Itse olen myös kerran päässyt kiertämään Venäjällä Karjalassa edesmenneen isäni kanssa, kun hän kävi katsomassa entistä kotikyläänsä, talon kivijalkaa ja kylän kellotapulia.
Jos käy vain Pietarissa, jonka olen nähnyt (silloin siis Leningrad) 80-luvulla ja toisen kerran 2010-luvulla ja sitten käy vain Viipurissa, joka ei ole moderni, mutta kuitenkin kohtuullisessa kunnossa, niin näistä saa aika väärän kuvan Venäjästä. Maaseutu, pienet kylät ja vähän isommatkin, niin siinä mennään heittämällä 60-80 vuotta ajassa taaksepäin. Ja ei sielä ole edes näkyvillä mitään kehitystä, koska se ei kiinnosta Putinia tai hallintoa, ei sitten yhtään.
Kesämökillämme oli joskus reilu 30 vuotta sitten vieraina venäläinen äiti ja hänen ( ihan viehättäväkin) tyttärensä. Osasivat auttavasti englantia ja itselläni takana muutaman vuoden venäjän opiskelu ylä-aste ja lukioaikanani. Sinä viikonloppuna silmät avautuivat aika hyvin jo siitä, mitä on olla tavallinen venäläinen. Heille se silloinen mökki tiloineen ja kaikki muu oli jotain käsittämätöntä luksusta, vaikka ei se sitä edes ollut. Onhan siellä tilanne osalla kansaa etenkin suurkaupungeissa parantunut, mutta niiden ulkopuolella ei ole suurta muutosta syntynyt ja ei hallinto sitä edes halua, nehän voisivat alkaa vaatia vielä enemmän.
Sen uskallan väittää, ettei se kansa halua sotaa, mutta eihän sitä heiltä kysytä. Toisaalta säälin kansaa, mutta toisaalta en, mutta on aika epätodennäköistä, että se nousisi kapinaan, siitä syntyisi teurastus ja se myös tiedetään siellä. Mieluummin kärsitään ja osa aidosti kuvittelee Putinin ajavan kansan parasta. Kehitysmaa mikä kehitysmaa ja taas ottavat sen 20 vuotta takapakkia.
