Hienoa että vanhat kaunat on unohdettu ja veljeys vallitsee. Tässä Ukrainan Anna kertoilee hieman Ukrainan kielestä jolla on enemmän yhteistä Valko-Venäjän, Puolan ja Slovakian kielien kanssa kuin Venäjän.
Näihin kannattaa suhtautua todella kriittisesti - tavallinen kansalainen, edes hyvää englantia puhuva, ei yleensä ole kielitieteilijä. Slaavikielet ovat keskimääräisesti kartalla oikeassa järjestyksessä - slovakissa on enemmän venäjää kuin tshekissä, puolassa enemmän kuin slovakissa, ja Ukrainassa mennään vielä pari pientä askelta kohti venäjää. Kun jokaisella kielellä on pieniä kikkoja - esimerkiksi ukrainalaiset suosii I-kirjainta muiden vokaalien paikalla eikä käytä G:tä - voi kuitenkin tehdä lähes päteviä prosenttitutkimuksia, joiden mukaan joku yksittäinen kieli "ei ole lähellä", kun esimerkiksi Tshernihiv ja Tshernigov on eri sanoja. Toinen tutkija voi taas päätellä, että puolikas puhallus eri lailla sanan lopussa ei tee siitä hirveän erilaista.
Ukrainassa puhutaan myös niin laajasti sekakieltä, että sille on oma nimitys - Suržyk (sekajauholeipä). Linkki wikipediaan: Suržyk – Wikipedia
Bunkkerisetä on vetänyt Master Strategist -tyyliin tässäkin asiassa. Maan sisäisten pakolaisten haastatteluiden perusteella melko pinnalla ollut kielivääntö on mennyt absoluuttisesti tauolle heti, kun sota alkoi. Lvivissä on perinteisesti voinut saada vastauksia tyyliin "ymmärsin kaiken, mutta puhuit venäjäksi, niin en vastaa". Nyt sodan aikana on yleensä mennyt niin, että pakolainen idästä sanoo "sori että puhun venäjää, yritän parantaa", ja auttaja vastaa "ei haittaa, minä ymmärrän, vastaan ukrainaksi ja nyt autetaan".
Bebeton toisesta videolinkistä: Zelenskyi on ihan uskomattoman kova, kun kesken sodan pystyy vetämään puolankielisen puheen, johon on absoluuttisen sopivasti ripoteltu tunnetta, kiitollisuutta ja osaamista. Me, te, yhdessä, sisarukset, kiitos - tuo aukeaa helposti, vaikka osaan puolaa vain tasolla "kaksi olutta ja yksi kertaa annos numero yksi, enkä taivuta sanoja, sori, kiitos". Siihen vielä sopivat videot mukaan, niin ei todellakaan haittaa, että joutuu vähän pikkuhymyllä kompensoimaan pieniä lausumisvaikeuksia, ja että kuulostaa välillä siltä, kuin stadin slangia puhuttaisiin Tampereen nuotilla.