Olen jo jonkun aikaa ollut sitä mieltä, että alkoholistikoti on oivallinen analogia Venäjän valtiosta.
Keskellä on se virtahepo olohuoneessa. Alkoholisti, mutta tässä tapauksessa Venäjän valtiojohto. Täysin pidäkkeettömän sikamaisesti, itsekeskeisesti ja narsistisesti käyttäytyvä idiootti, jonka valheellisella itseluottamuksella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se puoli neljältä aamuyöstä nakkikioskijonossa kaikille vittuileva ja riitaa haastava steroidiporsas, joka uhkaa piestä kaikki ja pienempiään pystyykin kiusaamaan, mutta joka olisi välittömästi vaikeuksissa vähänkään jonkun itsepuolustusta taitavan henkilön käsittelyssä.
Musta selitetään valkoiseksi, ja valkoinen mustaksi. Alkoholistiperheen muut jäsenet, eli tässä tapauksessa Venäjän kansa on sitten niitä myötäriippuvaisia siinä sivussa. Kaikki siitä keskellä olevasta itsekeskeisestä virtahevosta kärsii, mutta oikein kukaan ei sitä kissaa kuitenkaan osaa tai uskalla nostaa pöydälle. Osa on siinä pirunmerrassa elänyt jo niin pitkään, että ei osaa enää edes kyseenalaistaa sitä. On sitä mieltä, että ihan siistiähän tämä on. Kieltämisen muuri on vahva, ja vika löytyy aina jostain muualta, johon projisoida oman hankalan tilanteensa. Venäjän valtion tapauksessa se heikosta itsetunnosta kumpuava uhriutuminen kohdistuu länsimaailmaan, natseihin ja Natoon. Vastuuta omista toimistaan ja omasta syyllisyystaakastaan ei uskalla tai osata ottaa, vaan se vyörytetään ainakin jonnekin muualle.
Taas kerran: Alkoholistiperhe ja Venäjän valtio toimivat hyvin samankaltaisella mekaniikalla.
Toinen iso joukko on niitä, jotka tuntevat sen, että jotain mätäähän tässä kyllä on. He kuitenkin valitsevat vaikenemisen tien, koska tietävät sen, että minkälaista raivoa totuuden puhuminen alkoholistissa, tai siis tässä tapauksessa Venäjän valtion koneistossa aiheuttaa.
Tästä paskakeitoksesta se koko perheen sairastuminen, ja nyt siis kokonaisen kansakunnan sairastuminen syntyy. Ja aivan kuten alkoholismissa se totuudellisuuteen suostuminen on vastaus ongelman ratkaisuun niin alkoholistille, kuin hänen läheisilleenkin, niin samaa lääkettä pitäisi saada Venäjän kansallekin. Heidän pitäisi käydä se sama prosessi läpi, jonka Saksan kansakin kävi maailmansotien jälkeen. Omien tekojensa kohtaamista, vastuunottoa, ja ikuisesta uhriasemasta pois kasvamista. Jälleen kerran niitä ihan samoja asioita, jotka myös alkoholismiin ovat vastauksia.