Itse pidän selvänä, että Venäjän ärhentely on periaatteessa tarkasti laskelmoitua. Se huomasi menettävänsä suurvalta-asemaansa kiihtyvällä vauhdilla. Siellä on aivan oikein havaittu, että nyt on viimeinen tilaisuus yrittää saada otetta lähialueista. Ukrainassa ideaalitilanteessa se saisi painostettua maan muuttumaan liittovaltioksi, tällöin se pääsisi vaikuttamaan Ukrainan tilanteeseen sisältä päin. Itä-Ukrainan itsenäistyminen tai Venäjään liittyminen eivät ole lähellekkään niin hyviä vaihtoehtoja. Ärhentely on agressiivista, mutta huolimatta siitä että rahaa poltetaan armeijan uudelleen organisointiin ja uudelleen aseistamiseen, niin se on vielä kaukana puheidensa tasoisesta toimijasta, ja voi olla ettei koskaan saavuta bluffinsa tasoa. Toki se sitä yrittää.
Venäjän on myös reagoitava demografiseen kriisiinsä, joka uhkaa todella pahana ensi vuosikymmenellä. On käsittämätöntä, että siellä edelleen ja jatkuvasti miesten odotettavissa oleva elinikä laskee. Siellä on aivan eriluokan ongelmia huoltosuhteen kanssa tulevaisuudessa kuin Suomessa. Eli Venäjä yrittää nyt saada mahdollisimman hyvän aseman sekä vankistaa suurvalta-asemaansa siltä varalta, että sillä on lähitulevaisuudessa isoja ongelmia.
Vaarallisen tilanteesta tekee muutama asia. Ensinnäkin se, että talouden sakatessa voidaan kutaista jokin ulkoinen kriisi vanhan hallinnon vallassa pitämiseksi. Toiseksi federaation ote reuna-alueista voi alkaa huomattavasti lipsumaan epäoikeudenmukaiseksi koetun rahanjaon takia. Tämä on todennäköisempää kauko-Idässä, mutta toki mahdollista myös Suomen lähellä. Ja kolmanneksi Venäjä on luvannut suojata etnisiä venäläisiä sen lähialuiella. Teoriassa on mahdollista, että jossain entisessä satelliitimaassa paikallinen vähemmistö masinoi Moskovan tilaamatta rähinän, jonka ratkaisuun pyytää venäläisiä "rauhanturvaajia". Moskovan hallinnon on vaikeaa ellei mahdotonta sivuuttaa tälläista tilannetta oli heillä halua sekaantua tai ei.