Kotirintaman erilainen kusetus on osa historian luomista. Merkittävissä ulostuloissa on usein kolme vaihetta: Venäjän aiempien tai nykyisten toimien ylistäminen, EU:n tai USA:n pyrkimys sivuuttaa, alistaa tai vähätellä Venäjää sekä kolmantena yhteistyön ehdotus lännelle Venäjän ehdoin.
Otetaan esimerkki:
1. Venäjä toteuttaa erikoisoperaatiota ja siivoaa natseja Ukrainassa vastuullisena toimijana koko maailmalle.
2. EU ja USA pyrkivät vaikeuttamaan natsisiivousta ja ovat syyllisiä ukrainalaisten ja tuhansien venäläissotilaiden kuolemiin erikoisoperaatiossa.
3. Venäjä on valmis vapauttamaan Mustanmeren saarrosta viljaa 500 miljoonalle ihmiselle eri puolilla maailmaa, muutta länsi estää sen pitämällä kiinni Venäjän pakotteista.
On vaikea kuvitella, miten voisi asua Venäjällä tällaisessa hullunmyllyssä, siis suomalaisena. Tai länsimaalaisena.
Meillä on tämä trio, joka puhuu aivan mitä sattuu lyhyin väliajoin. Aivan kuin kuuro puhuisi sokealle Goethen väriopista.
Putinhitler oli torstaina sovitteleva, jopa kehaisikin ukrainalaisia ja kertoi, että jatkossakin pitää tulla kansojen toimeen keskenään. Tämä sota tosiaan antaa erinomaiset mahdollisuudet rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. Ihan EU:n saa Ukraina liittyä. Kuten Suomi Natoon.
Lavrovgöbbels tarjoli näkemyksen, jonka mukaan Venäjä ei edes hyökkää Ukrainaan. Länsimaat tässä valehtelevat ja disinformaatiota syöttelevät. Siellä on menossa vain kovin humanitäärinen operaatio, jota tulkitaan kovin vääristelevästi ja tarkoitushakuisesti. Ihan kansanmurhasta alkaen.
Medvedev, jolle ei selkeää natsivaihtoehtoa olekaan, n. Himmler ilman valtaa, taas oli sitä mieltä, että koko Ukraina pitää hävittää ja oli kovasti vihainen pikkumies hänkin. Tuollainen pilkkunilkki pitäisi ripustaa kesälomaksi koulun naulakkoon, kiljukoot siellä, vahtimestari ei saa auttaa.
Tämä trio, yhdistettynä Kremlin kuolinkelloihin eli tiedottajiin, luo sellaisen informaatiopaketin, ettei siinä enää iltauutisia kaipaakaan. Mihin voisi uskoa ja mihin kellonaikaan mikin lausuma on totta? Jos tuntisin sääliä, uutisten kirjoittajilla on aika haasteellista aikaa, kirjoittaa tilanteeseen sopivia uutisia. Ehkä tämä onkin venäläinen versio sananvapaudesta, eliitti saa puhua, mitä haluaa. Moniäänisyyttä venäläiseen tapaan.
Uskoisin, että venäjänkielinen kirjallisuus kokee renessanssin, ei toki Venäjällä, vaan emigranttien keskuudessa. Mielipuolinen todellisuus auttaa kirjailijaa etsimään todellisuutta, mikä onkin kirjailijan yksi tärkeimpiä tehtäviä. Jopa päätelmä, ettei todellisuutta ole, on sinänsä kiinnostavaa, jos osaa kirjoittaa.
Kansalaisen kannalta Venäjälle eläminen on haasteellista, toki siten, ettei kansalaista ole, vaan alamainen, ehkäpä orjakin. Miten määrittää oma mielipiteensä, kun eliitti puhuu mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Luulen, että Foucault olisi ollut riemuissaan eläessään Venäjällä. Postmodernismin koelaboratoriota parhaimmillaan. Mikään ei ole totta, paitsi se, ettei mikään ole totta. Kielellistä osuutta ei voi väheksyä: kieli määrittää kulloisenkin todellisuuden.
Putinhitler rakasti ukrainalaisia pari päivää sitten, miksiköhän? Olisiko Ph huomannut, että sotaonni alkaa kääntyä ukrainalaisten lisääntyneen tulivoiman vuoksi. Ja että niitä II maailmansodan tankkeja ei oikein enää käyntiinkään saada. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä edes Puttesian sanomisista ei voi vetää. Länsimaillakaan ei enää liene niin yksinkertaisia poliitikkoja, jotka ottaisivat tuon sanoman todesta.
Kun kutsut sutta tarpeeksi monesti, ei kukaan enää usko. Viljasaarronkin purkaminen on mahdotonta. Saisimme vain todistaa uutta rauhanoperaatiota, mikäli Ukraina purkaisi satamien miinoituksen.
Minusta voisimme mekin länsimailla ryhdistäytyä ja kutsua venäläisiä natseiksi. Se olisi, kauniisti sanottuna lapinlahden lintujen hengessä, niille kusipäille aivan oikein.
Se, joka itkee, etteivät kaikki venäläiset ole natseja, on vain osittain oikeassa. Jokaisen venäläisen velvollisuus on osoittaa ja todistaa, ettei hän ole natsi. Jokainen, joka tuota hallintoa tukee, on natsi. Välttämättä ja loogisesti.