Tänään YLE:n ykkösaamussa pääministeri Petteri Orpo totesi, että Venäjältä tuodaan edelleen (koska eivät ole sanktoiden piirissä) Suomeen ja Suomen kautta Eurooppaan venäläistä nikkeliä ja lannotteita. Aina pikkaisen piikikäs toimittaja Seija Vaaherkumpu totesi, että vaikka eivät ole sanktioitu, niin eivätkö täytä Putinin sotakassaa. Orpo totesi, että lannoteita tuodaan, koska ruokaturva on tärkeä ja nikkeliä, koska se on tärkeä vihreälle siirtymälle..... Ja sitten Orpo jatkoi, että olemme kaikissa sovituissa sanktioissa ihan hirveän tiukkana ja ihan hirveän jämäkkänä ja ihan hirveän tosissassamme, koska Venäjän ihan hirveän raakalaismainen sota pitää saada loppumaan (lainaus on kärjekkäästi ja sarkastisesti muotoiltu).
Okei, varmaan on hankalaa jos Venäjältä ei tule sitä tai tätä. Mutta nyt Länsi ja meidän johtajat vittu oikeasti. Teettekö te oikeasti ihan kaikkenne???? Olen aikaisemmin laittanut dataa sodanaikaisesta suomalaisten ammustuotannosta/ammushankinnoista. Tämä Ukrainan apu tyhmissä kranaateissa on ihan pähkinöitä siitä, mitä Eurooppa kykeni tuottamaan 80-vuotta sitten. Ja noista lannoitteista (ja vähän ammustuotannostakin). Kun Suomi itsenäistyi Venäjän imperiumista, niin moni side taloudessa ja vähän muussakin meni totaalisesti poikki. No köyhä Suomi kykeni mm. polkaisemaan vuonna 1920 sellaisen firman pystyyn kuin Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaan, eli myöhemmän Kemiran, koska köyhän valtion päättäjät kykenivät luomaan tilannekuvan vaaraallisesta itänaapurista ja kansallisista eksistenttiaalisista tarpeista. Tämä Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehdas tuotti, yllätys yllätys, lannotteita ja varmisti Suomen ruutiomavaraisuuden.
Nykyisen Euroopan Unionin resursseja ei voi mitenkään verrata juuri itsenäistyneeseen Suomeen, eikä edes koko sadan vuoden takaiseen Eurooppaan. Kyllä meidän pitää pystyä sulkemaan kaikki, siis kaikki tuonti Venäjältä. Olisi pitänyt pystyä siihen muutamassa kuukaudessa ja se ettei pystytä kahdessa vuodessa, on kyllä sen luokan perseilyä meidän Europan johtajilta, ettei sanat riitä kertomaan turhautumisesta. Tukehtukaa kokousviinereihinne, "saatanan tunarit".
