Venäjä hyökkää Ukrainaan

[Oles]

Tuli vuosi sitten seurattua ahkerasti sodan tapahtumia, erityisesti tällä palstalla. Kun ehdin yhden sivun verran viestejä lukea, oli uusia viestejä kirjoitettu jo 10 sivun edestä. Oli kyllä surrealistinen ja oikeasti todella ahdistava olo silloin. 2014 oli kanssa samoja fiiliksiä, kun Venäjä nappasi Krimin. Edelleenkin surettaa, kun miettii mitä tuolla tapahtuu ja minkä takia. Sodan seuraaminen jatkuu edelleen päivittäin, mutta enää ei tule samalla tavalla luettavaa.

 

[BitterX]

Yksi kauheimpia aamuja mihin on herännyt. Tunsi todellisen pahuuden läsnäolon ja pelkäsi joutuvan seuraamaan aivan kamalaa kansanmurhaa ja mielessä pyöri jo keskitysleirit yms. Heti ensimmäinen reaktio oli myös, että Suomikaan ei ole turvassa ja milloin on meidän vuoro ja lähes paniikki päällä. Eniten on jäänyt tunteista mieleen ihan puhdas pelko alussa. Videokuvat todella matalalla lentävistä helikoptereista joita tuntui vain tulevan loputtomasti jäi eniten mieleen. Tietenkään sitä ei silloin ymmärtänyt, että miten paljon historiaan todennäköisesti se Hostomelin taistelu vaikutti.

En ymmärtänyt Hostomelin taistelun valtavaa historiallista merkitystä kokonaisuudessaan ennen, kun sunnuntaina luin Hesarin hienon artikkelin sodan ensimmäisistä päivistä Kiovassa.

Jos Venäjä olisi sen taistelun voittanut, eläisimme suurella todennäköisyydellä hyvin paljon synkempään todellisuudeen ajautuneessa Euroopassa.

Ymmärsin kyllä sen, että Ukraina käytännössä puolusti ja puolustaa koko vapaata Eurooppaa, mutta tuota artikkelia lukiessa konkretisoitui se, mitä tilanne tarkoitti tuolloin meillekin. Asia tuli iholle ja meni sen allekin.

Kiitollisuus ukrainalaisia kohtaan on valtava ja usko suuri siihen, että lähikuukausina pystymme nostamaan Ukrainalle annettavan ase- ja humanitaarisen avun täysin uudelle tasolle, jonka myötä Venäjän armeija romahtaa.

Tässä vielä tuo artikkeli, joka varmaankin on kokonaan maksumuurin takana. Varmaan suurin osa on sen jo lukenut, mutta jos ei, niin kannattaa todellakin hankkia se käsiin vaikkapa paikallisesta kirjastosta.

Venäjän hyökkäys | Vuosi sitten viisi miestä kuvasi pysäyttävän videon, ja pian Putinin paraatimarssi pysähtyi – Näin Kiovan puolustajat käänsivät koko Euroopan kohtalon

Kiovassa käytiin vuosi sitten taistelu, joka oli ratkaiseva sekä Ukrainalle että Suomelle. Kansanedustaja Kira, baarimikko Dmytro, kriisinhallintajohtaja Antti ja venäläisiä vastaan rintamalle päätynyt majuri Jouni kertovat nyt, mitä Kiovassa todella tapahtui kohtalonhetkinä helmi-maaliskuussa 2022.

www.hs.fi

 

[Tadu]

Kyllä itse olin ihan paskana vuosi sitten. Mietin paljon omaa perhettäni ja, että tässäkö meikä pääsee kohta kertaamaan ja sitten rajalle puolustushommiin. Kun ydinuhkailu alkoi aloin tosissaan miettiä miten saada perhe täältä turvaan ja minne.

Kiitos Ukrainan, venäläisen korruption ja lähes yhtenäisen lännen nyt voi olla turvallisemmin mielin. Pelon sijaan enää on läsnä vain vitutus ja suru Ukrainan kansan tilanteesta.

 

[jalperi]

Kyiv Indepentin kooste sotatapahtumista

Timeline of Russia's all-out war in Ukraine, month by month

Ukraine has come a long way since the beginning of Russia’s full-scale invasion on Feb. 24, 2022. From the Russian occupation of nearly 30% of Ukraine’s territory in February to Russia’s humiliating defeats in the north and the south, from

kyivindependent.com

 

[WildCore]

Vähän samoja ajatuksia kun @Tadu tuossa yllä jouduin vuosi sitten käymään itsekkin mielessäni. Oltiin kaksi viikkoa ennen sodan syttymistä myyty meidän vanha koti ja muutettiin samana päivänä nykyiseen vuokra-asuntoon, kun sota alkoi. Oli tavallaan iso helpotus, kun jos olisi tullut tarvetta lähettää vaimo ja lapset maailmalle, niin mitään isompaa omaisuutta ei olisi tarvinnut jättää taakse ja rahastakaan ei olisi tarvinnut huolehtia. Eikä ole kyllä vieläkään tullut oloa, että pitäisi oma koti ostaa, jos ne ryysyt kumminkin tulee ;)

Oli ne ensimmäiset viikot kyllä aikamoista vuoristorataa oman mielenterveyden kanssa. Joka aamu tuli luettua täältä yön tapahtumia, monesti oli muutamassa tunnissa tullut se 20 sivua tekstiä tänne. Joka kerta oli helpotus, kun sai lukea, että taas on Ukraina kestänyt. Kesään mennessä se suurin pelko oli hävinnyt ja ”arki” tuli enemmän takaisin.

Nykyään tätä ketjua pystyy jo lukemaan paljon rauhallisemmin mielin, koska tietää, että minkälainen tuki Ukrainalla on takanaan ja ennen kaikkea sen takia, kun näkee miten Ukraina ja sen urhoolliset kansalaiset taistelevat joka päivä kusipää valtiota vastaan.

 

[Sistis]

Siellä on Kiina todennäköisesti kairannut aikamoista myönnytystä itäiseltä paskamaalta näistä lausunnoista. Voi hyvin olla että Siperia on luvattu jo de facto provinssiksi Kiinalle. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää että tajuaako naapurin despoottitonttu edes miten syvää kuoppaa epävaltiolleen kaivaa käydessään kiinalaisten hyväntahtoisuuden varaan. Kiinassa kyllä muistetaan ihan täydellisesti venäläistenkin olevan ihan samoja gwailoja ketkä maataan alistivat ja raiskasivat 100+ vuotta sitten ja lisäksi sotilaallista uhkaa aiheuttivat edellisen lippuviritelmänsäkin aikana.

Veikkaan, että myönnytykset ovat taloudellisia. Ja ehkä joku lupaus siitä, että Venäjä ei aio tehdä mitään erikoisoperaatioita Kiinaan rajoittuvissa entisissä Neuvostotasavalloissa saattaisi myös olla sovittuna.

Mutta kyllä tässä alkaa vähän näyttää siltä, että ei se vanha vitsi ehkä ihan väärässä ollutkaan. Siis se, missä muistaakseni Gorbatšov ja Reagan olivat kuoltuaan syväjäädytetty ja herätetty henkiin sitten joskus 2030-luvulla. Menivät sitten lukemaan lehtiä katsoakseen, miten maailma on muuttunut:

Gorbatšov: "Hah. Republikaanit hävisivät murskaavasti teidän eiliset vaalit".
Reagan: "No, välillä niin vain käy".
Gorbatšov: "Niin, mutta kun he hävisivät kommunisteille!"

Reagan: "No, tämä on vielä kovempi uutinen. Kiinan rajalla on suuria levottomuuksia".
Gorbatšov: "No, se ei ole mikään uutinen. Tyypillistä Kiinassa".
Reagan: "Niin, mutta kyse on Kiinan ja Suomen rajasta!"

 

[Laitela]

Vaikea tarkalleen ottaen kuvailla tuntemuksia, kun tämä rumba alkoi. Huolestutti Ukrainan puolesta ja toki takaraivossa käväisi ajatus siitä, että saattaapi täälläkin olla astetta paria tukalammat oltavat, jos arviot pitävät paikkansa ja Ukraina on paketissa muutamassa päivässä. En ollut niinkään vakuuttunut venäläisten taidoista; osittain siksi, että yhtään skeptisesti heihin suhtautuva saattoi arvioida armeijankin olevan korruption rappeuttama, mutta toisaalta olen aina ollut vihamielisen vähättelevä venäläisiä kohtaan. Pelkäsin, että Ukrainan armeija on yksinkertaisesti suhteellisen heikossa kuosissa, eikä siten kestäisi venäläisten selkeää määräylivoimaa ja lähtötilanteessa myös kaluston laadullista ylivoimaa.

Toisaalta kun tämä rytinä kunnolla alkoi, niin minulla oli kierolla tapaa hyvä fiilis. Koko ikäni olen venäläisiä haukkunut ja demonisoinut ja saanut siitä myös kuulla, varsinkin kouluaikoina. "Ei noin voi ajatella kokonaisesta kansasta, joka sattuu vielä olemaan naapuri." En enää muista mistä aineesta oli kysymys, mutta jostain syystä jouduin viidennellä luokalla vastaamaan opettajalle, mitä tekisin, jos "venäläinen tulisi ostamaan minulta rantatonttia." Muistan sanoneeni ensin, että "en myy venäläisille mitään." Mutta jos olis pakko myydä? Vastasin, että "nappia ottaan niille tarjoaisin, tai jos en minä, niin äiti, jos eivät häivy." Ope kyllä kiehui ihan huolella, mikä lie itänaapurin fanittaja.

Osa minusta olisi halunnut mennä hieromaan uutta todellisuutta tuntemieni kovimpien Venäjä-puolustelijoiden naamaan. "Että mitenkäs se homma menikään, Putin fiksu ja vahva johtaja ja venäläiset ihan reilua porukkaa ja hyviä naapureita???" Siellä se "reilu ja hyvä porukka" nyt vähän kansanmurhailee, mut mitäs pienistä. Olen toki sen verran ylpeä itsestäni, etten olisi katunut sanojani venäläisistä muutenkaan (koska ennen pitkää ne jotain paskaa tekee kumminkin), mutta nyt varsinkaan ei tarvitse. Olen ylpeä siitä, että äiti opetti hyvissä ajoin, minkälaista väkeä itänaapurit oikeasti ovat, ihan sama mitä ulkopuoliset saattavat asiasta väittää.

Ihan rehellisesti sanottuna eka ajatus silloin 24.2.2022 viiden aikoihin oli, että "perkele nyt se sit alko, jos ei mitään muuta niin viekää nyt ukrainalaiset ainakin niin monta molopäätä mukananne ku vaan pystytte." Vaikka Redditin videovirta oli hyvin Ukraina-painotteista, sinne tulvivat videot ja kuvat tuhotuista venäläisistä tankeista, koptereista ja tapetuista örkeistä kyllä vakuuttivat minut hyvinkin nopeasti, ettei Ukraina ainakaan kovin äkkiä tule kaatumaan ja tulee maksamaan ryynille tuskallisen paljon. Oletin, että jos venäläiset ylipäänsä menestyvät, tapahtuisi se kovin tappioin venäläisellä välinpitämättömällä meiningillä, mutta en ihan minäkään odottanut heidän olevan niin surkeita kuin nähtiin. Luojan kiitos Ukrainalta löytyi sisua ja tahtoa ja samaan aikaan ryynien kyvykkyys oli sitä itseään.

 

[jalperi]

Vielä vaatii Venäjä Ukrainan ehdotonta antautumista

Linkki: https://twitter.com/tassagency_en/status/1628603089249882112

 

[Dino]

Vielä vaatii Venäjä Ukrainan ehdotonta antautumista

Linkki: https://twitter.com/tassagency_en/status/1628603089249882112

Jotenkin tästä Venäjän uhosta ja vaatimuksista tulee mieleen Monty Pythonin Musta Ritari, joka vielä kädettömänä ja jalattomanakin jäi huutamaan ja uhoamaan paikalta voittajana poistuvalle Arthurille "Alright, we'll call it a draw?"

 

[Artyukhin]

Linkki: https://twitter.com/katerinaabu/status/1628653211056762880?s=46&t=7-Kiqr2Qr1pNvmMAa892Bg

Hyvä Tshekki!

 

[mjr]

En ymmärtänyt Hostomelin taistelun valtavaa historiallista merkitystä kokonaisuudessaan ennen, kun sunnuntaina luin Hesarin hienon artikkelin sodan ensimmäisistä päivistä Kiovassa.

Venäjän hyökkäys | Vuosi sitten viisi miestä kuvasi pysäyttävän videon, ja pian Putinin paraatimarssi pysähtyi – Näin Kiovan puolustajat käänsivät koko Euroopan kohtalon

Kiovassa käytiin vuosi sitten taistelu, joka oli ratkaiseva sekä Ukrainalle että Suomelle. Kansanedustaja Kira, baarimikko Dmytro, kriisinhallintajohtaja Antti ja venäläisiä vastaan rintamalle päätynyt majuri Jouni kertovat nyt, mitä Kiovassa todella tapahtui kohtalonhetkinä helmi-maaliskuussa 2022.

www.hs.fi

Jep, niiden tuntien aikana oli todella paljon vaakalaudalla Euroopassa ja maailmassa. Kuka tietää miten taistelu olisi jatkunut jos Kiova olisi hallintoineen romahtanut heti ensimmäisten 72 tunnin aikana. Eivät ainakaan rintamalinjat kulkisi siellä missä nyt. Lvov varmaan olisi pääkaupunki ja päämaja ja suurin osa Ukrainaa riemukkaan ja voitontuntoisen Putinin käsissä. Olisi sysimustat ajat.

 

[Tadu]

Jep, niiden tuntien aikana oli todella paljon vaakalaudalla Euroopassa ja maailmassa. Kuka tietää miten taistelu olisi jatkunut jos Kiova olisi hallintoineen romahtanut heti ensimmäisten 72 tunnin aikana. Eivät ainakaan rintamalinjat kulkisi siellä missä nyt. Lvov varmaan olisi pääkaupunki ja päämaja ja suurin osa Ukrainaa riemukkaan ja voitontuntoisen Putinin käsissä. Olisi sysimustat ajat.

Suomikaan tuskinpa olisi näin lähellä Naton jäsenyyttä. Varmaan itse kukin olisi jo käynyt kertaamassa yms. Ihan kylmäävää ajatellakin.

 

[lemponen]

Mitkä olivat fiilikseni vuosi sitten?

Oikeastaan minun päässä tämä ajanjakso alkoi jo marras- ja joulukuussa 2021 sekä vuodenvaihteessa 2021-2022. Lavrov ja Putin kaipaili länneltä turvatakuita, jotka itse näin heidän hinkuna saada mm. Suomi Venäjän etupiiriin. Venäjän lähettämä kysely kaikille EU-maille oli kaiken huippu, ja onneksi EU vastasi siihen kaikkien jäsenmaiden puolesta, että no thank you. Samaan aikaan, samana vuonna, Venäjä oli roudannut hyökkäyskalustoa Ukrainan rajoille. Vuodenvaihteessa 2021-2022 presidentti Niinistö piti uudenvuodenpuheen, joka alleviivasi minunkin fiiliksiä: Suomi ei ole mitään Venäjän etupiiriä. Oma fiilikseni Suomen Natoon liittymisestä vahvistui entisestään.

24.2.2022 Venäjä käynnisti hyökkäyssodan Ukrainaan. Kyllähän siinä arkirytmi meni sekaisin, yksi uneton yö tuli pohdittua asiaa kun olisi pitänyt nukkua. En uskonut Ukrainan selviävän viikkoakaan, veikkasin että viikossa Venäjä valtaa Kiovan! (Onneksi olin väärässä!) Riitelin vaimon kanssa, kun hän oli sen verran syvällä omissa mm. työrutiineissaan ja huolissaan mm. muistisairaasta äidistään. Vaimo syytti minun kyttäävän liikaa uutisia. Itse taas näin heti alusta alkaen Venäjän hyökkäyksessä uhan, joka voi horjuttaa meidän perheen turvallisuutta ja tulevaisuutta. Onneksi muutaman riidan jälkeen myös vaimo alkoi ymmärtämään, että mistä Venäjän hyökkäyssodassa oli kysymys ja sain hänet samalle aaltopituudelle asian suhteen. Talven lähestyessä loppuaan, kevään alkaessa, aloin jo uskomaan Ukrainan selviämismahdollisuuksiin.

Kyllähän tämä tilanne painostaa mielialaa vieläkin. Tästä tulee pitkä sota. Ukraina saa lännestä nyt raskasta aseapua (toivottavasti), ja tuolla aseavulla toivottavasti pystyy jossain vaiheessa kevättä saamaan takaisin omaa maataan itä- ja etelä-Ukrainassa. Sen jälkeen Ukrainan sodasta saa tulla jäätynyt sota, jäätynyt konflikti. Ukraina saa (toivottavasti) aseapua, jolla pystyy puolustamaan maataan, ilmatilaa, kansaansa, infraansa, kaupunkeja jne. Venäjän hyökkäyksiltä. Toivottavasti Suomi on mahdollisimman pian Natossa, ja pystytään kehittämään omaa puolustustamme yhdessä länsikoalition kanssa. Tulee pitkä taistelu, kun näyttää että Kiinakin hinkuu Venäjän rinnalle.

 

[mjr]

Yksi kauheimpia aamuja mihin on herännyt. Tunsi todellisen pahuuden läsnäolon ja pelkäsi joutuvan seuraamaan aivan kamalaa kansanmurhaa ja mielessä pyöri jo keskitysleirit yms. Heti ensimmäinen reaktio oli myös, että Suomikaan ei ole turvassa ja milloin on meidän vuoro ja lähes paniikki päällä.

Minulla päällimmäisin reaktio oli viha. Että nykypäivän Euroopassa voi tapahtua tälläinen avoin fasistinen saalistusretki. Olin alkanut siinä vaiheessa jo pitkälti uskomaan, että se hyökkäys tosiaan on tulossa ja pahin epäusko oli jo ohi. Vaikka silti se herääminen niihin uutisiin oli järkyttävää. "Ei maailma niin hullu voi olla," kirjoitti Tanner Paasikivelle alkukesällä 1939. Vaan onhan se.

Ukrainan suhteen tunsin lähinnä epätoivoa, en uskonut että se voisi kauan puolustautua. Oli täysin ylimitoitettu käsitys Venäjän kyvyistä ja absurdin alimitoitettu Ukrainan taistelutahdosta. Luojan kiitos että meni näin. Jos siitä olisi tullut ylikävely niin olisi sangen mahdollisesti voinut tulla seuraavaksi ukaasia tähän suuntaan - Ranska ja Saksa olisivat varmaan olleet jonossa Kremliin lepyttelemään ja myönnyttelemään. Olisi uskomattoman karu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen tilanne rajoillamme. Mutta onneksi jättiläisellä olikin savijalat - tai olisi, ellei sitä savea olisi jo varastettu.

 

[mjr]

Ja se että vuosi on kulunut ja Venäjää on työnnetty takaisin monilla alueilla, olisi ollut uskomaton riemu-uutinen noissa sysimustissa tunnelmissa. Ymmärrän että tämä pitkittyminen ja Ukrainan veren vuotamisen katseleminen voi turhauttaa ja suututtaa, mutta sota lähti liikkeelle siitä, että Putin halusi eliminoida Ukrainan itsenäisen valtiollisen ja kulttuurisen olemassaolon - ja useimmat tarkkailijat pitivät sitä sangen todennäköisenä hyökkäyksen lopputuloksena. Venäjä on siis jo nyt hävinnyt sotaretkensä: Ukraina ja ukrainalaisuus eivät tule katoamaan mihinkään - ja todennäköisin vaihtoehto on Venäjän selkeä aseellinen tappio.

 

[McBean]

Linkki: https://twitter.com/paulaerizanu/status/1628655546592108544

Tällä tekosyyllä Venäjä alustaa Transnistrian haltuunottoa, veikkaisin.

 

[lemponen]

Venäjä on siis jo nyt hävinnyt sotaretkensä: Ukraina ja ukrainalaisuus eivät tule katoamaan mihinkään - ja todennäköisin vaihtoehto on Venäjän selkeä aseellinen tappio.

Kyllä. Paljon puhutaan, että pitkittynyt sota on Venäjän etu. Lähtökohta vuosi sitten oli kuitenkin se, että ihme on jos Ukraina kestää edes viikon (ainakin minun mielestä). Noin ei kuitenkaan käynyt. Itselleni on kuitenkin tullut fiilis, että onko se pitkittynyt sota sittenkään automaattisesti Venäjän etu? Tämä tuleva lopputalvi ja kevät on avainasemassa: jos Ukraina kykenee ottamaan takaisin maansa itä- ja etelä-Ukrainasta, näkisin silloin mahdollisuuden jäädyttää tämä konflikti. Ukraina voi silloin linnottautua puolustamaan todellisia rajojaan, rakentamaan omaa puolustustaan, ennen kaikkea rakentamaan omaa korkeailmapuolustustaan suojaamaan kaupunkeja ja infraa. Jäädyttynyttä sotaa käytäisiin silloin siellä, missä sitä pitääkin käydä: Ukrainan ja Venäjän todellisilla rajoilla. Venäjä ryhmittäisi omaa kalustoaan ja armeijaansa omille länsirajoilleen, iskisivät korkeintaan ohjusiskuilla Ukrainaan.

 

[Mikael Pelzfuss]

Oli täysin ylimitoitettu käsitys Venäjän kyvyistä ja absurdin alimitoitettu Ukrainan taistelutahdosta. Luojan kiitos että meni näin. Jos siitä olisi tullut ylikävely niin olisi sangen mahdollisesti voinut tulla seuraavaksi ukaasia tähän suuntaan - Ranska ja Saksa olisivat varmaan olleet jonossa Kremliin lepyttelemään ja myönnyttelemään.

Tämä ei kohdistu suoranaisesti sinuun, mutta meillä Suomessa suhtauduttiin yleisesti kaikkiin slaavilaisiin ja itäeurooppalaisiin yhteiskuntiin melko väheksyvästi. Ajattelutapaan kuului, että näiden maiden köyhyys länteen verrattuna johtuisi ihmisten kansanluonteesta tai muusta vastaavasta.

Totuus kuitenkin on, että ennen Neuvostoliittoa ja kylmää sotaa ero lännen ja idän välillä ei ollut läheskään näin suuri. Sosialismin, Neuvostoliiton ja vuoden 1991 jälkeen Venäjän rapauttava vaikutus on rikkonut Itä- ja Länsi-Euroopan yhteyttä aivan liian pitkään. Toivottavasti Venäjän tappio tässä sodassa nopeuttaa Euroopan henkistä yhdentymistä. Meillä "lännessä" on aika paljon korjattavaa siinä, kuinka suhtaudumme Itä-Euroopan valtioihin ja niiden asukkaisiin. Mielestäni iso muutos onkin jo tapahtunut suhteessa ukrainalaisiin, puolalaisiin ja myös Baltian maiden asukkaisiin. Tämä ei toki tarkoita sitä, että pitäisi esimerkiksi hyväksyä kaikki Puolan nykyisen valtapuolueen toimet.

Venäjän valtio sitten taas on oma lukunsa. Siihen olemme suhtautuneet aivan liian pelokkaasti ja nöyristellen, kuten mainitsitkin. Toivottavasti myös tämän aika on nyt lopullisesti ohi.

 

[Animal]

Linkki: https://twitter.com/paulaerizanu/status/1628655546592108544

Tällä tekosyyllä Venäjä alustaa Transnistrian haltuunottoa, veikkaisin.

En tiedä meneekö vahingossa alueet sekaisin, mutta Transnistriahan on jo Venäjän hallussa. Moldova on se romaniankielinen pikkuvaltio, joka elää Venäjän uhan alla, joskin en usko että Moldovan annetaan luhistua vaan silloin se on ainakin Romanialta ja Puolalta game-on.

Transnistrian auehan on noin 10-20 km levyinen ja n. 150 km pituinen kaistale Moldovassa Dniestr -joen itäpuolen ja Ukrainan rajan välissä. Transnistriassa on arviolta ehkä 1000-1500 venäläissotilasta ja Transnistrian omissa puolisotilaallisissa joukoissa on ehkä joku 5000 sotilasta, joten mistään merkittävästä sotilaallisesta uhasta itsessään ei nykytilanteessa puhuta, koska ilmasilta Venäjältä alueelle on likimain kiinni ja Ukraina on saanut siivottua ryssät pois Dneprin länsipuolelta pois. Jos venäläiset olisivat päässeet Odessaan, niin silloin tuolla olisi ollut tukalat paikat.

Transnistrian Cobasnassa on yksi euroopan suurimmista NL:n aikaisista ammusvarikoista, joten Ukrainan ja Moldovan yhteinen Transnistrian vapautusoperaatio olisi strategisesti suorastaan erinomainen ja häikäilemätön sotaliike, joka todella sattuisi Venäjään.

Edit. Lisätään vielä sen verran, että en ole lainkaan varma noiden puolisotilaallisten transnistrialaisten tai edes noiden motissa olevien venäläisjoukkojen taistelutahdosta, jos oikeasti joku ulkopuolinen taho poistaisi rajapuomit ja ajaisi sisään ja Venäjä pystyisi vaan kiukuttelemaan vierestä.

 

[Wiljami]

En tiedä meneekö vahingossa alueet sekaisin, mutta Transnistriahan on jo Venäjän hallussa. Moldova on se romaniankielinen pikkuvaltio, joka elää Venäjän uhan alla, joskin en usko että Moldovan annetaan luhistua vaan silloin se on ainakin Romanialta ja Puolalta game-on.

Transnistrian auehan on noin 10-20 km levyinen ja n. 150 km pituinen kaistale Moldovassa Dniestr -joen itäpuolen ja Ukrainan rajan välissä. Transnistriassa on arviolta ehkä 1000-1500 venäläissotilasta ja Transnistrian omissa puolisotilaallisissa joukoissa on ehkä joku 5000 sotilasta, joten mistään merkittävästä sotilaallisesta uhasta itsessään ei nykytilanteessa puhuta, koska ilmasilta Venäjältä alueelle on likimain kiinni ja Ukraina on saanut siivottua ryssät pois Dneprin länsipuolelta pois. Jos venäläiset olisivat päässeet Odessaan, niin silloin tuolla olisi ollut tukalat paikat.

Transnistrian Cobasnassa on yksi euroopan suurimmista NL:n aikaisista ammusvarikoista, joten Ukrainan ja Moldovan yhteinen Transnistrian vapautusoperaatio olisi strategisesti suorastaan erinomainen ja häikäilemätön sotaliike, joka todella sattuisi Venäjään.

Transnistria on kovin omituinen entiteetti, oliko innokkaimpia N-liiton säilyttämisen kannattajia ja alueelle jäi joku paikallinen rosvopäällikkö pitämään yksinvaltaa itänaapurimme tuella kun muu Moldova tunsi halua itsenäisyyteen. Itäpaskan presenssi on melko mitätön, mutta toisaalta Moldovallakaan ei oikein ole asevoimia, niin tuo paskamaan muutama "rauhanturvaaja" ja paikallisen rosvopäällikön omat joukkiot ovat riittäneet pitämään aluetta Moskovan provinssina ja Moldovaa jäätyneessä konfliktissa ja siten kykenemättömänä suvereenien valtioiden toimiin esimerkiksi merkittävämmän EU lähestymisen muodossa. Alueen vapauttaminen olisi ollut vielä vuosi sitten täysin mahdoton ajatus, johtuen luonnollisesti siitä että epävaltion terrorisotavoimat olisivat syöksyneet paikalle vahvistamaan aluepuolustusta, jonka päällimmäinen tarkoitus on lähinnä muistuttaa moldovalaisia paskamaan uhasta ja (epätodennäköisen) valtausyrityksen aikana ostaa riittävästi aikaa paskamaan saapua paikalle voimalla. Nykyisellään paskamaan voimat on sidottuna (/tuhottu) Ukrainassa, joten sinänsä voisi olla erittäin hyvä aika peliliikkeille Moldovassa. Esimerkkitapauskin jo löytyy kun Azerbaidzan hyökkäsi syksyllä Vuoristo-Karabahiin täysin piittaamatta paskavaltion Armenialle antamista ja olemattomiksi osoittautuneista turvatakuista.

 

[vanukas]

Transnistria on kovin omituinen entiteetti, oliko innokkaimpia N-liiton säilyttämisen kannattajia ja alueelle jäi joku paikallinen rosvopäällikkö pitämään yksinvaltaa itänaapurimme tuella kun muu Moldova tunsi halua itsenäisyyteen.

Transnistriassahan on käytännössä yksi firma, joka omistaa miltei kaiken - politiikankin. Sheriff. Urheiluihmisille nimi on varmaan tuttu siitä jalkapalloseurasta.

 

[Animal]

Transnistriassahan on käytännössä yksi firma, joka omistaa miltei kaiken - politiikankin. Sheriff. Urheiluihmisille nimi on varmaan tuttu siitä jalkapalloseurasta.

Omistajana entinen KGB upseeri Viktor Gushan, joka lienee se samainen rosvopäällikkö johon Wiljami viittaa. Toki virallisestihan hän on kait ollut aiemmin poliisi, mutta Venäjällä tuo rosvon ja poliisin raja on melkolailla häilyvämpi kuin länsimaissa.

 

[Artyukhin]

Venäläisten Su-25 tullut tonttiin

Linkki: https://twitter.com/nexta_tv/status/1628683793568505862?s=46&t=7-Kiqr2Qr1pNvmMAa892Bg

 

[jalperi]

Romanian statementti Moldovan suhteen

Linkki: https://twitter.com/MariusDulan/status/1628492488091611136

 

[Morgoth]

Tällä tekosyyllä Venäjä alustaa Transnistrian haltuunottoa, veikkaisin.

Ainakin USAn Poseidoneja on pyörinyt viime päivien ajan tuossa Romanian ja Ukrainan rajan lähistöllä. Onko siellä oikeasti tapahtumassa jotain vai onko normaalia tiedustelua. Tuntuu melkein mahdottomalta operaatiolta edes yrittää mitään, mutta parempi olla sanomatta mitään.

Millaisessako iskussa Romanian armeijan on? Puolalaiset ovat jo valmiita höökimään, jos vain heidät päästetään irti.