Hieman tämä Macronin avaus yllättää, kun Ranska on tähän saakka toiminut niin kuin on - kyynisesti sitä ajattelee, että asia liittyy etupäässä siihen, että kun USA kompastelee niin Pariisi nauttii ottaa roolia ja johtajuutta. Eikä siinä mitään, kunhan vain konkreettisesti hyödyttäisi Ukrainan puolustusta. Hyvin sopii asiasta kilpailla. Se mitä republikaanisesta puolueesta sitten sanoisi on, että kumpikohan on lopultakin pahempi uhka lännelle, se vai Putin?
Ranska toimii kaksilla kärjillä, edelleenkin kyse näyttää olevan enemmän Macronin henkilökohtaisista ambitioista kuin halusta ottaa todella vastuuta Ukrainan tukemisesta. Ranska on antanut apua sille todella vähän verrattuna siihen rooliin Euroopan johtavana maana, jonka se katsoo se katsoo itselleen luontaisesti kuuluvan.
Macronin eleet ja ulostulot eivät luo kuvaa lännen yksimielisyydestä, vaan pikemminkin sekoittavat pakkaa entisestään. Syntyy vaikutelma, että Ranska pelaa jotakin omaa, muille vaikeasti ymmärrettävää peliä siinä muutamat muut maat keskittyvät etsimään keinoja Ukrainan auttamiseen. Ja sitten on monia maita, joille Ukraina ei merkitse juuri mitään.
Kun Macron viesti Euroopan maiden joukkojen käytön mahdollisuudesta Ukrainassa, niin heti muut maat ryhtyivät torjumaan tämän viestin jyrkästi. Emme halua eskaloida.
Viesti, mikä Putinille menee, voi tietysti resonoida Kremlin käytävillä aivan toisin kuin me kuvittelemme sen resonoivan. Kreml käyttää itse samaa hullun miesoletetun strategiaa viestinnässään. On Medvedev ja tiedotus, joka luo koko ajan erilaisia uhkakuvia, joihin lännen pitäisi suhtautua vakavasti. Ja sitten on Putinin rauhoittava vaikutus, emme nyt toki ole aivan näin radikaaleja toimissamme, ellei... Länsi on osin peloteltu tätä kautta siihen, ettei uskalleta ottaa vahvempaa roolia Ukrainan tukemiseen.
Euroopan kaksoisviestin voisi tulkita vaikuttavan Putiniin tavalla, josta nyt viimeksi hänen höpinöissään kuultiin. Eli Putin ei niinkään uhonnut vaan oli defensiivinen. Hän ei toisin sanoen oikein tiedä, mitä länsi tulee tekemään ja siksi jälleen vilautti ydinasekorttiaan. Tavallisempi tapa tulkita viestintää on kuitenkin se, että länsi on epäyhtenäinen itse. Ja Venäjä iskee kiilaa rintamaan, minkä ehtii.
Sekin on muistettava, että Putin tietää Venäjän olevan heikoilla länttä vastaan. Hän ei näe ulospääsyä itse aiheuttamassaan tilanteessa, jolloin hän saattaa hädissään tulkita Macronia tavalla, jota Macron ei itse viestiessään ymmärtänyt.
Mutta viestintä on eri asia kuin se, mitä rintamalla tapahtuu. Siellä vaaditaan joka tapauksessa konkretiaa, siellä vaaditaan Ranskankin tekevän osuutensa. Siellä eivät byrokraattien ja poliitikkojen eleet merkitse mitään. Ironista kyllä, propaganda saattaa vaikuttaa täsmälleen vastoin todellisuutta sodassa. Periaatteessa voisimme saada Putinin uskomaan, että Venäjä häviää sodan, vaikka se olisikin rintamalla etulyöntiasemassa. Ja sama pätee länteen: Ukraina voittaa lopulta, mutta monet eivät vieläkään usko niin tapahtuvan.
Kiinnostavaa on myös se, miten tietyt rajapyykit sodassa kuitenkin koko ajan siirtyvät. Tosiasiassa esimerkiksi se, mitä länsi antaa Ukrainalle, ei enää ole pitkään aikaan ole ollut mikään ehdoton raja: länsi voi antaa Ukrainalle ihan mitä tahansa eikä se eskaloi sotaa. Samoin, länsi voi pienten vihreiden miesten tapaan operoida Ukrainassa entistä vapaammin, kunhan kyse on erikoisjoukkojen ja - asiantuntijoiden käytöstä.
Näinhän Venäjäkin toimii ja kun osaisimme määritellä asiat yhä uudelleen Putinin mafiajoukon kielipeleillä, olisimme taas askeleen lähempänä Venäjän armeijan tuhoamista. Pitäisikin perustaa erityinen sotaviestintäorganisaatio, jossa keskittyisimme vain disinformaation luomiseen. Veisimme Venäjältä pois luottamuksen, toisin sanoen, uskon siihen, että länsi tarkoittaa mitä sanoo. Silloin tämä epävarmuus voisi heijastua myös Venäjän hallintoon saakka ja sitä kautta, haluun jatkaa sotaa.
Hienointa olisi nähdä lännen sotakalusto miehineen Ukrainassa toteuttamassa vain erikoisoperaatioita. Epäilen, että Macronin ajatus ei kanna näin pitkälle, mutta yhtä kaikki, ranskalaiseen poliittiseen & humanistiseen kulttuuriin moinen hämärtäminen sopisi erinomaisesti. Olemme ja emme ole Ukrainassa sotimassa: kyse on vain tavastamme määritellä sotiminen.
www.is.fi