Kyllähän Venäjällä tiedostetaan jo se, että sota on hävitty eikä se tule saavuttamaan edes rippeitä sen Ukrainan sodalle asettamilleen tavoitteille. Enää on kyse siitä kuinka paljon ja mitä keinoja ovat valmiit käyttämään saavuttaakseen mahdollisimman hyvät asetelmat kipeästi kaipaamiinsa rauhanneuvotteluihin. Ilmeisesti siellä edelleen elätellään toiveita, että tuottamalla mahdollisimman raskaita tappioita siviiliväestölle joutuu Ukrainan taipumaan jonkinlaisiin alueluovutuksiin. Todellisuudessa toimimalla näin, Venäjä heikentää omia mahdollisuuksiaan saavuttaa konsensusta kansainvälisen yhteisön kanssa. Jokainen sen suorittama sotarikos kasvattaa sen velkasaldoa ja jokainen sen ampuma ohjus liittää itsensä yhä tiiviimmin paariavaltioksi.
Venäjän kannalta huolestuttavaa on se, että se teki strategisen virhearvioinnin päätellessään kansainvälisen yhteisön vähitellen väsyvän sotaan, joka lopulta johtaisi sen antamaan avun asteittaiseen loppumiseen Ukrianalle ja pakottaisi Ukrainan neuvottelupöytään. Onkin käynyt aivan päinvastoin, kansainvälinen yhteistyö on edelleen tiivistä, sillä on potentiaalia lisätä apua jopa merkittävästi ja Euroopalla olikin enemmän resilienssiä Venäjän energiatuonnille. Samaan aikaan kun Euroopan ote on pysynyt lipsumattomana, onkin käynyt niin, että Venäjän tukijat ovat väsymässä sotaan. Kiina käyttää yhä voimakkaampaa retoriikkaa kehottaessaan Venäjää lopettamaan sodan.
Jos sota on käynyt Venäjälle kalliiksi niin pahin on sille vasta edessä. Venäjä tulee olemaan vankina omassa maassaan vielä vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeen. Se ei pääse sanelemaan ehtojaan sen enempää yksi- kuin kaksinapaisessa maailmassa. Ja kun pakotteita aikanaan aletaan purkamaan se tulee olemaan ehdonalaisessa vielä pitkään sen jälkeenkin. Sillä ei tule olemaan pakotteiden aikana pienintäkään mahdollisuutta vastata lännen aseteknologian kehitykseen, sen rajat lännessä ovat NATO rajoja ja epäluottamus Venäjää kohtaan on kasvanut ennätyksellisen korkeaksi ja se tulee jatkumaan useiden sukupolvien ajan. On mahdollista, että Venäjä pirstaloituukin useammaksi pienemmäksi valtioksi sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Se kenties olisi myös Venäjän kannalta paras vaihtoehto, sillä nyky-Venäjä on oman imperialisminsa vanki. Ja on ollut sitä jo 500 vuoden ajan. Venäjän tulisi ymmärtää, että se on aika pitkä aika lusia ja avaimet selliin oveen löytyy omasta taskusta.
www.tekniikkatalous.fi