Niin se ero tässä mielestäni on, että kummatkin, saksalaiset, sekä japanilaiset ovat pohjimmiltaan ahkeraa, sivistynyttä väkeä, joilla kaikista historian tapahtumista huolimatta on ollut pohjalla kyky nähdä (lopulta) omat virheet, vaikka aivopesun kulttuuri oli erittäin vahvaa tuossa 30/40-luvuilla kummassakin. Saksan alueelle sivistys on kuitenkin juurtunut keskiajalta lähtien, tästä esimerkkeinä lukuisat sen ajan maailman merkittävät keskittymät, kuten Hansa-kaupungit, Frankfurtit, Münchenit, Kölnit, jne... Japani taas ollut eristäytynyt, mutta silti ns. "kunniakoodin" maa samuraineen, joka viimeistään osoitti älyllisen kyvykkyytensä nopean modernisoitumisen aikana 1850-luvulta eteenpäin ja uudestaan toisen maailmansodan jälkeen. Japanin kehityshän oli hurjaa 50-, 60- ja 70-luvuilla.
Entä Venäjä? Eipä oikein pistä silmään kertaakaan historiasta, että Venäjä tai sen edeltäjät olisivat olleet "lyhdynkantajana" yhtikäs millään saralla, muussa kuin tuhoamisessa. Se ei silti anna edellytyksiä ihmisluonteen todelliselle kehitykselle. Suomi aikanaan pääsi jopa teollistumaan hämmästyttävän pitkälle, ollakseen pelkkä Venäjän keisarikunnan periferia. Siinäkin mielestäni näkyi se venäläinen luonne; minulle teollistuminen ja siitä seuraava nopeahko yhteiskunnan kasvu on aika no-brainer, mutta venäläiselle se kuulosti pirun vaivalloiselta, turhia yhteiskunnallisia myllerryksiä aiheuttavana ongelmatekijänä. "Kärsikööt" siis tsuhnat sen tuomista ongelmista, ihan kuin niitä ei ihmisen elämässä olisi muutenkin tarpeeksi, mutta eipä sitä tarvitse herran kukkarossa ja nuhteessa elävän Igorin ja Tatjanan miettiä.
Yleensä (on siellä jokunen suht. järjellinenkin sentään seassa) ovat olleet jonkin hirmuhallitsijan varjossa. Oman maan kehittämiseen keskittyvä johtaja on heikko luuseri, kun ei pyrikään ensisijaisesti hankkimaan lisää lääniä (Mikä mies se tämmöinen on? Narkkari, natsi, homo, vai kenties kaikkien yhdistelmä?), heikko tsaari, hyödytön. Olisiko venäläisillä edes kykyä prosessoida näitä nyt nähtyjä tekoja, vaikka saisivatkin rehellistä tietoa? Minusta saksalaiset ja japanilaiset ovat vain ihan eri luokassa, mitä tulee ihmisen lähtökohtaiseen sivistykseen ja sitä kautta kykyyn erottaa oikea ja väärä. Se sivistys on siellä kuitenkin muhinut jo vuosisatoja. Heillä on ajoittaisista häiriöistä huolimatta eväät käydä läpi tämä kivuliaskin prosessi. Venäjällä se tavan kansalainen on kuitenkin aina pyrkinyt menemään sieltä, missä rima on matalin. Tiukka itsetutkiskelu on kuitenkin vaivalloinen prosessi ja vaatii oikeasti jokaiselta tekoja. Riittäisikö venäläisillä pääoma (kirjaimellisesti) tähän? Paljon helpompi on "leikkiä mukana" jokunen vuosi ja ruveta sen jälkeen itkemään uuden vahvan johtajan perään, jottei tarvitsisi murehtia itsenäisen ajattelun vaivalloisuutta ja sen tuomaa vastuuta. Väittäisin siis, että maailmassa on kansoja, jotka ovat syystä tai toisesta kyvyttömiä itsetutkiskeluun, tai ehkä kykenevät muuttumaan, mutta jotta jotain ihan oikeasti juurtuisi, siihen menisi niin pitkä aika, ettei meillä sivistyskansoilla riitä kärsivällisyys viedä prosessia loppuun.
Kansa ollut maaorjan (titteli toki vaihtunut siinä välissä) asemassa käytännössä Neukkulan hajoamiseen saakka. Nyt saivat sen about 20-30v (tulkinnasta riippuen) kokeilla jonkintasoista vapautta, ei napannut. Paluu maaorjiksi näyttää todennäköiseltä. Lieneekö tuolla lopulta hirvittävän suurta vaikutustakaan suurten kaupunkien ulkopuolisten venäläisten elämään? No toki saattaa se 60€ eläke vaihtua 30€ eläkkeeksi, olenko peräti liian optimistinen?
Olen niin pessimisti, että pitkässä juoksussa saattaisi olla parempi, että Venäjä eristettäisiin ja unohdettaisiin muhimaan omaan erinomaisuuteensa. Ikäväähän se on, että siellä olisi resursseja koko maailman tarpeisiin, eikä niihin tällä ajattelulla ikinä pääse käsiksi, mutta väittäisin, että jos Venäjä palaisi suhteellisen läheisessä tulevaisuudessa (10-25v) takaisin osaksi kansainvälistä yhteisöä, olisimme ennen pitkää jälleen nykyisen kaltaisen katastrofin äärellä. Hommahan toki kääntyy ihan päälaelleen, jos Venäjä hajoaisi useiksi pieniksi palasiksi, mutta se Venäjän ydinalue, Pietari-Ural-Volgograd kolmiolla ei voi olla saman lipun alla oleva alue, jos Venäjältä Euroopan laajuisiksi kumpuavat ongelmat halutaan tulevaisuudessa välttää. Hajoaminen pieniksi kilpaileviksi maiksi saattaisi stimuloida myönteistä kehitystä pitkällä aikavälillä ainakin joissain. Vaikkei kehitystä tapahtuisikaan, olisivat nämä pienet, toivottavasti keskenään mahdollisimman tasavahvat maat, potentiaalinen uhka vain toisilleen. Venäjä on maana yksinkertaisesti mahdottoman kokoinen ja laatuinen ollakseen aiheuttamatta vakavia ongelmia tasaisin väliajoin toisille valtioille.
Viimeksi muokattu:
/cloudfront-us-east-2.images.arcpublishing.com/reuters/G4V7WLEKJNNARAOFU2PXIETIQ4.jpg)
