Jossain määrin kylmää nämä Venäjän puheet biologisista aseista. Olen aina uskonut siihen, että historia, jos nyt ei toista itseään, ainakin rimmaa. Tai kuten muuan Karl Marx kommentoi Napoleoneja I ja III: "Kaikki historian näytelmät esitetään kahdesti; ensimmäisen kerran tragediana, toisen kerran farssina." Siksi olen aina etsinyt heijastumia historian ja nykypäivän välillä, oli se sitten Trump ja Caesar tai Putin ja Justinianus. (Onko kyseessä Justinianus Suuri vai Rhinotmetos, se on vielä auki).
Mutta puhutaan nyt sitten biologisista aseista. Kauan sitten genovalaiset rakensivat kauppa-aseman nimeltä Kaffa Mustanmeren rannalle, Krimin niemimaalle. Aika-ajoin he joutuivat konflikteihin paikallisten "tartarien", siis mongolien kanssa. Perinteisesti konfliktit ratkaistiin niin, että mongolit piirittivät aikansa Kaffaa, ja lähtivät sitten pois. Jotkut piirityksistä kestivät vuosia, genovalaiset kun hallitsivat merta. Tehokasta toiminta ei ollut, mutta ainakin mielipide tuli selväksi. Kuitenkin kerran kaanin taas piirittäessä Kaffaa, iski kulkutauti piirittäjien keskuuteen. Paiserutto, yersinia pestis, oli saapunut Eurooppaan Aasian kiertueeltaan. Tällainen on omiaan lopettamaan piiritykset, mutta mongolit eivät tyytyneet lähtemään pois, vaan ennen lähtöä he ampuivat katapulteilla kuolleiden ruumiit kaupunkiin. Kesällä tauti saapui pakenevien kauppiaiden mukana Konstantinopoliin, lokakuussa Italiaan, seuraavaan kesään mennessä Brittein saarille ja Portugaliin. Vuosien 1346-1350 aikana kuoli mahdollisesti puolet Euroopan asukkaista.
Biologiset aseet Ukrainan alueella eivät ole sellainen historiallinen tapahtuma, jota haluan joutua vertaamaan ajankohtaisiin aiheisiin.