Luin eilen vai oliko toissapäivänä Hesarista erinomaisen jutun Ukrainan sodan eturintamalta. Toimittaja oli pidempään eturintamalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Hän kirjoitti omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan ulkopuolisena tarkkailijana sekä tietenkin haastatteli ukrainalaisia sotilaita.
Minulle hänen kirjoituksistaan välittyi erityisesti kaksi sanomaa:
1. Ukrainalaiset sotilaat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin ja kamppailevat alati kuolemanpelkoa vastaan. Kunnioitukseni kasvoi heitä kohtaan taas pykälän, jos se on enää edes mahdollista. Alkaa loppua kunnioitusmittarista asteikko.
2. Venäläiset ovat vahvasti varustetut. Venäläisillä on ammuksia ja kranaattituli sekä tykistötuli on kovaa. Heillä on droneja. Ne ovat varsinainen vitsaus. Kaikessa pitää ottaa huomioon se, että on piilossa droneilta. Heillä on lämpökameroita. Niiden vuoksi varsinkin talvi oli hankala. Kaminoissa ei voinut pitää tulta. Puhelimia ei voi käyttää, koska signaali paikannettaan ja pommia sataa niskaan. Miehiä vaikuttaa riittävän myös.
Pikkaisen erilaisen käsityksen sai tuon Hesarin jutun välityksellä venäläisten varustuksesta ja kyvykkyydestä kuin tätä ketjua lukemalla. Täältä saa sen käsityksen, että venäläiset sotilaat ovat sairauksien uuvuttamia lökäpöksyjä, joille on annettu aseiksi pelkät pistimet. Karua hommaa tuo asemasota. Toivottavasti vastahyökkäys alkaa pian. Toivottavasti ukrainalaisten sisukkuus kera läntisen sotilasliiton antaman aseistuksen tuottaa voitokkaan lopputuleman.