Saa taas veren kiehumaan tuon paskamaan pahuus ja pommisuojissa värjöttelevät ukrainalaislapset. Kovin empaattinen ihminen en ole koskaan ollut, mutta omien lasten myötä on tullut tietty rahtunen sitäkin ja kun täällä omien, uskoakseni ja toivoakseni ihan onnellista lapsuutta elävien lasteni kanssa näitä juhlapyhiä viettää ja miettii millaista on lasteni ikätovereilla ukrainalaisissa pommisuojissa. Vain siksi että yksi pienimunainen ihmisperse saisi nimensä paskaisen valtionsa paskaisten "suur"johtajien joukkoon niin... hyi vittu! Länsi on odotuksiani(pelkojani) paremmin seissyt Ukrainan tukena, mutta vielä pitää pystyä parempaan.
Ainoa mikä helpottaa silmitöntä vihaa mitä hetkittäin tuntee, on se tieto että paskamaa tulee häviämään tämän sodan niin pahasti että pakko jopa sielläkin on tulla jonkinlainen tilinteon hetki lopulta. Putlerin viimeinen offensiivi tulee päättymään nöyryyttävään tappioon ja oman kansansa kurjuuttamiseen. Ukraina jälleenrakennetaan ja se kehittyy monilta osin entistäkin paremmaksi valtioksi, vaikkakin hirvittävällä inhimmillisellä hinnalla. Zelenskyi saa ansaitusti nimensä suurien sota-ajan johtajien joukkoon ja voitosta tulee samanlainen kansallinen ylpeys ja yhtenäisyys Ukrainan tuleville sukupolville kuin Talvisodan torjuntavoitosta meidän.
Slava Ukraini! Mitään muuta en toivo vuodelta 2023, kuin että lopulta hyvyys voittaa ja pahikset saavat ansaitsemansa tuomiot.
