Ukrainan sota.
Tilanne läpikotaisesti ulkopuolisesta näkövinkkelistä ilman vaihdannaistodellisuudessa elämistä. Ehkä Ukrainan konflikti olisi parempi termi kuvaamaan tilannetta, koska mikään osapuoli ei taida olla virallisesti julistanut sotaa, mutta käytetään nyt sanaa sota konfliktin laajan skaalan johdosta.
Aloitetaan vaikka siitä, millä perustein eri osapuolet ymmärtääkseni oikeuttavat aseellisen voiman käytön?
Tässä sodassa ilmeisesti jokainen osapuoli kokee johtonsa mukaan toimivansa kansainvälisen lain kehysten sisällä. Ukraina ja länsimaat viittaavat Ukrainan aseellisen voiman käytön oikeutuksena Ukrainan alueelliseen koskemattomuuteen, itsemääräämisoikeuteen ja itsepuolustukseen. Venäjä ja separatistijoukot viittaavat heidän aseellisen voiman käytön oikeutuksensa Kosovon tyyppiseen tilanteeseen ja käyttävät Kosovon irtautumista Jugoslaviasta esimerkkinä ennakkotapauksesta Donbassin kansantasavaltojen irtautumiselle Ukrainasta. Juurisyy Ukrainan sodalle on heidän mielestään laiton Ukrainan vallankaappaus aseellisin keinoin vuonna 2014 eli venäläismielisen presidentti Janukovitchin laiton syrjäyttäminen, mikä johti venäläismielisten silloin Ukrainaan kuuluneiden alueiden (Krim, Donetsk, Luhansk) haluun irtautua Ukrainasta, itsenäistyä ja liittyä Venäjään. Venäjän sotilaiden tuomiseen Krimille saattoi myös olla mandaatti Janukovitchilta, jonka Venäjä ja Ukrainan venäläismieliset alueet kokivat olevan silloin edelleen Ukrainan laillinen presidentti. Sotilaiden tuominen Krimille sujui rauhanomaisesti ilman uhreja ja sen perusteena oli Venäjän mukaan turvata Krimin asukkaiden oikeus äänestää irtautumisesta Ukrainasta ja liittymisestä Venäjään. Venäjän johto vertaa joidenkin Ukrainan alueiden (mm. Donetskin ja Luhanskin) irtautumista Ukrainasta Kosovon alueen irtautumiseen Jugoslaviasta ja pitää tätä samantyyppisenä ennakkotapauksena. Venäjä ilmeisesti tunnusti Donetskin kansantasavallan ja Luhanskin kansantasavallan itsenäisiksi, teki kollektiivisen puolustussopimuksen näiden kanssa ja viittasi näiden alueiden ennaltaehkäisevään itsepuolustukseen välitöntä uhkaa vastaan hyökätessään Ukrainan joukkojen kimppuun, jotka aiemmin pommittivat etnisiä venäläisiä näillä alueilla. Samantyylisesti kuin millä NATO taisi perustella iskut Jugoslaviaan serbejä vastaan aikoinaan Kosovon puolustamiseksi. Ainakin Scott Ritter vaikuttaa olevan tätä mieltä (
https://rumble.com/v312wbi-scott-ritter-extra-ep.-83-ask-the-inspector.html ajassa 22:20-25:30). Usea länsimaa, mukaan lukien Suomi, on tunnustanut Kosovon itsenäiseksi Jugoslaviasta eli myös nykyisestä Serbiasta. Venäjän näkökohta on siis, miksi Kosovo sai irtautua Jugoslaviasta, jos Donetsk ym. eivät saa irtautua Ukrainasta? Toki länsimaissa oli eri johtajat tuohon aikaan kuin nykyään, mutta vähän kaksoisstandardilta vaikuttaa. Ukraina ei myöskään toteuttanut kaikkia Minskin sopimusten kohtia, vaan teki sopimukset ilmeisesti ostaakseen aikaa laajentaa armeijaansa.
En lähde sanomaan, mikä osapuoli on minusta oikeassa aseellisen voiman käytön oikeutuksen suhteen kansainvälisen lain mukaan, kun en ole asiantuntija asian suhteen, eikä sillä taida olla enää edes suurta merkitystä sodan kulun kannalta, kuka on oikeassa, koska eri osapuolet varmaankin pitäytyvät omissa näkemyksissään joka tapauksessa oikeutuksen suhteen. Länsimainen media usein käyttää Venäjän hyökkäystä kuvatessaan sanaa "unprovoked", vaikka Ukrainan armeija oli ilmeisesti pommittanut 8 vuotta näitä etnisiä venäläisiä Donbassissa ja sanaa "illegal", vaikka vastaavanlainen tilanne Kosovon irtautumisen suhteen olikin tämän median mielestä ilmeisesti sitten laillinen. Monimutkainen tilanne, mutta se taitaa kuitenkin olla totta, että kansan enemmistö näillä Venäjän tähän mennessä anneksoimilla alueilla haluaa alueensa irtautuvan Ukrainasta ja olevan osana Venäjää. Siinä mielessä Ukrainan sota on lähtökohdiltaan aivan erilainen kuin esim. Suomen Talvisota, johon jotkut minusta virheellisesti vertaavat sitä. Viipurilaisten enemmistö tuohon aikaan halusi olla osana Suomea, mutta donetskilaisten enemmistö taitaa haluta olla osana Venäjää. Kansan enemmistön tahto anneksoiduilla alueilla ei tässä sodassa siis vaikuta olevan Ukrainan puolella.
Olennaisempi kysymys kuitenkin on, mihin suuntiin tämä sota voi olla menossa osapuolten voimasuhteiden perusteella?
En enää luota länsimaisen valtamedian ja vallassa olevien poliitikkojen sepustuksiin, koska minusta näillä on tavoitteena objektiivisuuden sijaan pääosin tuoda julkisuuteeen Ukrainaa tukevat asiat ja jättää Venäjää tukevat asiat kertomatta. Vaikuttaa siltä, että nämä joko eivät ymmärrä todellista tilannetta Ukrainassa tai vääristelevät sitä ja valehtelevat tarkoituksenmukaisesti. Minäkin aluksi uskoin näiden väittämää, että tämän sodan taustalla olisi Venäjän johdon imperialistinen halu valloittaa historiallisia alueitaan, mutta valettahan se taisi olla. Tai vähintäänkin väärinymmärtämistä. Minusta paremman kuvan todellisista tapahtumista antavat yleensä riippumattomat länsimaiset sota-analyytikot ja asiantuntijat kuten John Mearsheimer, Douglas Macgregor, Scott Ritter ja Larry Johnson. John Mearsheimerin mukaan Venäjän merkittäviä etuja verrattuna Ukrainaan konventionaalisen sodan käymisessä on suurempi väestö, josta kutsua ja kouluttaa joukkoja sotaan sekä tykistöylivoima. Lisäksi Venäjälä on paljon ydinaseita ja Ukrainalla ei ole yhtään, joten Ukraina ei pysty ainakaan itse vastaamaan mahdolliseen ydinaseiskuun. Ukrainan etuna voidaan ehkä pitää sille konventionaalista sotakalustoa toimittavia länsimaita suorituskyvyn näkökulmasta.
Suurin kysymys tässä koko Ukrainan sodassa minusta on, että onko Venäjä valmis käyttämään ydinaseita sodan ratkaisemiseksi? John Mearsheimer epäilee, että Venäjä todennäköisesti käyttää ydinaseita Ukrainassa, jos se ei muilla keinoilla pysty sotaa voittamaan eli tulkintani mukaan tarkoittaen ennen pitkää takaamaan anneksoimiensa alueiden koskemattomuutta ja turvallisuutta (
). Itse pidän ydinaseiden käyttöä edellä kuvatussa tilanteessa myös hyvin mahdollisena. Tosin uskon, että ennen kuin Venäjä käyttäisi ydinaseita, Kiina liittyisi konventionaalisella armeijallaan Venäjän puolelle, koska haluaisi välttää riskin ydinasesodasta Lännen kanssa ja riskin ydintalvesta. Koko Ukrainan sodassa on sellainen paradoksi, että mitä paremmin Ukraina pärjää konventionaalisesti, sitä todennäköisempää on, että Venäjä käyttää taktisia ydinaseita Ukrainassa joku päivä. Esimerkiksi Länsi- tai Keski-Ukrainassa sijaitsevat Ukrainan armeijan keskittymät tai tukikohdat saattaisivat olla mahdollisia kohteita, kun tuulee kohti länttä ja täten Eurooppaan saattaisi tulla säteilykriisi laskeumien mukana. En myöskään sulkisi pois mahdollisuutta, että Venäjä saattaisi käyttää ydinasetta suoraan jotain länsimaata vastaan, vaikka pidän sitä vähemmän todennäköisenä, koska siihen länsimaat todennäköisesti vastaisivat rajusti.
Länsimaiden johtajat ja media perustelevat konventionaalisten aseiden toimittamista Ukrainalle paitsi näillä aluksi mainituilla oikeutuksilla, mutta myös väitteellä, että Venäjä voi koittaa valloittaa muitakin Euroopan maita, jos onnistuu Ukrainassa. Samaan aikaan kuitenkin väitetään, että NATO:n raja on raja, jota Venäjä ei armeijallaan ylittäisi ja siksi Ukraina pitää saada NATO:n jäseneksi. Nämä väitteet ovat minusta kuitenkin suurelta osin ristiriidassa keskenään, koska valtaosa Euroopan maista on NATO:ssa. Minusta totuus vaikuttaa olevan, että Venäjällä ei ole halua valloittaa nykyisten NATO:n jäsenmaiden alueita ja suurin syy Ukrainassakin olemiselle on se, että nämä Ukrainasta irtautumista koittavat enemmistöltään venäläismieliset alueet, mm. Luhansk ja Donetsk, pyysivät pommitusten alla apua Venäjältä heidän venäläisasukkaidensa suojelemiseksi ja Venäjä näkee sen mahdolliseksi ainoastaan ottamalla itse haltuunsa nämä alueet, liittämällä ne Venäjään, koska Minskin sopimuksilla tätä tilannetta ei saatu ratkaistua, ja poistamalla sotilaalliset uhat näitä alueita kohtaan.
Nähdäkseni nämä NATO-maiden poliitikot ottavat aivan hyväksyttömän riskin, kun tukevat toimia, kuten asetoimituksia, jotka saattavat lopulta johtaa ydinaseiden käyttöön, valtaviin uhrimääriin ja säteilykatastrofiin Euroopassa, koska NATO:n alueille ei tässä sodassa ole pyritty hyökkäämään. Arvioisin, että suurin uhka länsimaille ei ole, että Venäjä koittaisi heidän alueitaan valloittaa Ukrainan jälkeen, vaan kyllä se on uhka tämän Ukrainan sodan kehittymisestä ydinasesodaksi, jos Ukraina alkaa päästä konventionaalisin keinoin niskan päälle (
https://www.youtube.com/watch?v=nFwsAEeAgoM). Minusta se, että Venäjä on jo kesken sodan anneksoinut Ukrainan alueita itselleen kertoo, että Venäjä on luultavasti valmis puolustamaan näitä alueita kaikin keinoin, myös tarvittaessa ydinaseilla, jos muut keinot eivät riitä. Lisäksi on epäselvää, että pystyykö Ukraina edes valtaamaan takaisin näitä menettämiään alueita ja voittamaan sotaa, vaikka Venäjä ei käyttäisikään ydinaseita, vai onko Venäjä niin vahva konventionaalisestikin, että tästä tulee vain valtava ukrainalaisten verilöyly ja lopulta Ukraina kuitenkin häviää nämä alueensa Venäjän käyttäessä pelkästään konventionaalisia keinoja. Varsinkin, jos Kiina vielä liittyy sotaan Venäjän puolelle tarvittaessa. Riippumattomia sota-analyytikoita kuunnellessa pikemminkin jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa realistisemmalta.
Minusta tämä sota olisi pitänyt ratkaista neuvottelupöydässä jo ajat sitten ja pitäisi edelleen ratkaista neuvotteluilla. Istanbulissa siihen oli tilaisuuskin, kunnes osa länsimaista ilmeisesti päätti lähettää Boris Johnsonin torpedoimaan sen. Arvioni on, että mitä pidemmälle tämä sota etenee, sitä huonompi tulos tulee Ukrainalle olemaan niin uhriluvun kuin mahdollisesti alueidenkin osalta. Lisäksi länsimaat kuluttavat suurissa määrin kalustoaan ja ammusvarastojaan ilman, että niillä saataisiin merkittäviä tuloksia aikaan. Eikä tuotantoakaan ole saatu skaalattua tarpeeksi ylös ilmeisesti näiden korvaamiseksi. Scott Ritterin kesäisen arvion mukaan tämä sota on aiheuttanut jo 350 000 kuollutta ukrainalaista. Myös John F. Kennedyn USA:n presidentiksi pyrkivä veljenpoika Robert F. Kennedy Jr. epäilee Ukrainan kuolleiden olevan tuota luokkaa ja kannattaa neuvotteluratkaisua (
https://www.youtube.com/watch?v=NPtBkw5uD-0).
Näyttäisi, että nämä amerikkalaiset riippumattomat sota-analyytikot ja asiantuntijat, kuten MacGregor (
https://www.youtube.com/watch?v=osYjtrzCHz0) pystyvät analysoimaan erittäin hyvin tämän sodan kulkua. Ainoa asia, jota he eivät minusta ymmärrä hyvin on juurisyy tälle Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan. Heidän mielestään se on NATO:n laajentuminen liian lähelle Venäjää, mutta siinä he ovat minusta kyllä väärässä. Kiinalaiset näyttävät sen sijaan ymmärtävän paremmin juurisyyn Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan, kuten tässä artikkelissa ilmenee: "They started the operation to protect the lives, property and security of the people of Donbass." (
https://tass.com/world/1627039). Etenkin Putinille nimenomaan Donbassin pommittamisen voimistuminen Ukrainan toimesta ja Minskin sopimusten pitämättömyys vaikuttaa olleen punaisen viivan ylittäminen hyökkäyksen aloittamiselle helmikuussa 2022.
Näyttäisi, että Venäjällä on kolme vaatimusta Ukrainan suhteen rauhan saavuttamiseksi:
-Etnisten venäläisten ja muiden venäjänmielisten asukkaiden turvallisuus ja oikeudet pitää varmistaa. Varmistaminen tapahtuu liittämällä Venäjään Ukrainan alueet, joissa asukkaiden enemmistö haluaa liittyä Venäjään, mm. tähän mennessä anneksoidut alueet.
-Ukraina ei voi liittyä NATO:on, jos Ukrainalla on aluekiistoja Venäjän kanssa, koska tällöin NATO:n viidennen artiklan aktivointi näiden alueiden puolustamiseksi johtaisi suoraan sotaan NATO:n ja Venäjän välillä.
-Nykyinen Ukraina ei voi liittyä NATO:on, koska Ukraina on liian radikaalisti johdettu valtio Venäjää kohtaan olemaan sotilasliitossa, jossa Ukraina voi saada haltuunsa ydinaseita (
https://www.youtube.com/watch?v=WqusbEhE8Y4). Ukraina saa kuitenkin hankkia eri valtioilta kahdenvälisiä turvatakuita, jotka eivät sisällä mitään ydinaseisiin liittyvää.
Miten sodan voisi yrittää ratkaista neuvotteluilla?
Jos Venäjä on valmis joustamaan vaatimuksistaan Ukrainan liittoutumattomuuden suhteen, niin esimerkiksi näin: Venäjän anneksoimat alueet (Krim, Luhansk, Donetsk, Zaporizzja, Herson) Venäjälle. Loput alueet Ukrainalle ja Ukraina osaksi NATO:a, mutta kokonaan demilitarisoiduksi alueeksi. Demilitarisaatio poistuu, jos Venäjä hyökkää näille alueille. Ydinaseiden hallussapito ja käyttö kielletyksi Ukrainan perustuslakiin. Ukrainan hallinto uusiksi ja Banderaan liittyvät asiat lailla kielletyiksi. Jos edellä olevat kohdat eivät Venäjälle käy, niin sitten Ukrainan pitää vain taipua niiden suhteen ja olla liittoutumaton valtio.
Toinen vaihtoehto on tämä: Venäjän anneksoimat alueet Venäjälle ja loput alueet jaetaan Länsi- ja Itä-Ukrainaan. Molempien Ukrainoiden perustuslakiin ydinaseisiin ja Banderaan liittyvät asiat kielletyiksi ja uudet hallinnot. Länsi-Ukraina NATO:on joko normaalijäseneksi tai demilitarisoiduksi NATO:n alueeksi ja Itä-Ukraina liittoutumattomaksi demilitarisoiduksi valtioksi. Länsi-Ukrainaan melko lailla Dniepr-joen länsipuolen maakunnat ja koko Kiovan alue, esim. 50 km säteellä Kiovan keskustasta. Itä-Ukrainaan Venäjän ja Länsi-Ukrainan väliset alueet. Tämä ratkaisu ei toisi NATO:a maantieteellisesti lähemmäs Moskovaa kuin missä se nyt on.
Arvioni on, mitä pidemmälle länsimaat antavat Ukrainan sodan edetä ilman neuvotteluratkaisua pumppaamalla Ukrainaan aseita
- sitä enemmän Ukraina tulee häviämään - sotilaita, infrastruktuuria ja mahdollisesti lisää alueitakin.
- sitä enemmän länsimaat eristäytyvät muusta maailmasta.
- sitä vaarallisemmaksi tilanne muuttuu Suomen ja muiden NATO:n etulinjamaiden kannalta, koska sitä enemmän Venäjä ja sen liittolaiset provosoituvat, kokevat itsensä uhatuiksi ja tulevat kasvattamaan armeijoitaan kalustoineen sekä parantavat taisteluvalmiuttaan ja sitä enemmän länsimaat kuluttavat kalustoaan Ukrainassa. Kannatin Suomen NATO-jäsenyyttä, mutta oletukseni ole, että länsimaiden johtajat eivät eskaloisi tätä sotaa suoraksi NATO:n ja Venäjän väliseksi konfliktiksi, vaan rauha saavutettaisiin sitä ennen neuvotteluilla. Muutenhan Suomen ei olisi kannattanut liittyä NATO:on, jos koitetaan välttää sota Venäjän kanssa.
- sitä todennäköisemmin NATO:n valtioita liittyy Ukrainan puolelle ja Kiina Venäjän puolelle omilla joukoillaan. Olettaisin Kiinan ja Venäjän liiton olevan vahvempi konventionaalisesti tällä hetkellä kuin NATO:n ja Ukrainan liiton. Jos Venäjä olisi häviämässä konventionaalisesti, luultavasti Kiina liittyisi Venäjän puolelle konventionaalisilla joukoillaan ennen kuin taktisia ydinaseita alettaisiin käyttää ja nämä etenisivät Puolan rajalle asti, koska riski konfliktin eskaloitumisesta ydinasesodaksi on seurauksiltaan tuhoisa Kiinallekin.
- sitä todennäköisemmin NATO voi ainakin osittain hajota, koska perinteiset eurooppalaiset NATO:n jäsenet ovat aikoinaan luulleet liittyneensä puolustusliittoon eikä liittoon, joka osallistuu sotiin alueidensa ulkopuolella suorasti tai epäsuorasti ja ottaa riskin vetää jäsenensä mukaan suoraan tällaiseen konfliktiin.
- sitä suurempi riski on ydinasesodasta ja ydintalvesta. Riski, että Venäjä ei tule hyväksymään konventionaalista tappiota ja anneksoimiensa alueiden menettämistä, vaan sellaisen uhatessa eskaloi taktisiin ydinaseisiin, on minusta suuri tai jopa todennäköinen.
Ukrainan sota - Operaatio karhunpalvelus Ukrainalle länsimailta.
/img-s3.ilcdn.fi/b45b5d7ec3c6013ff10e665db28e8e86b52b01747d260ec4b362bdce77467036.jpg)
www.iltalehti.fi
keskustelu.jatkoaika.com
en.wikipedia.org