Näyttää siltä, että Ukrainan tukirintama rakoilee. USA:ssa uusi tukipaketti lienee tulossa, mutta äärioikeisto taistelee asiaa vastaan. Slovakia skippasi avun, Puola empii asiassa ja Unkari on kokonaan Putinin helmassa. Innostus entisessä itäblokissa on varsin vähäistä tukemiseen. Turkin tukeen ei voida luottaa, siinä olisi todellinen asemahti, jonka toiminta voisi ratkaista sodan.
Tämä merkitsee sitä, että Länsi-Euroopassa on panostettava entistä vahvemmin Ukrainan tukemiseen. On myönnettävä, että olemme hybridisodassa Venäjää vastaan. Mitään rauhaa tai kompromisseja ei voida ajatellakaan, on pyrittävä ratkaisuun ja aikaa ei ole paljoa, ehkä vuoden ehkä vähemmän. Tässä valossa tarvittaisiin päättäväisiä toimia Ukrainan aseistamiseksi. Kaikki mahdolliset varastot on tyhjennettävä ja asetuotantoa pitää lisätä merkittävästi.
Veitsenterällä olemme. Tilanne on paljon pahempi kuin mitä vielä muutama kuukausi sitten olisimme voineet kuvitella. Läpimurtoa ei ole tapahtunut, sota on polkenut paikallaan. Jos edistystä ei saada, nykyinen rintamalinja voi jäädä pysyväksi. Ja siitä seuraa äärimmäinen turvattomuus Eurooppaan. Varustelukierre on välttämätön. Venäjä on luikerrellut monen eurooppalaisen valtionhallintoon ja puolueisiin sisään. Venäjämielisiä on sietämättömän paljon itäblokissa, jossa energia on keskeinen sodankäynnin ase.
Voi olla, että maailmansotaa ei voida välttää. Sen aika näyttää. Venäjä kuitenkin saadessaan palan Ukrainasta jatkaa hybridisotaansa ja lännen haastamista. Joten Venäjä pitäisi murskata sotilaallisesti tai sen hallinto pitäisi vaihtaa. Ainakin sen talous tulisi romuttaa täysin ja sen jälkeen pakottaa Venäjä luovuttamaan valtaamansa alueet. Nykymaailmassa alueliitoksia sodan kautta ei voida hyväksyä. Ja toisaalta, kylmä sota jatkuu ilman Ukrainaakin. Venäjä on nähtävä natsivaltiona, jonka kanssa ei olla yhteistyössä.
Naton pitäisi myös aktivoitua. Hiljainen suostuttelu tai pakottelu pitää ottaa käytäntöön. On totta, että Turkkia ei voi pakottaa toimintaan. Sen sijaan, muutamille itäblokin maille voisi suoraan ilmoittaa, että Nato ei ole kovinkaan kiinnostunut auttamaan niitä, jos nämä eivät auta Ukrainaa. Tosiaankin, mihin tarvitaan sellaisia maita, jotka eivät ole valmiit taistelemaan Naton ja eurooppalaisten arvojen puolesta. Asekaupat jäihin ja yhteistyö minimiin. Eiköhän Orbankin mieluimmin hallitse maatansa itse kuin Putinin kuvernöörinä.
Ongelmana on sekin, että kansainvälisen järjestelmän legitimiteetti edellyttäisi, että kaikkia maailman maita kohdeltaisiin tasa-arvoisesti. Eurooppaa ja länttä eivät muualla maailmassa käydyt konfliktit kiinnosta, ellei kyse ole anglosaksisen kulttuurin maista. Varmaan Kiinan hyökkäys Australiaan kiinnostaisi. Mutta vaikkapa Afrikassa voi tapahtua mitä tahansa ilman että siitä kovin suuri häly nousee. On ymmärrettävää, että nk. kolmas maailma pysyy sangen neutraalina Ukrainan sodassa. Ukrainan asia ei selvästikään ole heidän.
USA:ssa asenteet sotaa kohtaan eivät ole mitenkään uutukaisia. USA on aina vuorotellut eristäytymisen ja osallistumisen välillä. Kuitenkin se on suurin sotiin osallistunut, ml. Vietnam. Rebujen ja demokraattien eliitti kannattaa Ukrainan varustamista, mutta osa kansaa ei sitä halua. Ilmeisesti Neuvostoliiton nimi on häipynyt kauaksi opponenttien tajunnasta. Eivätkä he ymmärrä globaalista valtapelistä mitään. Harmillista on myös YK:n poissaolo: mitään rintamaa Ukrainan puolesta ei sieltä käsin saada aikaan.
Tulevan talven aikana pitäisi läpimurto saada aikaan, epäkonventionaalisin keinoin. Esimerkiksi hyökkäys Venäjän alueen kautta voisi tulla kyseeseen. Euroopan pitäisi kytkeä itsensä täysin irti Venäjän taloudesta, vaikka se maksaakin rutosti joillekin yrityksille. Euroopan pitäisi myös ryhtyä hybridisotaan Venäjää vastaan. Tietojärjestelmien häirintä pitäisi tulla osaksi Venäjän arkipäivää. Putinin salamurhaaminen ei taida auttaa mitään juuri nyt, mutta jos Venäjän talous saadaan syöksykierteeseen, silloin sekin olisi varteenotettava vaihtoehto.