Oma täysin laajempaa (tai edes rajoitetumpaa) sodankäyntistrategiaa tietämättömän mutu on, että resurssien siirtäminen ainakin osin ohjuspuolustukseen voisi olla Suomen tapauksessa kustannustehokkaampaa. Toki ohjuspuolustuksessakin olisi sitten huomioitava että kattaa saman (eli koko maan) alueen, kuin millä hävittäjilläkin pystytään operoimaan ja järjestelmiä pitäisi olla maasta ilmaan, mutta myös maahan (missä voisi toki olla tukena myös ne lennokit).
Suomen kokoisessa maassa ohjuspuolustus voi täydentää ilmapuolustusta, mutta sen harteille on aika hankala sälyttää liian suurta osaa ilmapuolustuksesta, jos siis haluamme, että koko Suomen ilmatilaa kyetään puolustamaan. Käytäntö esim. Syyriassa on osoittanut, että Syyria - jolla piti olla tehokas ohjusilmapuolustus - ei ole kyennyt estämään Israelin operointia ilmatilassaan enää vuosiin.
Mikäli Israel ei kykene elsolla ja muin elektronisin keinoin vaikuttamaan Syyrian ilmapuolustukseen, se kuormittaa pattereita niin paljon, että ne ampuvat kaikki ohjuksensa, jonka jälkeen patterit ovat kuin tarjottimella tuhottavaksi tai jos niitä ei tuhota, alueen ilmatila on vapaana operoinnille. Käytännössä Suomen tilanne olisi hyvin pitkälle sama, jos käytössä olisi vain ohjusilmatorjunta ja hyvin rajoitettu määrä operointikykyisiä lentokoneita. Suomessa miehistöllä on parempi koulutustaso, mikä parantaa mahdollisuuksiamme torjua hyökkäys, mutta vain rajallisesti. Sen jälkeen kun ei ole ohjuksia... No, jokainen arvaa lopun.
Syyria on myös osoittanut sen, että sodassa on harvoin se optimaalinen tilanne, jolloin hyökkäävää vihollisen lentokonetta vastaan voidaan operoida riittävän kaukaa. Todellisuus on osoittanut, että Syyrian pitkän kantaman ohjusilmatorjunta harvoin kykenee operoimaan yli horisontin (eikä Venäjä ole tässä heitä juuri avustanut esim. tutkakoneilla jne), edellinen siis tarkoittaa sitä, että ilmatorjuntaohjuksella voidaan harvoin operoida sen max. kantamaa hyödyntäen, ja se max. kantama tarkoittaa usein isoa kohdetta ei elson kyllästämässä ilmatilassa lentävää monitoimihävittäjää tai taktista pommikonetta. Suomella ei ole tutkakoneita, ainakaan vielä, joten saman katteen saavuttaakseen, tarvitaan korvaavia järjestelmiä, kykyä operoida verkottuneesti (jossa esim. hävittäjät auttavat ohjusilmatorjuntaa) jne. jne.
Ongelma tässä keskustelussa on usein se, että ohjusilmatorjunnan puolesta puhuvat (en sano, että sinä niin teet) maalailevat ihannetilanteen, jossa se ilmatorjuntajärjestelmä voi operoida max. kantamalla kaikkia uhkia vastaan, jolloin tarvitaan olennaisesti vähemmän pattereita (ts. laukaisualustoja) koko Suomeen. Todellisuus on kuitenkin toinen jos halutaan puolustaa koko Suomea samalla tehokkuudella mitä ilmavoimat nykyisen ohjusilmatorjunnan kanssa pystyy, joka (ohjus-it) on kyvyiltään rajallinen ja NASAMS-II puuttuu kyky torjua kohteita korkealta. Tulevaisuudessa tilanne muuttuu olennaisesti Laivue-2020 ja maavoimien tulevien hankintojen myötä.
Tällä hetkellä Suomen kaltainen maa saavuttaa parhaan ilmapuolustuskyvyn useiden järjestelmien hyvällä yhteistyöllä, jota voidaan täydentää kaukovaikutteisilla asejärjestelmillä, joilla tuhota vihollisen ballististen ohjusten laukaisualustoja, tukikohtia, varikkoja, iskeä lentotukikohtiin jne.
/img-s3.ilcdn.fi/47a58c4a93a1cdc8ca243a5782ac668feb699c076d8e09db0b9fbf61625fa4f1.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/401ed15abb53699a5d499d06bdd2d66e25cf6d8c527c09615639a7ac4eb81ad7.jpg)