Tässä kun on esiintynyt eräitä kommentteja liittyen Venäjän ja Ukrainan sotilaallisiin suoriutumisiin sodan eri vaiheissa ja niihin liittyviä ennakkoarvioita niin ajattelin pohtia tässä vähän sitä miksi ne ovat menneet vähän vituiksi.
1. Venäjä valloittaa Ukrainan nopeasti (viikko tai kaksi)
Tämä oli yleinen näkemys monien muistoissa ja varmasti helmikuussa monilla oli tämä ajatuksissa. Se miksi tämä meni pieleen oli väärinymmärrys Venäjän tasosta suorittaa ison luokan operaatioita pitkällä aikavälillä. Lähtökohtaisesti hyökkäys Valko-Venäjältä, aiemmin vallatuilta alueilta ja muualta olisi pitänyt olla Venäjälle suhteellisen yksinkertainen operaatio. Vahvat lähtöjoukot, materiaaliylivoima ja toimiva logistiikka. Näistä Venäjä epäonnistui kahdessa. Lähtöjoukot eivät olleet riittävät mihinkään muuhun kuin nopeaan operaatioon, joka ei koe merkittävää vastarintaa.
200 000 kuulostaa suurelta määrältä joukkoja, mutta kun ottaa huomioon rintaman jolla hyökättiin se ei ole ollenkaan riittävä määrä joukkoja jos aikomuksena on laajojen alueiden valloittaminen vihamieliseltä kansalta. Ilmeisesti Putin oletti, että Ukraina kaatuu nopeasti ja ilman kummempaa vastarintaa. Kun tämä ei tapahtunut niin logistiikan ongelmat alkoivat iskemään päin kasvoja. Lähtöjoukot eivät tienneet miksi he olivat rajoilla joten olivat vaihtaneet mm. panssarivaunujen polttoainetta vodkaan ja ruokaan kun heille ei oltu toimitettu ruokaa sopivasti tai ohjeita siitä miksi he ovat rajalla. Tämän jälkeen hyökkäyskärjet menettivät nopeasti kykynsä toimia kun polttoainetta ja ruokaa ei ollut riittävästi, sotilaiden piti pysähtyä etsimään polttoainetta ja ruokaa. Tämä hidastaa operaatioita.
Tähän voisi lisäksi mainita ilmaylivoiman puutteen toiminta-alueella. Ilmavoimat ovat yksi tärkeimmistä asioista kun lähdetään valtaamaan toista valtiota. Venäjällä ei ollut tätä ja vaikka se sai lennätettyä sotilaita tärkeille lentokentille, sillä ei ollut mitään keinoa tukea kyseisiä joukkoja kun ne olivat maassa. Täten VDV:stä tuli lähinnä tykinruokaa, vaikka heidän piti olla eliittijoukkoja. Tämä ei voinut tehdä hyvää hyökkäävien yksiköiden moraalille kun tieto saavutti heidät.
2. Ukrainan kyky vastahyökkäykseen
Ukrainan kykyä suorittaa suuria vastahyökkäyksiä tai operaatioita epäiltiin keväällä ja kesällä. Venäläisten paljon puhuttu "possujuna" Kiovaa kohti sai jäädä paikalleen, ilman mitään merkittäviä hyökkäyksiä sitä kohti. Samoin pitkin kevättä ja kesää nähtiin lähinnä videoita kun ukrainalaiset räjäyttivät venäläisiä tankkeja kertasingoilla tai traktorit kuskailivat venäläistä laitteistoa pitkin maaseutua. Samoin oli vielä oletuksia siitä, että venäläiset joukot osaisivat sentään puolustaa. Tästä ei näkynyt merkkiäkään kun Ukrainan syysoffensiivi alkoi ja Hersonin sijasta valtaosa voimasta iskikin Harkovan suuntaan ja venäläisten miltei täydellinen kyvyttömyys suorittaa mitään merkittäviä sotilaallisia toimia iski kaikkien muiden paitsi fanaattisimpien idioottien kasvoille.
Ukraina on siis ollut onnekas, koska Venäjä on ollut miltei täysin kyvytön mihinkään järkevään toimintaan. Samoin Ukrainan aseistus on parantunut sodan aikana huomattavasti kun taas Venäjän aseistus on päätynyt tilanteeseen jossa on pakko kaivaa museovehkeitä esiin ja koittaa siirtää kaikki irti saatava voima pois muilta rajoilta. Samoin osittainen liikekannallepano ja siihen liittyvä sekavuus ovat vahvasti merkkejä siitä että mitään järkevää suunnitelmaa ei ole edes olemassa siitä miten Venäjä pääsisi sotaan mukaan.
TL;DR Venäjän armeijan kyvyttömyys operaatioihin ei ollut ennen sotaa tiedossa, sekä Ukrainan kykyä taistella aliarvioitiin. Moraali ja motivaatio ovat asioita joita ei voi laskea mihinkään yhtälöön mukaan. Ukrainalaisten motivaatio puolustaa kotimaataan on korkealla, venäläisten halu taistella Ukrainasta ei ole kummoinen.