Ei Venäjä ydinaseita ala käyttämään, kunhan uhkailee. Kyllä siellä tiedetään mitä siitä seuraisi ja jos Putin sitä tosissaan ehdottaisi, niin hänet hirtetään omiin kalsareihinsa sillä hetkellä. Ei nuo Shoigut ala maailmaa tuhoamaan yhden pöhöttyneen bunkkerirunkkarin skitsoilun takia, kun on vedetty koko korona Kotkan Meripäiviä jossain Uralilla ulkonäöstä päätellen.
Venäjän hyökkäys näyttää olevan katastrofi, mutta aivan kaikkea tietoa ei kannata uskoa. Totuus kuolee sodassa ensimmäisenä ja jos kuvatodisteita ei ole, niin asioihin kannattaa suhtautua varauksella. Puheet miten Harkovassa alkaa motivaatio loppua ja joukot antautua ovat lupaavia, mutta odotan kuvia. Jos näet antautuneita on oikeasti paljon, niin aivan varmasti Ukraina pyrkii heidät isona laumana kuvaamaan ja varustekasat myös. Se on hyvää viestintää.
Kaiken lisäksi on syytä muistaa ettei Venäjän joukkoja ole ajettu pois Ukrainasta. Se on kyennyt etenemään ja Ukraina on pystynyt hidastamaan sitä, mutta vastahyökkäykset ja alueiden valtaamiset ovat jääneet vähiin. Mikään ei estä Venäjää mobilisoimasta laajempaa joukkoa Ukrainaa vastaan ja muuttamasta sotaa täydeksi hävityssodaksi. Vaikka Venäjän eliitin riveistä kuuluu rakoilua, ei palatsivallankaappausta kannata ihan heti olla odottamassa.
Kuitenkin Ukrainan taktiikkana, joko omana ideana tai vahvan Naton ohjeistuksen avulla, on ollut puolustaa syvyydessä ja kuluttaa vihollisen voimaa ja taistelukykyä. Nyt kun huoltoa tarvitaan, niin ne tuhotaan droneilla. Lopulta taistelukärjet ovat väsyneitä ja vailla huoltoa, jolloin Ukrainan pitäisi kyetä suorittamaan omilla mekanisoiduilla joukoilla vastahyökkäys ja ajamaan vihollinen pois alueeltaan. Ei Ukraina voita tätä sotaa puolustautumalla Kiovan sisällä ja käyttämällä mitään Volkssturm-taktiikkoja, jotka vaikka ovat urheita, maksavat myös suuren inhimillisen hinnan. Puhumattakaan siitä mitä ison skaalan kaupungitaistelu on.
Huono se on suurista voitoista puhua, kun ne ovat koko ajan lännempänä eikä idempänä. Puolustajankin on kyettävä hyökkäämään.
Ukrainan suuri apu on ehdottomastin Naton tiedustelutieto. Siellä ei käy yksikään venäläinen edes paskalla pusikossa ilman että ukrainalaiset sen tietävät. Jos tuolla on tehty jotain oikein, on Yhdysvaltojen tiedustelu kertonut jo aikoja sitten mitä kaikkea rajalla on ja tiedetään tarkat luvut kuinka paljon vaikka huollon ajoneuvoja on.
Kaiken kaikkiaan ei tämä Venäjän homma ole onnistunut yhtään. Joukoilla ei näytä olevan käsitystä ja halua taistella, Ukrainan vastarinnan kyky aliarvioitu ja tavoitteita ei ole saavutettu. Huolto on myös mennyt aivan miten sattuu ja maahan virtaa jatkuvana virtana aseapua avoimella shekillä. Sanktiot tekevät Venäjän taloudelle rumaa jälkeä ja se on ajanut itsensä hylkiövaltioksi.
Clausewitz sanoi sodan olevan politiikan jatkamista toisin keinoin. Tuolla ajatuksella voi sanoa Ukrainan sodan olevan neljäntenä päivänään Venäjälle nöyryyttävä kokemus, sillä se on tuhonnut kykynsä pehmeään valtaan ja ajanut itsensä poliittiseen paitsioon, jonka lopputulema lienee maan talouden romahdus. Samalla se on aiheuttanut läntisen uudelleenvarustelun, mutta myös osoittaen ettei sen armeija ole niin kyvykäs kuin se on koittanut väittää. Ukrainan ei pitänyt olla kenenkään mielestä haaste, mutta Venäjä ei ole saanut edes ilmatilaa hallintaansa neljässä päivässä.