Tässä kannattaa tutustua historiaan. Kansainliitto oli mennyt aikaisemmin vituilleen juuri siksi, että kaikki suurvallat eivät tulleet mukaan ollenkaan (USA) tai sitten vain erosivat liitosta, jos omat toimet eivät miellyttäneet muita jäseniä (Saksa, Japani, Italia). Nyt sitten haluttiin luoda järjestelmä, jonka ehdot sitouttaisivat maailman johtavat maat pysyvästi mukaan. Siksi nämä veto-oikeudet. Pienemmissä konflikteissa YK siis saattoi toimia jotenkuten, mutta isommissa kahinoissa (eli jos joku pysyväisjäsen perseilee), oli koko pulju luonnollisesti voimaton, mikä tiedettiin jo perustamishetkellä. Kylmän sodan maailmassa heti pari vuotta myöhemmin suurvaltain suora konflikti tarkoitti automaattisesti kolmatta maailmansotaa, joten mitkään komiteakikkailut eivät olisi kyseisessä tilanteessa paljoa muutenkaan painaneet. Vuonna 1950 Koreassa saatiin päätös aikaan, koska Neuvostoliitto boikotoi istuntoja ja ei ollut läsnä käyttämässä veto-oikeuttaan. Suezin kriisiä 1956 taas ei voitu ratkoa YK:ssa Iso-Britannian ja Ranskan vetojen vuoksi, vaan molemmat saatiin perääntymään vain USA:n jyrähdyksellä ja NL:n ydinaseuhkailuilla.
Nykyaikana YK on onnistunut suhteellisen hyvin ratkaisemaan pienempiä kriisejä ja taannut sen, ettei kukaan "vaikutusvaltaisista" tai sellaiseksi itsensä kuvittelevista maista ole kokenut tulleensa syrjäytetyksi tai kokeneensa vääryyttä. Mutta kaksinapaisen maailman peruina ydinasevaltiot saavat edelleen tehdä mitä lystävät YK:n näkökulmasta katsottuna. Venäjää tuskin ihmeemmin liikuttaisi, vaikka se potkittaisiin järjestöstä pihalle, todennäköisesti tämä ei välttämättä edes onnistuisi Kiinan ja kumppaneiden järjestäessä tarpeeksi suuren opposition (tai Kiinan käyttäessä omaa vetoaan). Jos jotakin hyvää YK:sta voi sanoa, niin ainakin se toimii foorumina, jossa Venäjä pääsee esiintymään tasavertaisena maailman muiden maiden kesken ja heillä on omat puheenvuoronsa siinä missä muillakin. Vaikka meillä tämä tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä, olisi Venäjän sulkeminen pois ehkä jossakin toisessa maassa merkki siitä, että "rikas länsi" tekee taas mitä tahtoo ja alistaa kaikkia, jotka eivät tanssi heidän pillinsä mukaan. Niin väärä kuin tuo johtopäätös onkin, niin valitettavasti kansainvälisissä suhteissa pätee monessa kohden kotimaisessa politiikassakin viljelty "näin asiat koetaan"-mentaliteetti.