Vaikea tarkalleen ottaen kuvailla tuntemuksia, kun tämä rumba alkoi. Huolestutti Ukrainan puolesta ja toki takaraivossa käväisi ajatus siitä, että saattaapi täälläkin olla astetta paria tukalammat oltavat, jos arviot pitävät paikkansa ja Ukraina on paketissa muutamassa päivässä. En ollut niinkään vakuuttunut venäläisten taidoista; osittain siksi, että yhtään skeptisesti heihin suhtautuva saattoi arvioida armeijankin olevan korruption rappeuttama, mutta toisaalta olen aina ollut vihamielisen vähättelevä venäläisiä kohtaan. Pelkäsin, että Ukrainan armeija on yksinkertaisesti suhteellisen heikossa kuosissa, eikä siten kestäisi venäläisten selkeää määräylivoimaa ja lähtötilanteessa myös kaluston laadullista ylivoimaa.
Toisaalta kun tämä rytinä kunnolla alkoi, niin minulla oli kierolla tapaa hyvä fiilis. Koko ikäni olen venäläisiä haukkunut ja demonisoinut ja saanut siitä myös kuulla, varsinkin kouluaikoina. "Ei noin voi ajatella kokonaisesta kansasta, joka sattuu vielä olemaan naapuri." En enää muista mistä aineesta oli kysymys, mutta jostain syystä jouduin viidennellä luokalla vastaamaan opettajalle, mitä tekisin, jos "venäläinen tulisi ostamaan minulta rantatonttia." Muistan sanoneeni ensin, että "en myy venäläisille mitään." Mutta jos olis pakko myydä? Vastasin, että "nappia ottaan niille tarjoaisin, tai jos en minä, niin äiti, jos eivät häivy." Ope kyllä kiehui ihan huolella, mikä lie itänaapurin fanittaja.
Osa minusta olisi halunnut mennä hieromaan uutta todellisuutta tuntemieni kovimpien Venäjä-puolustelijoiden naamaan. "Että mitenkäs se homma menikään, Putin fiksu ja vahva johtaja ja venäläiset ihan reilua porukkaa ja hyviä naapureita???" Siellä se "reilu ja hyvä porukka" nyt vähän kansanmurhailee, mut mitäs pienistä. Olen toki sen verran ylpeä itsestäni, etten olisi katunut sanojani venäläisistä muutenkaan (koska ennen pitkää ne jotain paskaa tekee kumminkin), mutta nyt varsinkaan ei tarvitse. Olen ylpeä siitä, että äiti opetti hyvissä ajoin, minkälaista väkeä itänaapurit oikeasti ovat, ihan sama mitä ulkopuoliset saattavat asiasta väittää.
Ihan rehellisesti sanottuna eka ajatus silloin 24.2.2022 viiden aikoihin oli, että "perkele nyt se sit alko, jos ei mitään muuta niin viekää nyt ukrainalaiset ainakin niin monta molopäätä mukananne ku vaan pystytte." Vaikka Redditin videovirta oli hyvin Ukraina-painotteista, sinne tulvivat videot ja kuvat tuhotuista venäläisistä tankeista, koptereista ja tapetuista örkeistä kyllä vakuuttivat minut hyvinkin nopeasti, ettei Ukraina ainakaan kovin äkkiä tule kaatumaan ja tulee maksamaan ryynille tuskallisen paljon. Oletin, että jos venäläiset ylipäänsä menestyvät, tapahtuisi se kovin tappioin venäläisellä välinpitämättömällä meiningillä, mutta en ihan minäkään odottanut heidän olevan niin surkeita kuin nähtiin. Luojan kiitos Ukrainalta löytyi sisua ja tahtoa ja samaan aikaan ryynien kyvykkyys oli sitä itseään.
yle.fi
