema puskurivaltiona NATO:n ja Venäjän välissä?
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
mikä olisi Suomen asema puskurivaltiona NATO:n ja Venäjän välissä?
Puskurivaltio olemme joka tapauksessa, kysymys kuuluu yksin vai NATOssa. Lännen olemme jo valinneet EU:n myötä. Suuremman sodan syttyessä ei Suomi jää huomiotta vaikka emme kuuluisi edes EU:hun. Siitä pitää geopolitiikka huolen.

Pohjoismainen yhteistyö eli siis Ruotsin kanssa on NATOn vastustajien sumutusta, Ruotsi on asevoimansa alas ajanut ja se ei tule olemaan mikään tekijä ainakaan vuosikymmeneen.
 

Carlos

Jäsen
Venäjän nykytilanne -ketjuun asiaa Ruotsista. Elikkä siis, Ukraina on nyt viittä vaille valmis osa Venäjää / Venäjän talutusnuorassa, Valko-Venäjä on jo talutusnuorassa, Baltiaa ei voi enää saada (NATO), ja vielä Putininkin puheiden perusteella seuraava uhri tulee olemaan Suomi. Vai tuleeko?

Ruotsi tässä kertoo että on päättänyt nostaa puolustusbudjettiaan ensi vuonna Venäjän takia, mutta samalla ei aio kuitenkaan hakea Nato-jäsenyyttä. Sen lisäksi Ruotsista on kerrottu että jos Suomeen hyökättäisiin, Ruotsi ei jäisi toimettomaksi sivustakatsojaksi. Ruotsi myös tietää että Venäjän hyökätessä Suomeen, sillä on hienosti aikaa saattaa puolustuksensa kuntoon ja valmistautua ottamaan Ryssä vastaan. Eli Ruotsi ei koe akuutisti olevansa uhattuna.

Mutta mitä jos on? Venäjä harjoitteli jo ilma-iskua Ruotsia vastaan, ja yllätti hurrit housut kintuissa. Venäjän sukellusveneet ovat myös tuttuja vieraita nimenomaan Ruotsin aluevesillä. Mitä jos Putin tajuaakin että Suomi osaa tapella Venäjää vastaan, ja Suomi osaa odottaa hyökkäystä. Suomi osaa myös valvoa myös rajan takana tapahtuvaa liikennettä, joten mitään "housut kintuissa" -hyökkäystä ei saa tehtyä. Toisaalta Suomi on kuitenkin näistä kaikista Itämeren maista se kaikkein Venäjä-myönteisin monellakin tapaa, joten sen kanssa pärjää kivasti kyllä muutenkin.

Putin voi myös ajatella (pipi-päässään) että Tsaarin ajan Venäjä soti aina Ruotsia vastaan, joten mitäs tässä, perinteet velvoittaa? Ja jos mahdollinen sota ei päättyisi toivottuun lopputulokseen, niin ainahan siinä välissä on se puskurivaltio Suomi, ettei ihan rajanaapurin kanssa tarvitse jatkaa sitten vihanpitoa. Eikä ainakaan vastahyökkäystä maateitse tarvitse pelätä.

Toisekseen Venäjällä on jo pääsy Itämerelle Pietarista ja Kaliningradista, siinä mielessä Suomi ei toisi mitenkään valtavaa lisäetua, vaikka toki iso lisäetu olisikin. Mutta sen sijaan vaikkapa joku Norrtälje lähialueineen olisi vallan mainio sillanpääasema toisella puolella Itämerta, ihanan lähellä/keskellä Natoa, ihanan lähellä Ruotsin pääkaupunkia, siitä olisi helppo käytännössä hallita koko Itämeren elämää. Vähän kuin Porkkala, mutta heittämällä paljon parempi sijainti.

Että mitäpä jos kävisikin niin että Venäjä kasaa Pietarin ympäristöön valtavan määrän maahanlaskujoukkoja, maihinnousualuksia, kuljetuskoneita, jne, siinä samalla kun sen laivasto muodostaa isoa liikehdintää johonkin Ahvenanmaan tienoille. Ja sitten kun koko maailma henkeään pidätellen odottaa että Suomi jää jyrän alle, niin nuo valtavat (tunnuksettomat) joukko-osastot tekevätkin kansainvälisen merialueen/ilmatilan kautta maihinnousun Norrtäljeen. Veikkaan että Ruotsi ei ehtisi kissaa sanoa, kun Venäjällä olisi ko. alue about 20km säteellä hallussa, ilman että välttämättä laukaustakaan olisi ammuttu.

Siinä olisikin sitten ihan kokonaan uusi tilanne, maailma hyppisi ripaskaa hädissään joka suunnalla, kahdelle-kolmelle oligarkille langetettaisiin taas talouspakotteita, ja Obama kertoisi Putinille tai tämän ulkoministerille että "hyihyi". Ja sitten ihmeteltäisiin että miten tilanteesta selvitään.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Toisekseen Venäjällä on jo pääsy Itämerelle Pietarista ja Kaliningradista, siinä mielessä Suomi ei toisi mitenkään valtavaa lisäetua, vaikka toki iso lisäetu olisikin. Mutta sen sijaan vaikkapa joku Norrtälje lähialueineen olisi vallan mainio sillanpääasema toisella puolella Itämerta, ihanan lähellä/keskellä Natoa, ihanan lähellä Ruotsin pääkaupunkia, siitä olisi helppo käytännössä hallita koko Itämeren elämää. Vähän kuin Porkkala, mutta heittämällä paljon parempi sijainti.
Antlantin rannalle haluaa nuo geopoliittiset roistot. Tosin NATO hidastaa noiden unelmien tahtia.
 

Carlos

Jäsen
Antlantin rannalle haluaa nuo geopoliittiset roistot. Tosin NATO hidastaa noiden unelmien tahtia.

Toki haluaa, mutta sattumoisin sitä ei ole nyt saatavilla, koska juurikin NATO. Tanska ei myöskään, koska NATO. Saksa ei myöskään koska tulee turpiin. Belgia & Hollanti ei myöskään, koska NATO.

Lähin ja paras mitä on saatavilla on tosiaankin Ruotsi.

Ja vielä tuosta Ruotsin "puolesta puhumisesta", niin Suomi tosiaan ymmärtää Venäjän toimintamallit, ja meiltä rävähtää samantien rautaa ilmaan kun joku hyökkäysosaston näköinen viritelmä ylittää rajan. Se on valmiina kaikilla mielessä.

Ruotsi sen sijaan ei osaa moista odottaa, eikä moiseen valmistautua edes henkisesti. Ruotsin naapurit ovat ottaneet iskut sen puolesta vastaan jo monta sataa vuotta, heillä siihen voisikin olla valmiuksia. Kun Ruotsin maaperälle tärähtäisi ensimmäiset 2000 laskuvarjojääkäriä mukanaan muutama kymmenen T-90 tankkia, niin siellä lähialueen asukkaat kyselisivät että "vemmedu" ja "vajörduhär" ja sitten soittaisivat poliisille, palokunnalle ja armeijalle. Ja armeija kyselisi toisltaan että "vaskavijöra" ja sitten lopputulemana tekisivät aiheesta tiukkasanaisen julkilausuman Venäjän suurlähettiläälle. Sillä välin Venäjällä olisi jo 20 000 sotilasta maissa, muutama sata tankkia, ja ainakin ensimmäinen taisteluhelikopteritukikohta perustettuna.

Kuka uskaltaisi siinä vaiheessa heittää sen ensimmäisen kiven? Siinä samalla Venäjä hallitsisi myöskin Tukholman laivaväylää, ja roudaisi itse rautaa Ruotsiin minkä kerkiäisi.

Hemmetti, mitä enemmän asiaa ajattelee, sen järkevämpää se olisi. Sitten kun Ruotsista olisi vyörytetty riittävä alue, olisi varmaan Suomellakin kummasti halua pysyä Venäjän "kaverina", jolloin Venäjällä olisi haluamansa valta-asema Itämerellä.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ruotsi olisi tosiaan sikäli houkutteleva, että tarpeeksi lähellä ja käytännössä kyvytön puolustamaan itseään. Tähän kyvyttömyyteen on jo herätty, sillä armeijan määrärahoihin on Ruotsissa luvassa korotuksia. Karu voimapoliittinen todellisuus runnoi kuvitelmien ohi.

Venäjä ei kuitenkaan mielellään lyö kättään hyvässä järjestyksessä olevaan yhteiskuntaan, joten kynnys on selkeästi korkeampi kuin Ukrainassa. Lavrovien listan kärkipäässä ovat (ex-neuvosto)maat ilman liittolaisuuksia, sitten vain EU maat ja lopuksi NATOn jäsenet. Etelä-Ossetiassa riitti 2% venäläisyys, joten se kortti on aina käyttökelpoinen.. Ruotsi ei ole listassa seuraavana.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Lavrovien listan kärkipäässä ovat (ex-neuvosto)maat ilman liittolaisuuksia, sitten vain EU maat ja lopuksi NATOn jäsenet.

Lavrovilla on siis Lista... ja se loppuu NATO-maihin? Suosittelisin Lavrovin skippaamaan vielä nuo EU-maat ja valloittamaan Australian tai Etelä-Amerikan. Niistä saa hyvin lisäjoukkoja jos ne pystyy pitämään vuoron loppuun. Etelä-Amerikasta voisi siirtyä valloittamaan Afrikan. Sitä kautta pääsisi hyökkäämään Eurooppaan useammasta suunnasta. Toisaalta sekin on hankala pidettävä, koska Obamakin on siellä tankit tanassa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ruotsissa olisi vain se ongelma, että miehitysjoukkojen siirto emämaan ja siirtomaan välillä, sekä joukkojen huolto ylipäätään, olisi varsin ongelmallista, koska kaiken pitäisi tapahtua meren yli tai ilmateitse. Toki tähän toisi helpotuksen se, että Venäjä päättäisi seuraavaksi valloittaa itselleen huoltokäytäväksi Suomen, tai ainakin sen pohjoisosat...

Vääpeli Körmy totesi aikanaan ruotsalaisista seuraavasti: "Jos meitä ei olisi, tuo kansa puhuisi venäjää"...
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Lavrovilla on siis Lista... ja se loppuu NATO-maihin?
Tietoa ei tietysi ole kuin Kremlissä, mutta lausunnot että Neuvostoliiton hajoaminen oli katastrofi, antaa tälle oletukselle tukevan perustan.

Joukkojen huolto Itämeren yli ei ole ongelma, jos NATO ei puutu peliin. Ilmatila haltuun ja laivat liikenteeseen.
 
Viimeksi muokattu:

Carlos

Jäsen
Ruotsissa olisi vain se ongelma, että miehitysjoukkojen siirto emämaan ja siirtomaan välillä, sekä joukkojen huolto ylipäätään, olisi varsin ongelmallista, koska kaiken pitäisi tapahtua meren yli tai ilmateitse.

En usko että tuo olisi ongelma, matka Kaliningradista tai Pietarista Ruotsiin on sen verran lyhyt, että merisaattuekin vahvasti suojattuna päässee perille ilman suurempia ongelmia. Ja lentosaattueilla sama juttu, tarpeeksi vaan Sukhoita siihen kylkeen niin hyvin menee ehjänä perille.

Ja enpä usko että Ruotsi haluaisi upottaa esim. täydessä lastissa olevaa tankkilaivaa omalle rannikolleen, tai ylipäätänsä mihinkään kohtaan Itämerta. :-)
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
En usko että tuo olisi ongelma, matka Kaliningradista tai Pietarista Ruotsiin on sen verran lyhyt, että merisaattuekin vahvasti suojattuna päässee perille ilman suurempia ongelmia. Ja lentosaattueilla sama juttu, tarpeeksi vaan Sukhoita siihen kylkeen niin hyvin menee ehjänä perille.

Ja enpä usko että Ruotsi haluaisi upottaa esim. täydessä lastissa olevaa tankkilaivaa omalle rannikolleen, tai ylipäätänsä mihinkään kohtaan Itämerta. :-)

En ota kantaa Ruotsin kykyyn puolustaa maataan hyökkääjää vastaan, vaan lähinnäkin pohdinnan kautta mietiskelen Venäjän kykyä kuljettaa miehiä ja kalustoa meren yli ja ilmateitse Kaliningradista ja Pietarin seudulta Ruotsiin.

Jos tarkastellaan yksin Venäjän laivaston Itämeren laivastoa niin sen käytössä olevilla maihinnousualuksilla/kuljetusaluksilla ei kyetä kovinkaan massiivisiin joukkojen siirtoihin - tämä on karu fakta.

Itämeren laivastolla on käytössään 4 keskikokoista Ropucha-luokan maihinnousualusta, joiden kuljetuskyky on esim. 10 taistelupanssarivaunua ja 200 sotilasta tai esim. 500 tn lastia. Lisäksi laivastolla on käytössään 2 Zubr-luokan ilmatyynyalusta, joiden kuljetuskyky on esim. 3 taistelupanssarivaunua tai 10 APC:tä ja 140 miestä. Lisäksi on 3 pientä maihinnousualusta, joilla ei ole operatiivista merkitystä massiivisissa joukkojen siirroissa.

Itämeren laivaston käyttöön valmistuu ensimmäinen Ivan Gren -luokan maihinnousualus viimeistään v. 2015. Sen myötä kuljetuskyky lisääntyy olennisesti, mutta edelleenkään se ei olisi riittävä laajamittaisiin joukkojensiirtoihin.

Tietenkin on mahdollista, että hetkellisesti aluksia siirrettäisi Pohjoisen laivaston alaisuudesta Itämerelle, jolloin käytännössä käyttöön saataisi 4 Ropucha-luokan maihinnousualusta lisää - ei juurikaan muuta kalustoa. Ja Mustalta mereltä olisi mahdollista siirtää Itämerelle 4 Ropuchaa lisää ja reservistä 3 Alligator -luokan joukkojenkuljetus-/maihinnousualusta, jotka voivat ottaa rahtia 1000 tonnia.

Lisäksi koipussista olisi mahdollista kaivaa esille 6 Polnocny-II -luokan maihinnousualusta, joiden kuljetuskyky on reilut 200 tonnia lastia tai vaihtoehtoisesti muuta kalustoa.

Ilman apuja muilta Venäjän merivoimien laivastoilta Itämeren laivasto ei siis kykene todella laajamittaiseen joukkojen siirtoon Ruotsiin, kerralla meritse pystytään siirtämään korkeintaan 46 taistelupanssarivaunua ilman apua muilta laivastoilta ja tämä sitten tarkoittaa sitä, että muuta kalustoa ja rahtia ei siirretä tuolloin laisinkaan. Jokainen ymmärtää ettei näin tulla toimimaan.

Vielä 80-luvulla Neuvostoliiton laivaston joukkojenkuljetuskyky oli olennaisesti suurempi, osin johtuen siitä, että maihinnousualuksia ja joukkojenkuljetusaluksia oli selkeästi enemmän käytössä mutta myös siksi, koska tuolloin Neuvostoliiton kauppalaivaston alaisuuteen kuului useita kymmeniä suuria kuljetusaluksia jotka oli suunniteltu ja rakennettu huomioiden myös asevoimien tarpeet. Nyt Venäjän laivastolta tällainen ulkopuolinen tuki puuttuu lähes täysin.

Ilmavoimat voivat tietty osallistua joukkojen siirtoihin, jolloin olisi mahdollista irrottaa maksimissaan 112 ns. strategista kuljetuskonetta (eli kunkin on mahdollista kuljettaa lastia vähintään 50 tn mutta Antonov An-22 ja An-124 koneiden kohdalla selkeästi enemmän). Mutta tämä tietty tarkoittaisi sitä, että samalla muualla Venäjällä ei olisi ilmavoimien käytössä yhtään tämän kokoluokan konetta - kaikki olisivat joukkojensiirroissa Ruotsin suunnalla, mitä nyt ei todellisuudessa tule tapahtumaan koskaan vaan käytettävissä oleva konemäärä on olennaisesti pienempi. Puhutaan kenties vain muutamasta kymmenestä strategisesta kuljetuskoneesta. Taktisilla kuljetuskoneilla ei olennaisesti tilannetta kuitenkaan paranneta, niitä on yhteensä käytössä Venäjän ilmavoimilla (vain) noin 40 kpl.

Helikoptereita en huomioi tässä tapauksessa tietyistä syistä johtuen, niiden käyttö kohde sen sijaan on sitten Ruotsissa taktisiin siirtoihin ja tulitukeen tms. toimintaan. Sekä tietty ASW-toiminta merellä ja eräiden helikoptereiden kohdalla ilmatilanvalvonta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän laivaston kuljetuskyky on olennaisesti laskenut mutta niin on myös ilmavoimienkin kyky suorittaa todella laajamittaisia joukkojen siirtoja kun rivistä on hävinnyt satoja strategisia ja taktisia kuljetuskoneita ja korvaavaa kalustoa on tullut tilalle vasta hyvin vähän. Seuraavien vuosien aikana ilmavoimat tulee saamaan kymmeniä strategisia kuljetuskoneita lisää kuin myös joitain uusia taktisia kuljetuskoneita, mikä olennisella tapaa parantaa operointikykyä ja -varmuutta.

Samaten laivaston kyky operoida paranee huomattavasti tulevien vuosien aikana neljän Mistral-luokan aluksen liittyessä merivoimiin - tilattu Ranskasta. Jos/kun kaikki tilatut Ivan Gren -luokan maihinnousualukset saadaan rakennettua (tilattu 6 alusta, rakenteilla 1). Tosin Ivan Grenien suhteen olen hiukan skeptinen, maksuongelmien tähden luokan ensimmäisen aluksen valmistuminen on vienyt vuosikymmenen.

vlad.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
En usko että tuo olisi ongelma, matka Kaliningradista tai Pietarista Ruotsiin on sen verran lyhyt, että merisaattuekin vahvasti suojattuna päässee perille ilman suurempia ongelmia. Ja lentosaattueilla sama juttu, tarpeeksi vaan Sukhoita siihen kylkeen niin hyvin menee ehjänä perille.

Toisaalta Itämeren seutu on NATOlle jo pelkästään sen jäsenmaiden turvallisuuden takia tärkeää seutua. Aivan huvikseen tuolla ei harjoitella, valvota tarkemmin ilmatilaa ja vastaavaa. Tuossa muun muassa Puola ja Saksa ovat sen verran suuria liittolaismaita, että turvallisuudella olisi painoarvoakin. Baltia vielä päälle, niin huolto meren kautta olisi melkoisen vaikeaa. Tilanne poikkeaa kuitenkin Krimin tilanteesta siten, että Itämeren alueella NATO on aktiivisemmin läsnä ja sen oman puolustuksen kannalta alue on merkittävämpi.

On myös hyvä muistaa se, että teknologian puolesta Ruotsi on jopa yllättävän vahva. Sen kalusto on hyvin pitkälti yhteensopivaa NATOn standardien kanssa, Gripeneitä on muistaakseni parisataa ja tiedustelun osalta maa on hieman muuta kuin vastaantulija. Lisäksi ainakin englanninkielisen Wikipediasivuston mukaan Ruotsin sotilasbudjetti pyörii samoissa skaaloissa kuin Norjan, Iranin ja Pakistanin.

Muutenkin tuo maayhteyden kunnollinen puuttuminen suojaa Ruotsia tehokkaasti. Sodankäynti on melkoisen kallista jos käytännössä kaikki huolto ja kuljetukset joudutaan hoitaa meren tai ilman kautta. Esimerkiksi Yhdysvallat on isommissa sodissaan (Irak, Afganistan) käyttänyt melkoisen aktiivisesti vierasta maaperää hyväkseen. Vaikka ilma-aseella tuhoa saakin aikaa, miehitysjoukkoja niillä ei liiemmin siirretä. Vielä kun Ruotsista puuttuu ns. paikallinen kolonna (vrt. Ukrainan venäläismieliset), niin helpoksi ei homma tulisi menemään.

Aika epätoivoinen tilanne saa olla, jos ilman suurta kansainvälistä konfliktia (käytännössä WW3) joku Ruotsin kimppuun hyökkää. Suuremmasta reservistä huolimatta jopa Suomi olisi helpompi kohde ja esimerkiksi Pietarin turvallisuuden kannalta jopa perustellumpi.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
vlad tuossa perusteli hyvin miksi erillistä hyökkäystä Ruotsiin ei tule. Venäjän asevoimien tie Ruotsiin vie Suomen kautta. Toisaalta Suomen olisi hyvin vaikea pysyä erillään RUS-SWE ottelusta, joten myös loogisempi vaihtoehto.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
En kyllä usko, että Ruotsi antaisi Suomen kaatua edestään kuin korttitalo ihan helpolla. Suomen vakaus on pelkästään Ruotsin etu puskurivaltiona. Joten jos nyt jossain hypoteettisessa tilanteessa Äiti Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin olen aika varma, että Ruotsilta tulisi apuja. Tuli sitä kait vaivihkaa WWII:ssakin, mutta uskon suhteiden olevan sen verran tiiviit tätä nykyä, että sotatilanteessa allianssi olisi selvä. Ainakin haluan uskoa näin.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Ukrainan tilanteesta olin valitettavasti väärässä, mutta tietyllä tapaa jaksan uskoa parempaan huomiseen. Suomi, Ruotsista puhumattakaan, ovat Venäjälle melkoisen "turhia" saarekkeita ja ilman erittäin suurta kansainvälistä kriisiä ei noiden valtaamisessa olisi yhtään mitään järkeä.

Jos Venäjä esimerkiksi sisäpoliittisista syistä aloittaa laajenemispolitiikan, luonnollisempi suunta olisi Kaukasuksen tietämillä. Noilla seutuvilla EU:n ja NATOn vaikutus on yleisesti vähäisempää kuin Baltiassa tai pohjois-Euroopassa, venäjällä on oma asemansa yhteiskunnassa ja turvallisuuspoliittisesti (mm. Kiina ja fundamentalistit) ainakin itse pidän noita tärkeämpinä kohteina. Päälle vielä alueen energiavarat, niin luulisi Ruotsin nuuskavarastojen ja Suomen Toisin sanoen tuolla suunnalla olisi enemmän voitettavaa pienemmillä riskeillä kuin lännessä.

Tuokin laajenemissuunta vaatisi käytännössä sitä, että Venäjä kokisi itsensä uhatuksi joko sisältä tai ulkoa. Ulkoisena uhkana NATO on laajentunut vaivihkaa tuolle suunnalle ja esimerkiksi Uzbekistanilla on ollut oma roolinsa Yhdysvaltojen sotilaspolitiikassa. Samoin Kirgiisiassa oli tuossa taannoin levotonta ja maa ainakin jossain vaiheessa pyrki ainakin jollakin tasolla lähentymään länttä. Sisäpoliittisesti taas Venäjä on ainakin pienen kriisin partaalla, siillä talous on yskähdellyt ja vienti on pysynyt yksipuolisena. Jos nousussa ollut keskiluokka joutuu taas vaikeuksiin, tietää se hallaa Putinin hallinnon suosiolle ja lisää ääriaatteiden kannatusta.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Talouselämän jutussa mietitään taas kerran sitä, missä Putinin jättiomaisuus oikeastaan on piilotettuna.

Kremlin virallisten tiedotteiden mukaan kovin on vaatimatonta tämä kansan suuren johtajan elämä, mutta epävirallisemmin ihmetellään sitä, mihin miljardeissa laskettava rahakasa oikein on sijoitettuna.

Jutussa mainitaan vähintään spekulatiivisessa mielessä rehellinen jääkiekkomies ja Jokeri-omistaja G.Timthsenko ja hänen (ennen) omistamansa Gunvor, jonka varoihin Putinilla uskotaan olevan pääsy.

http://www.talouselama.fi/venaja/missa+on+putinin+jattiomaisuus+mysteeri+nostaa+taas+paataan/a2245019?s=n
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Koska mahdetaan Lappeenrannan tai Imatran virastoja vallata.

Ven - Ulkomaan uutiset - Ilta-Sanomat

Politiikantutkija Stanislav Jeremejev esittää artikkelissa myös huolensa Suomessa leviävästä venäläisvastaisuudesta.

Joko tämä taas kerran alkaa? Seuraavaksi varmaan fasistikortti kehiin ja ehdotus rajansiirrosta Tornioon. Jos tämä ei tehoa, niin järjestetään uudet Mainilan laukaset. Vitut historista mitään opita ainakaan - "veli-venäläisten" toimesta...
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Natoon vaan. Näinhän se alkaa, ensiksi ollaan huolissaan venäläisvastaisuudesta (miksei kukaan täällä ole huolissaan Venäjän suomalaisvastaiauudesta?) ja seuraavaksi kerrotaan panssarien tulevan turvaamaan venäläisvähemmistön oikeuksia.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
USA ja EU jatkaa siis pakotteiden tiellä. Venäjän reaktiot näihin viimeisimpiin pakotteisiin on kyllä ihan erilaisia kuin mitä aikaisemmin. Nyt ei ole ollenkaan ylimielistä naureskelua enää, vaan enemmänkin vihaista uhkailua. Mielestäni merkki siitä, että nämä pakotteet alkaa toimimaan. Tämä on kerrassaan hyvä asia. Tuskin se Putin näistä järkiinsä tulee, mutta tuleepahan kukkoilu ainakin kalliiksi jos ei muuta. Ja mikä parasta, Naton kannatus Suomessa senkuin kasvaa. Pitää tässä nyt jotain positiivistakin etsiä näinä erikoisina aikoina.

Venäjältä alkaa muuten kaverit loppumaan. Toisaalta, mitä voi odottaakaan maalta, joka pyyhkii anuksensa allekirjoittamillaan sopimuksilla jos se niin haluaa. Onko Syyrian ja Pohjois-Korean lisäksi muita, jotka Venäjän kanssa vielä hengailee? Iran ehkä, mutta eikös sielläkin tehty hiljattain länsisuhteita parantavia sopimuksia?
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Mielestäni merkki siitä, että nämä pakotteet alkaa toimimaan.

Muutama ihminen voidaan helposti "uhrata yhteisen hyvän edessä" ja aivan varmasti muutamalle "uhratulle" saadaan järjestettyä sopiva kompensaatio. Mitä useampi joutuu uhratuksi, sitä enemmän painetta kohdistuu myös Putinin hallinnolle. Kaikkia ei voida kuitenkaan luontevasti uhrata, sillä jääminen länsimaiden ulkopuolelle on kova kolaus.

Toisaalta liika pakotteiden asettaminen pistää myös lännen tiukoille. Venäjän energialle on kuitenkin kysyntää ja tuota ei millään saada korvattua vastaavaan hintaan. Samoin vienti Venäjälle ja venäläiset turistit ovat tärkeitä tekijöitä monen maan ja yrityksen taloudelle. Suomessa esimerkiksi Stokka ja Nokian Renkaat tuskin kovin innoissaan ovat tästä tilanteesta, itärajalla sijaitsevista majoitusliikkeistä ja kauppiaista puhumattakaan.

Venäjältä alkaa muuten kaverit loppumaan.

Ei Venäjä liikaa kavereita tarvitse. Riittää, että se pystyy käymään kauppaa kohtuullisin ehdoin. Ostajia taas esimerkiksi energialle löytyy jos vain hinta (logistiikka suurimmaksi osaksi) ja ehdot (toimitusmäärät, jne.) ovat kohdillaan. Venäjä on lähestynyt esimerkiksi Pohjois-Koreaa osittain siksi, että saisi vedettyä linjojaan Pohjois-Korean läpi Etelä-Koreaan. Vaikka jo poliittisten riskien takia Etelä-Korea ei tuosta yhteydestä voisi liian riippuvaikseksi muuttua, toisi se silti sekä Venäjälle että Etelä-Korealle lisää kauppamahdollisuuksia. Kiinaa ei liene edes tarpeellista mainita. Nuo käyvät kauppaa kenen kanssa tahansa, kunhan vain kauppa on heille kannattavaa.

Venäjän tilannetta ei mielestäni voi verrata esimerkiksi Kuuban tai Pohjois-Korean tilanteeseen. Venäjä on niin laaja ja luonnonvaroiltaan rikas maa, että tuota ei saada täysin eristettyä nykymaailmassa. Noilla kun on jo ~15 rajanaapuria ja lyhyet etäisyydet pariin (esim. Japani meren kauta) pariin muuhun, niin vientiä riittää ainakin jonkin verran. Toki jo pelkästään EU:n tai USAn markkinoilta eristäminen aiheuttavat paljon pahaa maan taloudelle, mutta eivät täysin estä kaupankäyntiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös