Tätähän mäkin olen koko ajan sanaonut, että sitten se ydinsota vaan pitää käydä, jos ei muu enää ole vaihtoehtona. Itse en ainakaan aio lapsiani sotaan lähettää jos saan valita. Ja en ainakaan tällaiseen sotaan, joka on täysin sairasta teurastamista. Mielummin se ydinsota sitten.
Ja juu, demokratia ja liberalisimikin (tosin sen sisällöstä lienee syytä käydä keskustelua, että mihin saakka se ulottuu) ovat varmaankin ihan puolustettavia arvoja. Ainoa asia on vaan se tällä hetkellä, että se länsimainen demokratiakin on ajautunut vahvaan kriisiin jo sisäisestikin, ja tästä syytä hyvinkin voimakkaasti sen sisältämää poliittista kulttuuria, jossa se on karannut kauemmaksi sen kansan asioiden ajamisesta -keskittyen sen sijaan aivan liikaa joidenkin eturyhmiensä ja rahoittajiensa asioita ajamaan, kuin keskittymään toimimaan kaikkien eduksi ja sen yleisen hyvän puolesta, joka juurikin pitäisi olla sen demokratian vahvuus.
Yhdessä maailman muiden kriisien kanssa samaa tahtia on kehittynyt sen loppumattoman ahneuden tiivistyminen yhä tiukemmaksi sen demokratian ohjaavaksi tekijäksi, ja se osaltaan lisää kiihtyvässä tahdissa erilaisia ongelmia yhteiskunnissa. Väkivalta, rikollisuus, turvattomuus vain muutamia mainitakseni, joten se ei juurikaan luo pohjaa yhteiselle näkemykselle, mutta avaa sen sijaan kiihtyvästi tilaa seinähulluille poliittisille liikkeille, joista nyt persut on yksi sellainen, eikä edes vielä pahimmasta päästä, mutta sinne eittämättä matkalla kovaa vauhtia, jos näin jatketaan. Jos siis demokratiat tähätäävät sen vapauden nimessä tekemään ihan samaa diktatuurien kanssa, eli keskittymään siihen, että toiset ovat vaan vapaampia kuin toiset, tai että toisella pitää vaan olla vahvemman ja onnekkaamman oikeudella aina enemmän, ja muista viisi, niin mikä siinä lopulta on erona muuta kuin se, että kuvittellaan voivansa vaikuttaa johonkin ns. vapaissa vaaleissa. Luulen, että ei lajoa lohduta sitä, joka jää sinne jonon hännille kekkuloimaan, muiden kertoillessa, että omaa syytäsi luuseri.
Kuten todettua, niin omahyväinen demokraattinen johtaja on osaltaan hyvinkin syyllinen siihen, että demokratiakaan ei enää kohta ole uskottava, koska se on karannut kaikkinensa liian kauaksi sen ytimestä, ja on hyvinkin hajanainen. Tietyllä tasolla on löytynyt sitä "me ollaan tässä yhdessä" henkeä, mutta sittenkin mm sen johdon toiminta on ollut enemmän oman perseen turvaamista, kuin todellista taistelua demokraattisten arvojen puolesta.
Tämä osaltaan on myö syy sille, miksi en itse usko niin vahvasti siihen NATOonkaan, sillä senkin ympärillä on nyt aivan liian paljon perseilyä sekä kyvyttömyyttä, mutta ennen kaikkea myös senkaltaista epävarmuutta, että en pidätä hengitystä sen puolesta, että kukaan lopulta hätiin tulee, tai yksikään kone tuosta itään lähtee, jos vyöry sieltä alkaa.
Sen ympärillä on ollut sen luokan poliittista pelleilyä Turkkeineen ja Unkareineen, että en usko ennen kuin näen.
Toki sen NATO-jäsenyyden luoma kuvitelma antaa ihmisille -ja kyllä, myös minullekin tässä kohtaa- mielenrauhaa enemmän kuin se, että ei jäseniä oltaisi, mutta mikään tae se ei tässä maailmantilanteessa ole. Siis tilanteessa, jossa sen pääjehu -Yhdysvallat - käy vaaleja, joissa seinähullu rikollinen voi olla ehdokkaana, ja voittaessaanv ieläpä armehtaa itsensäkin, ja tehdä itsensnä koskemattomaksi. On siis demokratioissakin hyvin vaikeaa uskoa lain olevan kaikille edes lähelle sama.
Viimeksi muokattu: