Venäjä rikkoo ja venyttää sodankäynnin sääntöjä Ukrainassa ja Syyriassa - samalla kuitenkin Suomestakin löytyy poliitikkoja ja vaikuttajia joilla riittää edelleen ymmärrystä Venäjälle, ja joiden mielestä syy aggressioon on toisaalla - toisessa ilmansuunnassa.
Suomen osalta ongelma on se, että painetta Venäjää kohtaa tulee hyvin vähän. Itse asiassa valtiollinen YLE:kin katsoo asiakseen lähettää aina välillä puhdasta RT-propagandaa. Alla Ukrainan suurlähettilään reaktio YLE:n venäjämieliseen juttuun:
Suurlähettiläs pöyristyi Ylen Ukraina-uutisoinnista: ”Kutsun sitä propagandaksi” - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Valitettavasti ylejä löytyy kaikista ns. perinteisistä länsimaista, joskaan ei taida löytyä sentään valtio-omisteisina. Kansainvälinen yhteisö on reagoinut heikosti Venäjän aggressioihin Putinin kauden alusta asti, ja tämä toki tiedetään Venäjällä. Se antaa täyden toimintavapauden. Kansainvälinen tuomioistuin ICC on viime elokuusta asti pohtinut aloittavansa Georgian ja Venäjän välisen sodan (vuodelta 2008) tutkinnan. Tämä olisi ensimmäinen kerta kun ICC tutkisi Venäjän toimia.
Riippumatta siitä, käynnistyykö tutkimus toden teolla, Venäjä kieltää kaiken ja syyttää ICC:tä puolueelliseksi. Sama tulee toistumaan Ukrainan, Syyrian tai minkä tahansa tutkimuksen osalta. Esimakua on saatu Ukrainan yllä ammutun lento MH17 matkustajakoneen alasampumisen tutkinnassa. Venäjä on ruokkinut alusta asti mahdollisimman kauaksi tapahtuneesta vieviä teorioita ja syöttänyt niitä verkkoon aktiivisesti itsekin.
Monta kertaa aiemminkin on todettu se, että ilman suomettumisen ajan kunnollista tilintekoa, Suomessa ei muutu mikään. Meillä on edelleen vallalla ilmapiiri, jossa asioita katsotaan aivan liikaa Venäjän näkökulmasta sen sijaan, että päätökset tehtäisiin Suomen etua noudattaen. Tämä tulee hyvin esille mm. NATO-keskustelussa tai pikemminkin "keskustelussa", koska valtiojohto Niinistön suulla torppasi sen hyvä alun jälkeen kuin seinään. Lähimenneisyydessä Neuvostoliitto-ajan toimintoja ovat myös pohjoisten raja-asemien vakauttaminen pakolaisista sopimuksella, jonka arvostelu kiellettiin kansanedustajilta ja johon otettiin mukaan Valko-Venäjä, mutta ei EU:ta.
Venäjän kannalta katsoen Suomi toimii alisteisesti, asemansa ymmärtäen. Tämä johtaa kenties samaan tilanteeseen kuin aiemmin: merkittävät päätökset ja linjaukset kysytään ensin Moskovasta.
Vaikka liikaa aiheena olevasta Venäjästä meneekin nyt Suomeen, en malta olla toteamatta, että Niinistön kutsu Putinille Suomeen on jotain sellaista, mitä ei länsimaisissa demokratioissa välttämättä ymmärretä. Yleensä Suomen asioihin puuttumaton Ruotsikin älähti ex-puolustusministerinsä suulla, ettei Ruotsi toimisi näin. Ymmärrän Ruotsin näkemyksen. Mielestäni se, että Suomella on 1 300 km rajaa Venäjän kanssa ei oikeuta meitä kutsumaan rypälepommeja kylvävää ja sairaaloita systemaattisesti Syyriassa tuhoavaa Venäjän diktaattoria kylään.
Samalla paljastui yksi tyypillinen demokratian vastainen piirre. Suomessa ei taida olla yhtään poliitikkoa, joka arvostelisi Niinistön toimintaa ainakaan julkisesti. Sopii kysyä, mitä Suomelle on Venäjän naapurina tapahtumassa.
