Sama kuvio on Remyn mukaan toistunut useita kertoja viimeisen tuhannen vuoden aikana.
Toisaalta jos miettii venäläisiä tuhannen vuoden otannalla, niin tällä hetkellä ollaan hyvinkin poikkeuksellisessa tilanteessa. Ensinnäkin jos verrataan tsaarien aikoihin, maassa on nyt ensimmäistä kertaa käytännössä ikinä merkittävä osa väestönosa, joka on saanut maistaa muutakin kuin kurjuutta ja köyhyyttä: moni ihan tavallinen venäläinen on saanut sekä taloudellisellia että poliittisia vapauksia, jotka vielä 20-30 vuotta takaperin olisivat olleet jopa mahdottomia ajatella. Nyt kuitenkin ihmisillä on ollut vapaus ja taloudelliset mahdollisuudet matkustaa, elämään on tullut konkreettisemmin ulkovaltojen vaikutus (tuonnin ja viennin merkitys yksilölle) esille ja yhä vähemmissä määrin sekä oma että perheen hyvinvointi on tullut puhtaasti omasta maasta.
Loppupeleissä kuitenkin kansat tuppaavat enemmän kapinoimaan menetettyjen ja jo saavutettujen etujen takia kuin vain historiallisten taustojen vuoksi. Mun on vaikea uskoa sitä, että venäläisillä olisi mitään sellaista erityispiirrettä, joka auttaisi heitä sietämään menetettyjä etuja huomattavasti muita kansoja enemmän. Pikemminkin laskisin kapinoinnin suhteellisen pienen määrän maantieteellisten ja sosiaalisten seikkojen joukkoon: suuri ja pitkään maatalouspainotteinen maa ei helposti ajaudu suureen kapinaan, vaan erillään olevat maataloudesta elävät ihmiset eivät pääse verkostoitumaan ja heille maa on antanut käytännössä elämän. Kävihän tuossa 1917 kuitenkin juuri näin: kapina lähti ensisijaisesti isoista kaupungeista (käytännössä Pietarista) ja näiden menetettyjen etujen (sodan aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat) takia.
Venäjän kanssa on myös hyvä muistaa se, että historiallisesti Venäjä on muodostunut muistakin kansoista kuin venäläisistä. Näiden muiden kansojen kohdalla sitten onkin nähty kapinointia Venäjällä ja juuri vastaavista syistä: etujen menettämisen takia. Muun muassa Suomessahan lähti itsenäistymishalut liikkeelle pitkälti siitä syystä, että venäläistämispolitiikan seurauksena menetttiin tai oltaisiin oltu menettämässä jo hankittuja etuja. Suomihan oli pitkään tsaarien näkökulmasta varsin maltillinen osa Venäjää nauttiessaan autonomiaa, Ruotsin vallan aikaisista laeista ja pyöriessään omien kieltensä ympärillä.
Venäjä ei kuitenkaan ole muuttunut tyystin vuoden 1917 kapinoinnista mitä tulee noihin vähemmistökansoihin. Venäjällä on vieläkin useita sellaisia kansoja, jotka joko jo nyt haluava itsenäisempää asemaa tai joiden kohdalla itsenäisemmän aseman hakeman ei ole poissuljettua. Vaikka venäläisillä tahtoisikin nähdä Remyn tyylisesti jonkun "antikapinaelementin", Venäjä on muutakin kuin vain venäläisiä. Näille taas löytyy historiasta esimerkkejä siitä, kuinka kurjuuden kestämisen sijasta on kapinoitu.
Mielestäni on siis melkoista vähättelyä ajatella siten, että Venäjä olisi jotenkin merkittävästi immuunimpi kapinointia vastaan jos tilanne ajautuu tarpeeksi pahasti sivuraiteille. Toki nykyhallinnolla on tiettyjä valttikortteja käsissään verrattuna valtaosaan muista eurooppalaisista hallinnoista, mutta mitään visailuohjelmista tai reality sarjoista tuttua immuniteettikorttia ei heilläkään ole käsissään.