Paljon saanut lukea kommentteja kuinka tämä sota on osoittanut, että Suomen puolustusvoimat ovat erinomaisella tolalla, kun Ukrainakin pystyy laittamaan tuolla kalustolla niin hyvin hanttiin Venäjälle.
Pakko nostaa yksi eroavaisuus tässä esille. Maanpuolustustahdon uskoisin nousevan vastaavasti kuten Ukrainallakin kriisin eskaloituessa on tapahtunut. Mutta miten sitten fyysinen preesens? Olemme aika lihava ja mukavoitunut kansa. Esi-isämme olivat aika toista maata. Pystyisimme ukrainalaisten suorituskykyyn kurjissa olosuhteissa fyysisyyttä kysyvässä sotimisessa? En osaa vastata, mutta näen eroavaisuuksia ukrainalaiseen väestöön.
Sodan kulusta on todella vaikea muodostaa nyt realistista kuvaa. Ukraina puhuu virallisilla kanavillaan esimerkiksi, että kaatuneita venäläisiä sotilaita on yli 12 000. Täälläkin paljon hehkutettu kenraalimajuri Pekka Toveri arvio todellisuudeksi n. 3000.
Venäjän armeijalle ilkkuminen tuntuu olevan nyt muodissaan, joka on minusta hyvin vaarallista. Kuten Toverikin mainitsee, niin Venäjä tulee tämän sodan aikana oppimaan myös virheistään ja kalustoa sillä kyllä riittää edelleen aiheuttaa mittavaa tuhoa.
Toki täällä paljon heitetään ihan puhdasta läppääkin, mutta totta toinen puoli asenteissa.
Näen muutaman (yleisen) ajatusvirheen tekstissäsi. "Mukavoituminen" ei ole sellainen varma tie rappioon, kuin yleensä kuvitellaan. Toki jos se ymmärretään täysin toimintakyvyttömäksi itsensä tehneen kuntona, niin sitten juu, mutta semmoisia ei ihan kauheasti ole ja niiden tapauksessa on "mukavuus" kaukana. Ylipäätään tuo "hard times create hard men..." meemi on moneen kertaan osoitettu fiktioksi. Siis kun jatkuu että ne kovat miehet tekee hyviä aikoja mitkä tekee lepsuja miehiä mitkä aiheuttaa kulttuurin rappion ja naapurin kovien miesten valloittamaksi joutumisen. "Hyvät ajat" mahdollistaa resurssit joilla käydä sotaa ja lisäksi aiheuttaa korkeaa halua puolustaa maata missä ne ajat on hyvät merkittävällä marginaalilla suurimmalle osalle kansalaisista.
Tuo Toverin 3000 taisi olla brittitiedustelun "vähintään kuolleita" -arvio toissapäivältä. Ei mikään absoluuttinen totuus. Kalustotappiot ovat brittitiedustelun mukaan todennäköisesti lähellä Ukrainan ilmoittamia, noista voi päätellä että on siellä myös operoijia hävinny roimasti vaikka osa kalustotappioista onkin niitä bensan loputtua tien poskeen täysin toimintakuntoisina hylättyjä vehkeitä.
Venäjä ei välttämättä opi virheistään siinä mielessä mitä läntisempi sotilasdoktriini ymmärtää ja vaikuttaisi siltä ettei se pysty nykyaikaiseen liikkuvaan sodankäyntiin. Toki olosuhteetkin ovat haasteelliset etenkin rospuuttoisessa pohjois-Ukrainassa, mutta tuokin kertoo jo aika karulla tavalla sotilaallisesta kyvykkyydestä ja paikan päällä tapahtuvan operatiivisen johtamisen hirveistä puutteista. Viimeistään vuorokauden jälkeen piti olla jo tiedossa että VDV ei pysty itsekseen maata valtaamaan ja että kolonnia ei päästetä avoimessa marssimuodostelmassa tietä pitkin asutuskeskuksiin. Silti tuota idiotiaa jatkettiin päivätolkulla, maan eliittiyksiköitä samalla tuhoten. Lisäksi ilmaherruutta ei ole saavutettu, mutta operatiivinen johto ei ole reagoinut tuohon ilmeisesti mitenkään erityisen merkittävästi. Toki luotetaan että mosat on ilmaisia ja neukkuajan kalustokaan ei paljoa maksa, mutta silti typerää ja pidemmässä juoksussa tuhoisaa. Länsimaista sotilasdoktriinia (liike ja tuli ja liike ja jatkuva reagointi ja mieluummin proaktiivinen luovuus) vastaan ei pystytä korjaamaan noita puutteita, kun se vaatii koko johtamisjärjestelmän ja -koulutuksen täydellistä päivittämistä ja meriitteihin, ei lahjontaan tai suhteisiin, perustuvaa urapolkua päällystölle.
Mikä ei tietenkään tarkoita etteikö se itäinen terroristivaltio revertoi takaisin sille tutulle "tapetaan kaikki" taktiikalle, mihin on jo suuntaus ollut. Nyt Ukrainan olisi vaan pakko saada tuhottua huoltokolonnia. Esimerkiksi panssarivaunuilla taitaa olla hyökkääjälle piakkoin enää statistin ja terroripommituskaluston suojaajan rooli.
