Aluksi kiitos hyvästä ja asiallisesta vastauksesta, ja sitten heti pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä, kun ilma rillejä mobiilisti vastailee.
Täytyy nyt kuitenkin vähän suoda ymmärrystä ihmisille, jotka kokevat esim toistuvasti yhteiskunnassa potkivan palleaan, että ei tietenkään löydy suurta intoa esim sen muilla olevan pääoman suojelemissen, ja tällaisessa tilanteessa voi olla tunne, että helpompaa lähteä irti ja aloittaa alusta.
En siis lähtisi yleistämään isosti sellaista haukkumisen linjaa, sillä lienee selvä että ei se länsikään kaikille herkkua tarjoa.
Tässä siis yksi syy taas sille, miksi kannattaa sitä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa varjella, sillä se hyvin Arvokas asia jos tilanne kärjistyy. Jos siis jollakin on kaikki kiinni täällä, niin se on rankkaa, mutta ei kuitenkaan oikeuta leimaamaan ihmisiä puten kätyriksi, jos eivät löydä enää kohdallaan niitä arvoja joita puolustaa.
Kuten ennenkin todettua, niin sodan iskiessä ollaan niin kavereita ja mahdollisesti jopa hyvin pitkälle tada-arvoisiakin, mutta äkkiä se veljeys taas ikkunasta lentää kun tilanne normalisoituu.
Eikä nyt kannata vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaan ymmärtää se tosiasia, että jos maan asukkaat nakertavat toimillaan sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta hyvänä aikana, niin ei kannata ihmetellä jos seisoo kovin yksin paskojen osuessa tuulettimeen.
Mutta uskon Suomessa - vielä - olevan ihan riittävästi maanpuolustustahtoa, mutta kyllä se myös hyvin nopeasti voidaan menettää, kun täällä ihmisillä nyt kuitenkin, toisin kuin tunkiolla, on aivot käytössä.
