kuten moneen kertaan sanottu, varautuminen on halpa hinta vältetystä aseellisesta sodasta. Suomi tuskin koskaan kykenee muodostamaan itsenäisesti sellaista pelotetta venäjään nähden, että sillä olisi vaikutusta. Se vaatisi jo melkein sen oman ydinaseen. Pidäkettä sen sijaan on kehitetty jo vuosia. Yhteiskuntarauha, ”varautumisen mallimaa”, laaja reservi ja muutenkin varsin yhtenäinen poliittinen linja, noin venäjään, eli eksistentiaaliseen uhkaan löytyy. Tätä pidäkettä on toki nakertanut muuan ammattiliitot ja muut puupäät omalla vallankäytöllään rikkoen jossain määrin yhteiskuntarauhaa toiminnallaan vaaleilla valittua hallitusta vastaan.
Tahtoo siis sanoa, että venäjän hyökkäykseltä tuskin olemme koskaan olleet suojassa, mutta hinta siitä on tehty vuosien saatossa yhä kovemmaksi. Linja on ollut ainoa ja oikea.
Unohdat kyllä ketterästi, että myös maan hallituksilla on osansa asiassa, sen yhteiskuntarauhan suhteen. Ja jos kovin haluaa yhtenäisyyttä kansalta sen paskan osuessa tuulettimeen, niin ehkä kannattaa sielläkin miettiä, että mitä paskaa kansalle syöttää. Kaikki kun eivät ole ihan yhtä uunoja kuin vaikkapa se naapurin tunkiokansa.
En siis ehkä toisi agendalle vain sitä mahdollista omaa antipatiaa vain yhtä puolta kohtaan, jos varsinkin molemmilla kyllä riittää hyvinkin paljon niitä vikoja, jos joskus silloin tällöin myös niitä hyviäkin puolia. Riippuen tietenkin, että kenen lompakon ja persreiän tienoilta asioita tirkistelee.
Kaikkien pitää tunnistaa tulevaisuudessakin ne arvot, joita asettuvat puolustamaan. Nyt ei kuitenkaan olla samoissa lähtökohdissa enää, mitä ennen edellisä sotia. Siitä on paljon tultu eteenpäin, ja siksi ei voida -siis muutoin kuin äärikonservatiivisten oikeitolaisten ajatuksissa- hypätä ihmisten mielissä siihen vanhaan aikaan, kun aletaan miettimään, että nappaako sotiminen.
Tämä siis hyvä ottaa huomioon jo ihan Eurooppalaisellakin tasolla, että poliittisesti ollaan rikki, ja usein palvotaan vääriä jumalia, ja ne eivät juurikaan nosta yksimielisyyttä sen suhteen, että mitä puolustetaan.
Siksihän se kaikki hyväkin, mikä jossakin wokessa mahdollisesti oli, ja ehkä onkin, hukkui siihen paskaan, että ei osattu enää painaa jarrua yhtään missään, vaan alettiin mahdollisimman laajasti vain syyttelemään ja kritisoimaan, ja isoksi osaksi sellaisten ihmisten toimesta, joilla ei ole nanosekunttikaan kosketusta maailmaan, jota he kritisoivat, ja yrittävät nyt valkopestä.
Yhtenäisyys siis on aivan kuralla demokratioissa. Diktatuureissa se yhtenäisyys sitten taas on pakotettua. Kumpikin vaihtoehto on perseestä, ja osaltaan molemmat myös vaarallisia kun tilanne menee oikein vaikeaksi.
Raha, valta ja ahneushan se kuitenkin tälläkin kertaa loppuviimeksi kaikkien ongelmien taustalla on, vaikka sitä monen lieneekin vaikeaa myöntää.
Mutta tämä siis lienee juuri se, mitä ihmiset ovat äänestämisellään sekä valinnoillaan toivoneet, ja nyt sitä saa oikein isolla ädellä, ja pitäisi kai -jos ei niin paljoa pelottaisi ja vituttaisi- onnitella ihmisiä siitä, että ovat tämänkin sopan sitten aikaan saaneet. Kai se kuolema sitten niin paljon vaan ihmisiä houkuttelee, ja erityisestikin näemmä muiden kuolema. Se oma kuolema ei juurikaan tunnu nappaavan, ja ei varsinkaan jos vielä fyffetkään ei lähde matkaan mukaan.