Myhajlo: ”Meitä pommitetaan ja yritämme paeta kaupungista.”
Veli: ”Ei ole totta, että muka hyökkäisimme kimppuunne. Mehän yritämme pelastaa ukrainalaiset. Mihin yritätte mennä?”
Myhajlo: ”Puolaan.”
Veli: ”Olemme hetkessä sielläkin.”
Kului yhdeksän kuukautta ennen kuin veljekset puhuivat uudelleen.
----
Kesken pakomatkan taistelut edessä kiihtyivät ja tie suljettiin. Palaaminen oli mahdotonta, sillä myös takana tulitus yltyi. Ainoa vaihtoehto oli jatkaa matkaa pitkin miinoitettua peltoa.
Myhajlo ei epäröinyt.
”Olen sotilas. Kun täytyy ajaa, minä ajan. Ilman sotilaskoulutusta olisi ollut vaikeampaa edetä.”
Panoksia oli piilotettu maahan 18 kilometrin matkalla. Myhajlo luotsasi Fiatia eteenpäin alle 30 kilometrin tuntivauhdilla. Ympärillä räjähtäneet ja palaneet ajoneuvot tekivät todelliseksi sen, mitä saattoi tapahtua millä hetkellä hyvänsä.
----
Myhajlo keskusteli sodan alettua venäläisten, niin ikään eläköityneiden armeijakavereidensa kanssa.
”He sanoivat, että sota on hulluutta”, hän kertoo.
Julkisesti he eivät mielipidettään uskalla sanoa.
”Venäjällä vankilaan voi joutua hetkessä ilman oikeudenkäyntiä. Heidät voitaisiin vangita jopa sanan sota käyttämisestä. Virallinen termihän siellä on erikoisoperaatio.”
Entä Myhajlon veli?
Myös hän on alkanut nähdä totuuden propagandan takaa.
”Venäjä teki virheen aloittaessaan sodan”, Myhajlo kertoo veljensä sanoneen.
He keskustelivat marraskuun lopulla ensimmäisen kerran maaliskuun jälkeen.
