On tässä analyysissä se ongelma, että et ota huomioon ajan kulumista. Rypsyköillä oli viime kesänä ja syksynä palikat pahasti sekaisin, puutteelliset linnoitteet/puolustuslinjat ja tähän päälle vielä epäonnistunut lkp. Kuka tietää minne asti Ukraina olisi painellut ilman rajoituksia olevan ja joka tapauksessa isomman ja raskaamman aseavun turvin.
Kyllä mun mielestä aseavun poliittisen päätöksenteon ongelmat muodostivat aseavusta nyt myös määrällisen ongelman. Sitä ollaan tarvittu ja tullaan tarvitsemaan entistä enemmän...
Esimerkiksi taistelupanssarivaunuissa nykyinen määrä on se, mitä länsi pystyy juuri tässä vaiheessa luovuttamaan - kuten todettua, varastot ovat suhteellisen pienet. Jos tuo määrä olisi toimitettu Ukrainaan aikaisemmin, niin se olisi voinut auttaa joidenkin yksittäisten alueiden takaisinvaltaamisessa, mutta sodan ratkaisuun olisi tarvittu silloinkin paljon suurempi määrä (ehkä moninkertainen) huomioiden rintamalinjan pituuden ja Ukrainan tasaisen maaston. Lisäksi - ottaen huomioon koulutustarpeen läntisille asejärjestelmille - panssareita ei olisi voinut kovin paljoa aikaisemmin edes toimittaa.
Näyttää myös siltä, että joitakin raskaita asejärjestelmiä ei ole luovutettu Ukrainalle siksi, että läntiset sotilastiedustelut eivät ole täysin luottaneet Ukrainan kykyyn käyttää niitä strategiselta kannalta tehokkaasti. On loogista, että jos lännen tiedustelupalvelut olisivat uskoneet eri tyyppisen ja resurssien kannalta realistisen lähestymisen kalustoapuun takaavan sodan päättymisen, se olisi toteutettu. Viime aikoina on julkisessakin keskustelussa esitetty enenevissä määrin kritiikkiä Ukrainan sotilaallista osaamista kohtaan ja tämä alkaa kenties heijastelemaan syitä sille, miksi on toimittu kuten on toimittu.
Alla tuorein esimerkki julkisen keskustelun muutoksesta. Pidän tätä keskustelun fokuksen muutosta hyvänä, koska se auttaa länsimaisia poliitikkoja ja äänestäjiä ymmärtämään, mitä Ukraina todella tarvitsee kiireisimmin voittaakseen sodan: maan asevoimien osaamista pitää pystyä parantamaan nopeammin, kuin Venäjä kehittää omaa toimintaansa. Aseapua pitää luonnollisesti myös reilusti kasvattaa: ainoa keino oikeanlaisen aseavun kasvattamiseen kuitenkin on tuotantokapasiteetin nosto ja juuri sitä ollaan jo tekemässä.
Näillä eväillä Ukraina voittaa kyllä, kun Ukrainan asevoimat kehittyvät samalla, kun Venäjä jää asetuotannossa jyrän alle. Mutta ei valitettavasti liene realismia odottaa, että sota loppuisi ihan lähiaikoina. Kyllähän asia taitaa olla niin, että Ukrainan nopea voitto ei missään vaiheessa realismia ole ollutkaan - se on ollut tietynlainen harha, joka meille on muodostunut viestinnän kokonaisuudesta (some mukaan luettuna). Sen sijaan Ukraina olisi kyllä voinut hävitä nopeasti, mutta kiitos valtavan puolustustahdon (jonka Venäjä aliarvioi täysin), Venäjän asevoimien massiivisten ongelmien ja onnenkin, Ukraina onnistui tämän estämään.
Ukrainan asevoimat hyvin tunteva britannialainen sotilasasiantuntija Glen Grant sanoo, että upseerien huonon osaamisen takia ukrainalaisia sotilaita kuolee turhaan.
yle.fi
