Tää nyt vähän menee OT mut täytyy nyt ottaa kantaa tähän rasismikeskusteluun. Tuntuu jotenkin kummalliselle, et eikö suomalainen tajua sisällissodan ja kahden valtion välisen sotatilan eroa. Toisaalta taas miksi ihmiset lähtevät kotoaan/leireiltä liikkeelle, jos toivo häviää.
Kuva avaa sitä sotatoimien sekamelskaa Syyrian suunnalla. Lähes samaa pskaa se Irakin puolella oli myös. Kyse on siitä, että kun värvääjä tulee, niin kysymys on ”Kuulutko meihin vai viholliseen?” Afganistanilaisten kohdalla yleinen toivottomuus ajoi ihmiset liikkeelle. Tottakai vuoden 2015 pakolaisaallossa oli myyty katteettomia lupauksia ihmisille.
Mitä työn puolesta tapasin tänne tulleita, niin kyl elämän raadollisuus heistä paistoi. Yksi sanoi paenneensa henkensä kaupalla yhdellä rajalla ja kadottaneensa siskonsa siinä tilanteessa. Ei nähnyt enää sen jälkeen.
Työtä tekeviä ihmisiä heistä kasvoi ja siitä porukasta pieni osa oli kusipäitä. Samoin kuin ukrainalaisista on jo pieni osa valittanut puuron olevan pahaa.
Mut tottakai tää sota meissä tuntuu eri tavalla, kun meillä on yhteistä historiaa Venäjän kanssa. Ja meille on helppo ymmärtää sotatilaa Ukraina vs. Venäjä.
Mun isopappa ei sisällissotaan osallistunut mutta laitettiin valkoisten toimesta leirille kuljeksimasta. Oli kuulemma sisällissodan aikana lähdössä maasta pois. Kun ei siis kuulunut ”meihin” niin kuului ”viholliseen”. Jatkosotaan sitten lähtikin rintamalle 50- vuotiaana.