Viikon huilin jälkeen takaisin sorvin ääreen. Olen seurannut keskustelua ja uutisointia lähinnä täältä pyrkien samalla suodattamaan enintä propagandaa ja panikointia. Näillä en tarkoita yksittäisiä kirjoittajia, vaan enemmänkin linkattuja juttuja. Olen myös jättänyt kaikki videot katsomatta, koska ne kuvat tulisivat kirjaimellisesti myös uniin.
Samalla olen miettinyt erilaisia keinoja pyrkiä vaikuttamaan omalta osaltani asioihin. Taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta silti olen tehnyt pienet avustukset kahden eri järjestön kautta, sillä avustuksen kohteella tilanne on vielä monta kertaluokkaa huonompi. Konkreettisin asia, jonka päädyin tekemään, oli ilmoittautua vapaaehtoiseksi majoittamaan Ukrainasta tulevia pakolaisia. Kyse on siis järjestelystä, jossa turvapaikanhakija majoitetaan kotiin vastaanottokeskuksen sijaan. Majoittajalle tästä ei korvata mitään, mutta oma lähestymiskulmani on ennen kaikkea inhimillinen: nämä ihmiset pakenevat sodan jaloista ja ovat jättäneet jälkeensä koko omaisuutensa, mahdollisesti osan perheestään ja suvustaan. Jos ja kun minulla on mahdollisuus tarjota tällaisille ihmisille paikka, jossa voivat asua kodin kaltaisissa olosuhteissa eläen mahdollisimman normaalia arkea, niin teen sen enemmän kuin mielelläni. Se ei lopulta vaadi mitään muuta kuin oven avaamista tulijoille ja yhteisten pelisääntöjen sopimista. Jos tällä tavoin edes yksi perhe (tai se mitä siitä on jäljellä) pystyy edes hetkellisesti unohtamaan sodan kauheudet ja pysymään edes suht normaalissa elämänrytmissä kiinni, niin projekti on onnistunut täydellisesti.
www.hs.fi