Keskeisimpänä asiana nostan silti esille informaatiosodankäynti sekä (dis)informaation valtavan määrän. On todella helppoa tunnekuohuissa ottaa kaikki tieto annettuna ja tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä sekä olla osallisena tämän tiedon levittämisessä. Nämä tiedot välittyvät helposti sadoille tuhansille esimerkiksi heikkolaatuisempien medioiden jakaessa tietoa eteenpäin.
Päätin aiemman viestini havaintooni informaatiosodankäynnin roolista Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Mitä pidemmälle sota on edennyt, sitä suurempaan rooliin se on sodan nykytilan osalta noussut. Ajattelin nyt hieman avata omia ajatuksiani tästä sodankäynnin muodosta, kun sota on kestänyt kuusi päivää.
Itsellä on ollut jossain määrin vaikeuksia saada käsitystä kaikista vaikutuskeinoista. Elinaikanani käytännössä Irakin sota on aikanaan ollut näkyvästi esillä Suomessa. Silloin seuranta tapahtui pitkälti tv-uutisten avulla sekä lehtien uutisotsikoita seuraamalla. Tänään tieto välittyy ja leviää nopeasti, uutisointi on lähes reaaliaikaista ja kanavia on monia (TikTok, Twitter, tavanomainen media ml. iltapäivälehdet muutamia mainitakseni).
Fakta on, ettei kukaan internetin välityksellä tilannetta seuraava henkilö tiedä taistelukentän todellisia tapahtumia. Varmuudella voidaan sanoa inhimillisen kärsimyksen olevan suuri, niin ukrainalaisille kuin hyökkääville joukoille (varsinkin nuoret venäläisvarusmiehet, joilla ei tunnu olleen käsitystä mitä vastassa on). Taistelukentän olosuhteet ovat jatkuvaa kaaosta ja epävarmuutta kaikille osallisille.
Nojaan pitkälti suomalaisiin lähteisiin (mm. HS, TS, IS, IL, jotka pitkälti kopioivat tietonsa ulkomaisista lähteistä) sekä nyt sodan aikana tiettyihin Twitter-tileihin (esim. Reuters, BBC, Nexta, jonka käyttäjämäärä on noussut sadoilla tuhansilla). Saan siis tiedon länsimaisten medioiden silmin ja se luonnollisesti on osaltaan värittynyttä.
Näiden kuuden päivän aikana olen myös katsonut noin 10 minuuttia RT:n uutisohjelmaa, mutta lopetin katselun aiheiden siirtyessä käsittelemään uusnatsihallitusta ja miten Ukraina käyttää siviilejä ihmiskilpinä (nythän ko. mediaa ei tarvitse enää onneksi omasta kaapelitelevisiosta etsiä). Otantani venäläisistä medioista on siten rajoittunut, enkä heidän tuottamaa informaatiota voi sen tarkemmin analysoida.
Kun mietitään puhtaasti mielikuvien rakentamista, on uutisoinnilla ja nopealla reagoinnilla iso merkitys niin koti- kuin taistelujoukoille sitä kautta poliittiseen päätöksentekoon ja jopa sodanjohdon päätöksiin.
Samalla siinä luodaan aktiivisesti mielikuvaa vastustajasta. Kaikki välitetty tieto vaikuttaa ihmisiin halusimme sitä tai emme ja vain harva kykenee jatkuvaan kriittiseen ajatteluun.
Alla on listattuna tässäkin ketjussa useasti esiintyneitä tapahtumia (joista myös moni ihminen puhuu oikeassa elämässä). En ole listannut lähteitä, mutta se sallittakoon keskustelupalstalla.
Ukraina
- Käärmesaaren marttyyrit (osoittautui ankaksi)
- hävittäjä-ässä Kievin kummitus
- antautuvat ja hölmöt venäläissotilaat, jotka eivät tienneet tehtävästään mitään
- Venäjän huolto-ongelmat, rikkoutuva kalusto, vanhentuneet ruoka-annokset, mobiilikrematoriot ja alhainen taistelumoraali
- Ukrainan julkinen avunpyyntö Punaiselle Ristille kuolleiden venäläissotilaiden toimittamisesta takaisin Venäjälle
- rahapalkkiot venäläisille mahdollisen antautumisen yhteydessä ja kaapatun sotakaluston verovapaus
- Venäjän tappioiden säännöllinen raportointi, Ukrainan tappioista ei juuri tule tietoa
Oma henkilökohtainen suosikkini on ollut reagointi Tsetseenipalkkamurhaajien toimiin. Olen kahdesti törmännyt uutiseen, jossa media on kertonut vastustajan palkkamurhaajien olevan Ukrainan avainhenkilöiden perässä. Molemmilla kerroilla länsimedia on vuorokauden sisällä kertonut kyseisen joukon tulleen tuhotuksi (viimeksi juuri Hostomelissa, joka ehdittiin muistaakseni jo raportoida olevan venäläisten hallussa). Tänään Ukrainassa uutisoitiin virallisenoloisesti, miten tuhoamiseen johtavat tiedot oli saatu Venäjältä suoraan FSB:ltä ja että erään palkkamurhaajajoukon sijainti tiedetään ja ovat ns. ”tähtäimessä”. Luo mukavasti painetta myös Kremlin suuntaan mahdollisesta myyrästä. Lisäksi eri palkkamurhaajajoukkojen lienee nyt mukava arvuutella, mikä niistä on ”tähtäimessä”. Ja kuka vastustajista muka uskaltaa sanoa fake news ja unohtaa koko asian?
Venäjä
- Tieto, ettei tappioita juuri ole tullut ja kaikki tavoitteet on saavutettu
Jokainen voi tehdä johtopäätöksiä, kumpi osapuoli on tähän mennessä onnistunut luomaan paremman mielikuvan toimistaan ja vaikuttamaan paremmin ulkomaailman kuvaan tapahtumien tilasta.
Palatakseni faktoihin, varmaa on inhimillinen kärsimys. En väitä, etteivätkö yllä olevat asiat olisi faktoja tai valheita. Totuus lienee jossain puolivälissä. On kuitenkin hyvä ymmärtää informaationvälityksen merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä ja minkälaisia vaikutuksia sillä voi olla sodan seuraaviin tapahtumiin. Itselleni tämä on ollut vaikeaa ja uutisointi on välillä päässyt vaikuttamaan mielialaani melkoisesti. Kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa annettuna, vaan tietty skeptisyys on omankin hyvinvoinnin vuoksi hyvä pitää mielessä.
Propaganda on taitavampaa, välittömämpää ja reaaliaikaisempaa aiempaan verrattuna. Kaikki haluavat tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, eivätkä sitä mitä oikeasti tapahtuu.
