Kyllä tässä on ihan ilolla lukenut viime aikoina mediasta myös niitä kommentteja mitä jo sodan alkuvaiheessa perään kyselin, ja täälläkin teilattiin, että lännen pitäisi varautua heittämään omat sotilaansa kehiin kunnolla kaluston kera. Alussahan ei saanut edes puhua. Nyt saa puhua ja kohta on varmaan jo pakko alkaa toimittaa. Jollain kierolla tavalla vähän jopa nyt toivoisin ryssän kunnollista läpimurtoa itärintamalla, jotta meillä lintukodoissa ymmärrettäisiin tilanne että väliaikainen tuhoutuneen kaluston korvaaminen ei välttämättä ole hyvä asia pidemmän päälle.
Edelleen pitkittyvä sota, ryssän voitto tai ns. Puoliväliin donetskin, Krimin, hersonin ja luhanskin rajoille jäätynyt konflikti (mikä oli myös alussa täysin poissuljettu meidän ajatuksissamme, mutta nyt on jostain syystä taas maalitolpat siirretty ja asia melkein hyväksytty) tulevat vain yksinkertaisesti liian kalliiksi meille taloudellisesti nyt ja myöhempinä vuosina luultavasti kalliiksi myös alueellisesti ja aineellisesti. Vaikka vuosia voi kulua useampikin.
Ei tässä enää kannata odottaa ratkaisuna sitä naapurin romahtamista, mikä luultavasti kyllä tapahtuu, kuten monet povaavat, ja on tapahtunut ennenkin, mutta vain väliaikaisesti. Tälläkin hetkellä siellä aivopestään jo esikouluikäisistä lähtien lapsia ajattelemaan ”hieman” eri tavalla johtajistaan ja esimerkiksi meidän kulttuuriamme, sotiemme historiaa tai tätä laitonta Ukrainan valloitusyritystä kohtaan.
On hyvä syy siis kysyä, mikä se mullistava taikavoima tuolla tulisi olemaan, joka tuon ajattelun ja opin kumoaisi jatkossakaan? Mä en ainakaan keksi parempaa taikavoimaa kuin kunnollisen sotilaallisen murskaamisen nyt Ukrainassa ja opettamisen että pysyköön lestissään, mutta tähän ei Ukrainan kyky kyllä yksin riitä, jos ei me yhtään paremmin auteta. Tällä hetkellähän se voisi olla jopa helpompaa kuin 5 tai 20 vuoden kuluttua?
www.dday-alpo.com
yle.fi
