On muuten mielenkiintoinen tilanne:
Putin on ollut Venäjällä jo niin kauan vallassa, että hänen henkilökulttinsa ja Venäjän uuden suurvenäläisen imagon taakse on ehtinyt syntyä kokonainen uusi sukupolvi, joiden kasvatus ja maailmankuva pohjautuvat suurelta osin näihin edeltä mainittuihin seikkoihin.
Putinillahan on oma nuorisojärjestönsä, siinä missä Hitlerillä oli omansa.
Näinhän se menee. Venäjällä on pitkät perinteet keinotekoisen mediatodellisuuden ylläpitämisestä, vaikka Jeltsinin 90-luku merkitsi väliaikaisesti siteä, ettei Suuri Megafoni ollut vähään aikaan juuri kenenkään käsissä. Kaikenlaista sai puhua ja ajatella ihan siltä pohjalta kuten asiat oikeasti ovat, joutumatta edesvastuuseen. Tilanne piti niin sanotusti normalisoida.
Takavuosina Putin-nuoria oikein työnnettiin julkisuuteen. Kai tuolla ajateltiin ilmentää sitä, että venäläinen nuoriso olisi spontaanisti putinilaisen meiningin takana. Nyttemmin näistä ns. Meikäläisistä on pidetty hiukan vähemmän mökää. Tämä johtuu luullakseni juuri siitä, että Kremlissä on tajuttu Putin-nuorten voimakas rinnastetavuus Hitler-Jugendiin. Sellainen ei tietenkään tunnu ollenkaan tavoittelemisen arvoiselta asialta putinilaisten mielestä.
Venäjä on täynnä kaikenlaisia muitakin paradokseja. Eräs näistä on voimakas isovenäläinen ksenofobia ja varsinkin juutalaisviha, jolla on Venäjällä pitkä historia. Voiton päivää on tietenkin juhlittu läpi vuosikymmenten, ja siinä sivussa venäläiset ovat kerkeästi ottaneet kunnian natsien keskitysleirien vapauttamisestakin - kun samalla reissulla mm. jätettiin puolalaiset strategisista syistä auttamatta Varsovan kansannousun yhteydessä ja edettiin raiskaavana hunnilaumana pakenevien saksalaisten perässä läpi puolen Euroopan. Samalla juutalaisten syrjintä ja kaikkinainen muukin etninen vihanlietsonta on menestynyt oikein mallikkaasti sekä neukkuaikana että varsinkin uuden Venäjän aikakaudella.
Irkutskin liepeiltä kotoisin oleva ja Moskovassa työskentelevä entinen työkaverini kertoi kuulevansa
joka ainoa päivä Moskovassa liikkuessaan venäläisten ivaa ja haistatteluja, tyyliin "painu saatanan kiinalainen sinne mistä olet tullutkin". Joskus, onneksi ei kovin usein, joku yhtyi peräti tönimään. Öiseen aikaan kaverini ei halunnut liikkua missään ainakaan yksin tai perheensä kanssa, ja jos oli pakko niin selvin päin ja mielellään autossa. Metron sisäänkäynneillä vartijat aika usein pysäyttivät kaverini paperien ja kantamusten tarkastusta varten, varsinkin silloin kun oli jokin turvallisuuskampanja. Vielä useammin tietenkin pysäytettiin kaukasialaisen näköiset ihmiset.
Käyn ulkonaisesti normivenäläisestä siinä missä useimmat muutkin kantasuomalaiset. Senpä takia kukaan miliisi tai vartija ei koskaan pysäyttänyt minua kysyäkseen papereita. Päin vastoin, tavalliset ihmiset pysäyttivät minut tämän tästä kysyäkseen tietä johonkin. Aika usein osasinkin neuvoa tietä huonolla venäjälläni, kun kaupunki oli minulle paljon tutumpi kuin niille venäläisille jotka olivat vain käymässä Moskovassa tai kyseisessä kaupunginosassa. Vasta kun avasin suuni, niin tilanne muuttui. Kun kävi ilmi että olen Suomesta, niin käytännössä noin 100 % jengistä suhtautui tähän seikkaan positiivisesti tai neutraalisti.