Jaa, ne rekryää jo kertaalleen tässä sodassa kaatuneitakin uudelleen
Kuuluisa ukrainalainen kirjailija Mykolai Hohol uusii pääteoksensa nimeksi Kuolleet Sotilaat.
Jaa, ne rekryää jo kertaalleen tässä sodassa kaatuneitakin uudelleen
Näin maalikkona olen ihmetellyt, että mikäli Ukraina oikeasti on niin ylivoimainen niin miksi menestystä ei sen enempää kuitenkaan ole tullut rintamalla? Twitterin perusteella jämäneukkujen armeija olisi tuhottu noin 500 kertaan ja Ukrainan panssarien pitäisi olla vähintään Uralin takana, mutta idässä edetään todella vähän jos ollenkaan. Hersonin vapauttaminen oli ehkä harhautus, mutta mikäli siellä ollaan tosissaan yritetty edetä niin ei ihan hirveästi ei olla tultu eteenpäin. Siviilien pommitusko häiritsee myös etulinjassa sotimista? Harkovan suunnalla toki jämäneukkulan rintama onneksi romahti.
Ihan helvetillinen homma on saada jämäneukkula takaisin omalle tunkiolleen. Toivotaan parasta.
Tunnettu venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski kirjoittaa kolmen kirjansa sisällöt uudestaan vastaamaan nykyvenäläistä meininkiä. Teosten Riivaajat, Idiootti ja Rikos ja rangaistus nimet kuitenkin säilyvät. Uusinnoksissa kuljetaan neuvostoaikojen kautta nykyiseen Venäjään ja idiootin sotareissuun.Kuuluisa ukrainalainen kirjailija Mykolai Hohol uusii pääteoksensa nimeksi Kuolleet Sotilaat.
Tunnettu venäläinen hajottelija Vladimir Putler aikoo tulevana vankeusaikanaan kirjoituttaa hovinarri Suho-Revalla muistelmansa. Vielä on mietinnässä tuleeko kirjan nimeksi Väistelyni vai Haisteluni.Kuuluisa ukrainalainen kirjailija Mykolai Hohol uusii pääteoksensa nimeksi Kuolleet Sotilaat.
Kyseessä voi olla myös masentuneen Gogolin takkaan heittämä Kuolleiden sielujen kakkososa.Kuuluisa ukrainalainen kirjailija Mykolai Hohol uusii pääteoksensa nimeksi Kuolleet Sotilaat.
Twitterin? Tämä on siis laajin maasota Euroopassa sitten toisen maailmasodan, vetää täysin vertoja Irakin-Iranin sekä Korean sodalle. Ehkäpä twitter, kaikista maailman medioista, ei ole ihan se ideaalisin seurata tälläistä massiivista sotaa: historia tapahtuu huomattavasti hitaammin kuin some, jopa some-aikana. Ja jos ajattelee vaikka jotain ensimmäistä maailmansotaa niin ihmisethän olisivat kuolleet silkkaan pitkästymiseen, jos oltaisiin eletty twitter-aikaa. Länsirintamalta ei mitään uutta, tik-tokkaajat ovat hylänneet aiheen, so last season.Twitterin perusteella jämäneukkujen armeija olisi tuhottu noin 500 kertaan ja Ukrainan panssarien pitäisi olla vähintään Uralin takana,
Nää on aina hauskoja. En kyllä ihan noilla kamppeilla lähtis:
Nää on aina hauskoja. En kyllä ihan noilla kamppeilla lähtis:
Ja lisää ruokaa Himarsseille:
---
To them, there are no states, only zones and territories,“ Peeter explains. Russia sees itself as being surrounded by vassals and ancillaries – there is no third option.„They’ll never come to terms with the breakup of the USSR,“ Mežviets says. As Russia’s leaders themselves have declared: Russia ends where it is stopped.„It’s a conqueror’s mindset,“ Jauniškis says. „Everyone around them are enemies.“--
----
Disappointment of falling behind the West has caused Russians to either ramp up national exceptionalism or take offense, grow embittered, and believe that the country has been robbed of something. As one Russian acquaintance tells me, „Russians aren’t interested in truth, but justice.“ No matter that this historical justice is nothing but a paper-thin fantasy.
----
Russia’s wars in Syria and Afghanistan were conducted the same way as the Great Northern War (1700–1721) and the Livonian War (1558–1583). Tanks have replaced swords and soldiers wear combat boots instead of spurs, but their intentions, behavior, and perhaps even some of their equipment are centuries old.
---
„In Russian schools, they teach children that the Baltic states have only been lost temporarily,“ Peeter remarks. He wraps his hands around his coffee mug before continuing. „Pushkin can’t lead a country like Russia.“ Peeter doesn’t believe anything would improve even if Aleksei Navalny were, by some miracle, to become Russia’s leader. „The mentality is the same. There would need to be a total purge, but that won’t happen.
---
Just recently, Estonian Ambassador to Ukraine Kaimo Kuusk stood at the edge of the mass graves and visited the former torture chambers in Izum. He was told that the Russian torturers weren’t yokels, but spoke in elegant urban St. Petersburg or Moscow accents. Russia’s total defeat in Ukraine is the sole opportunity for change.
---
Mežviets presses his palms together and dispassionately lists the bullet points of Latvian counterintelligence’s strategic assessment. Russia will not conquer Ukraine. Putin’s mentality will begin to shift, but no one can say when. It depends not only on himself or Russia, but on the West’s level of activity. Here, Mežviets briefly pauses.
„Nevertheless, Russia’s mentality will not change,“ he concludes. „Not even Putin’s death will change anything. To our region, Russia will always be a threat, and not only because of its leaders.“
---
I drive back to Estonia. A few days later, we celebrate my great-aunt’s birthday. She’s turning 100. Her children say she’s in good shape, still as sharp as a tack, and climbed up onto the roof to teach the chimneysweep a thing or two just a few years ago. However, she hasn’t slept well since February 24th. Insomnia struck after reading the news of Russia’s invasion of Ukraine.
„She’s afraid,“ say her children. „She’s afraid the rapists will come back again.“
Ruotsi on laittamassa oman kortensa kekoon antamalla maailman parhaimpia tykkejä UA:lle. Näillä Archereilla on ukrainalaisten taas pari napsua helpompi laittaa örkit sileiksi:
Aivan, havainnot ovat kutakuinkin samoja kuin Suomen kansan muutaman viime vuosisadan aikana tekemät. Valmistustavalla ei ole merkitystä, maku säilyy entisellään.Iso suositus lukea tämä artikkeli, jossa haastateltu Baltian tiedusteluväkeä
„Human Life Has No Value There“: Baltic Counterintelligence Officers Speak Candidly About Russian Cruelty
The Estonian weekly Eesti Ekspress interviewed the heads and several employees of Estonia’s, Latvia’s, and Lithuania’s state security agencies. This is what they had to say regarding Russia.ekspress.delfi.ee
Yleisellä tasolla noin mitä kirjoitit, mutta mietin millainenkohan ponnistus lopulta koko Ukrainan vapauttaminen on. En ole nähnyt missään lukuja paljonko Ukrainalla on sotilaita aseissa juuri tällä hetkellä tai paljonko se on mobilisoimassa vielä? Entä Venäjä jne. Ainoa mikä tiedetään luultavasti melko tarkasti on Venäjän tappiot. Jotain lukuja Ukrainan tappioista oli jossakin vaiheessa ja olisivatko olleet noin puolet venäläisten vastaavista? Konkreettista tietoa ei sodan aikana tule julkisuuteen vaan kaikki on tarkoituksella hieman epämääräistä. Esim. paljonko kummankin joukkoja on Hersonissa tai Luhanskissa. No, ehkä jostain somesta löytyy tuollaisia todella syvällisiäkin analyysejä. Ainakaan lehdistö ei niitä ole nostanut.Ukraina vie julkisuutta 100-0, terve lähdekriittisyys on siis erittäin paikallaan - siellä vallitsee todella rautainen somekuri. Mutta sodan päälinjat ovat edelleen sen eduksi ihan empiirisesti: lännen apu jatkuu (eikä tule lähiaikoina päättymään), Venäjä heittää yhä epätoivoisemmin rintamalle kaiken mikä lähtee, sen raskas aseistus jatkuvasti vanhentuu ja huononee, sen asevoimien ydin kuluu kulumistaan.
Molemmissa maissa on niin paljon väkeä, että miehet ei millään oikeasti lopu. Poliittisissa mahdollisuuksissa on suuri ero - Ukrainassa armeijaan voi kutsua lähes kaikki, ja naisiakin ilmoittautuu koko ajan. Venäjä joutuu tasapainoilemaan, kun eliitin lapsia ei missään nimessä saa kutsua mihinkään, ja slaavilaisiakin pitäisi kutsua vähemmän, kuin vähemmistöjen edustajia. Tämän lisäksi Ukrainan ulkoraja on taistelukykyisille miehille lähes säpissä - Venäjältä pääsee vieläkin täysin vapaasti pois, kunhan valitsee sopivan kohdemaan.Yleisellä tasolla noin mitä kirjoitit, mutta mietin millainenkohan ponnistus lopulta koko Ukrainan vapauttaminen on. En ole nähnyt missään lukuja paljonko Ukrainalla on sotilaita aseissa juuri tällä hetkellä tai paljonko se on mobilisoimassa vielä?
Minä olisin enemmän huolissani, jos alkaisin pelaamaan tuollaisia videopelejä.Minä olen huomannut yhden häiritsevän piirteen itsessäni tässä sodan aikana, että olen jollakin tavalla lähes koukuttunut näihin dronevideoihin, joita twitter ja netti yleensäkin on täynnä. Tarkoitan siis näitä videoita, joissa ukrainalaiset dronet pudottelee kranaatteja juoksuhaudassa ryömivien rybyjen niskaan. Se mikä on erityisen häiritsevää, on se miten noihin videoihin on alkanut reagoimaan. Eli kun näkee sen kranaatin lähtevän putoamaan, niin oikein odottaa ja toivoo että "Ai että kun tulisi täysosuma!" ja sitten lähes tuulettaa kun se osuu ja näkee että venäläinen kuolee tai haavoittuu pahasti. Jotenkin näitä videoita seuraa kuin jotain videopeliä, eikä siten että ajattelee kuinka siellä vastaanottavassakin päässäkin on ihminen. Ja tuo ihminen saattaa olla aseella pakotettu sinne monttuun makaamaan.
Ei siinä, kyllähän tässä on moneen kertaan todettu että venäläinen yhteiskunta on suurelta osin aika kieroutunut ja siellä ihmisten täytyy kyllä kantaa myös kollektiivisesti jonkinlaista vastuuta ja syyllisyyttä tästä tilanteesta ja sodasta, mutta vähän silti tahtoo häiritä itseänikin kuinka näiden videoiden katsomisen myötä on alkanut epäinhimillistää venäläisiä ja ajattelee heitä lähinnä numeroina tyyliin että "Taas pari raiskaaja-murhaajaa vähempänä!"
Sodasta ja sodankäynnistä on tehty hyllymetreittäin tutkimuksia. Keskimääräisen reserviläissotilaan mieli ja psyyke sopeutuu ja muuttuu tositilanteessa ns sotamoodiin reilussa parissa viikossa, riippuen vähän aselajista.Minä olen huomannut yhden häiritsevän piirteen itsessäni tässä sodan aikana, että olen jollakin tavalla lähes koukuttunut näihin dronevideoihin, joita twitter ja netti yleensäkin on täynnä. Tarkoitan siis näitä videoita, joissa ukrainalaiset dronet pudottelee kranaatteja juoksuhaudassa ryömivien rybyjen niskaan. Se mikä on erityisen häiritsevää, on se miten noihin videoihin on alkanut reagoimaan. Eli kun näkee sen kranaatin lähtevän putoamaan, niin oikein odottaa ja toivoo että "Ai että kun tulisi täysosuma!" ja sitten lähes tuulettaa kun se osuu ja näkee että venäläinen kuolee tai haavoittuu pahasti. Jotenkin näitä videoita seuraa kuin jotain videopeliä, eikä siten että ajattelee kuinka siellä vastaanottavassakin päässäkin on ihminen. Ja tuo ihminen saattaa olla aseella pakotettu sinne monttuun makaamaan.
Ei tuosta tarvitse mitenkään pahoillaan olla. Jokaisen täysosuman jälkeen maailma on taas rahtusen verran parempi paikka olla ja elää, joten myönteinen suhtautuminen videoihin ja niiden lopputulemiin on ihan terve merkki ihmisessä. Menee ihan samaan kategoriaan esim. sen kanssa, että mitä vähemmän Suomen rajojen sisällä näkee pitkäkilpisiä autoja ja niiden sisältämää kuonaa, niin sen parempi paikka Suomi on asua ja elää.Minä olen huomannut yhden häiritsevän piirteen itsessäni tässä sodan aikana, että olen jollakin tavalla lähes koukuttunut näihin dronevideoihin, joita twitter ja netti yleensäkin on täynnä. Tarkoitan siis näitä videoita, joissa ukrainalaiset dronet pudottelee kranaatteja juoksuhaudassa ryömivien rybyjen niskaan. Se mikä on erityisen häiritsevää, on se miten noihin videoihin on alkanut reagoimaan. Eli kun näkee sen kranaatin lähtevän putoamaan, niin oikein odottaa ja toivoo että "Ai että kun tulisi täysosuma!" ja sitten lähes tuulettaa kun se osuu ja näkee että venäläinen kuolee tai haavoittuu pahasti. Jotenkin näitä videoita seuraa kuin jotain videopeliä, eikä siten että ajattelee kuinka siellä vastaanottavassakin päässäkin on ihminen. Ja tuo ihminen saattaa olla aseella pakotettu sinne monttuun makaamaan.
Ei siinä, kyllähän tässä on moneen kertaan todettu että venäläinen yhteiskunta on suurelta osin aika kieroutunut ja siellä ihmisten täytyy kyllä kantaa myös kollektiivisesti jonkinlaista vastuuta ja syyllisyyttä tästä tilanteesta ja sodasta, mutta vähän silti tahtoo häiritä itseänikin kuinka näiden videoiden katsomisen myötä on alkanut epäinhimillistää venäläisiä ja ajattelee heitä lähinnä numeroina tyyliin että "Taas pari raiskaaja-murhaajaa vähempänä!"
Todennäköisesti on juuri tätä samaa ilmiötä, ja olen paljon lukenut tästä koska aihe ja psykologia yleensäkin kiinnostaa. Esimerkiksi Christopher Browningin Aivan tavallisia rivimiehiä -kirjan luettuani, ja monia keskitysleiri-aiheisia kirjoja luettuani olen miettinyt paljon sitä, kuinka itse toimisi mikäli joutuisi tuollaiseen äärimmäiseen tilanteeseen jossa tilanne on hyvin voimakkaasti "me vastaan ne", ja ehkä juuri siksi on ollut häiritsevää huomata että jo tässä "sodan liveseurannassa" kotikoneen äärellä alkaa näin helposti epäinhimillistämään sitä jonka kokee viholliseksi osapuoleksi. Erityisen paljon itseäni häiritsevä asia on tuo, miten suurta tyydytyksen tunnetta kokee siitä kun näkee sen kranaatin osuvan siinä videolla.Sodasta ja sodankäynnistä on tehty hyllymetreittäin tutkimuksia. Keskimääräisen reserviläissotilaan mieli ja psyyke sopeutuu ja muuttuu tositilanteessa ns sotamoodiin reilussa parissa viikossa, riippuen vähän aselajista.
Olisiko tässä etäisesti samaa ilmiötä.
Olen jonkin verran asustellut Saksassa hotelleissa, vuokra-asunnoissa ja sikäläisten ystävien luona. Talvisin niissä kämpissä on ollut lähinnä viileää. Samaa olen kuullut kollegoilta, että lämmityksen kanssa nuukaillaan. Tässä välissä on sukupolvi osin vaihtunut, joten en ole varma nykyisestä tilanteesta. Minun ikäpolvi on siellä tottunut säästämään.Säällä saattaa olla erittäin tärkeä vaikutus myös sotaan kokonaisuudessaan ja nyt näyttäisi siltä, että Putin ei voita tätäkään taistelua:
EFFIS - Long-term fire weather forecast
EFFIS Long-term fire weather forecasteffis.jrc.ec.europa.eu
Poikkeuksellisen lauha talvi tulossa etenkin Pohjoismaihin. Keski-Euroopassa talvi on yleensä mieto muutenkin ja nyt näyttää siltä, että lämmitysenergiaa tarvitaan aika vähän. Saksalaisten kyvystä kestää viileää en tiedä mitään. Mutta jos nyt opettelisivat hiukan säästämään kaasua, niin tästäkään ei Putin saisi merkittävää kiristysotetta Eurooppaan.