Siitä huolimatta, että tunne vetää aina Ukrainan puolelle, on kuitenkin olemassa jääkylmiä realiteetteja, joista jotkut toisinaan kertovat:
Suosionosoituksia ei tarvita, mutta näin asiat tuppaavat maailmassa mennä. Venäjän armeija voi olla täysin suorituskyvytön, Euroopan sotilaallinen voima kuin maailmanvaltaajan unelma ja Venäjän romahdus on ihan tuossa nurkan takana. Näinhän asiat unelmien valtakunnassa menevät, sekin on ymmärrettävää, koska toivo on suuri motivaattori keskusteluissa.
Jääkylmä fakta on se, että USA:lla olisi ainoana toimijana mahdollisuus pakottaa Venäjä oikeudenmukaiseen rauhaan, mutta se ei tee sitä. Varsinkaan Trumpin johdossa. Mutta ei olisi tehnyt muutenkaan. Koska pelättiin Venäjää. Sodan jatkaminen ilman USA:ta on periaatteessa mahdollista, mutta jos USA asettuu kokonaan poikkiteloin asiassa, Euroopalla ei riitä uskottavuutta jatkaa sotaa määrättömiin.
Venäjä on vallannut tietyt alueet ja sen poistaminen näiltä alueilta edellyttää sotilaallisen voiman käyttöä. Jota USA ei tarjoa. Mistä siis löytyy se uhka, joka saa Venäjän poistamaan joukkonsa miehitetyiltä alueilta? Eurooppa varmaan valmistautuu suojaamaan itseään, mikä on sekin huomattavan järkevää. Mutta sen pitäisi myös julistaa täydellinen kauppasaarto Venäjälle. Esimerkiksi öljykuljetukset olisi pysäytettävä. Lisäksi Ukrainaan pitäisi lähettää myös sotilaita, mistä niitä saadaan?
Tässä pelissä on myös se ongelma, että USA tuntuu nykyään pyrkivän pikemminkin suojaamaan Venäjää mahdolliselta romahdukselta. Jos USA:lla on tiedustelutietoa Venäjän romahduksesta, silloin olisi loogista kiristää ruuvia. USA ei sitä kuitenkaan tee, päinvastoin, tarjoaa mahdollisuuden Venäjälle poistua voittajana neuvotteluista. Mutta luontevaa on myös ajatella, että Venäjä ei ole romahduspisteessä. Eikä USA lisää sen ahdinkoa.