Venäjä ei tiettävästi koskaan. Tosin Jekaterinburgin paukkuahan marraskuussa 2014 on epäilty mahdolliseksi ydinkokeeksi avaruudessa, muuta yhtä monesta lähteestä vissiin tyrmätty höpöhöpönä. Neuvostoliitto paukutteli viimesen kerran ihan siinä elontaipaleensa viime henkäysten tienoilla, lokakuussa -90.
Oli siellä Mr. Mallorca, Apuva-mies, Tunna ja Marko Jantunenkin. Niistä kuoli kaikki muut paitsi Tunna, joka vaan päivitteli että mikä minä olen tuomitsemaan. Rokka taas kävi PMMP-laulajan kanssa saunassa.
Ei ollu Tunna, oli Juho.
Jos viimeisimmät huhut vapaaehtoisista antautumisista on totta, niin se on vähän kaksipiippuinen asia miten siihen kuuluisi reagoida.
Ei riittänyt yksi 1962, eikä riitä vieläkään. Myös sukellusveneessä tarvitaan kolmen henkilön varmistus. 1962 kaksi käänsi avainta, mutta kolmas kieltäytyi ja esti ydinsodan.
Väitän että tuon prosessin ja valmiuden täytyy olla huomattavasti nopeampi, koska siinä täytyy myös huomioida mahdollisuus tulla itse tulla itse pommitetuksi eli puolustautua.
Hyvä näin, mutta kyllähän tuossa nimenomaan läheltä piti.
Suattaapi olla.
Jos nyt olisi vuosi 1962 tai 1983, niin ehkä mahdollisesti. Mutta miksi ihmeessä Venäjä vaivautuisi nykypäivänä varautumaan NATO:n ensi-iskuun? Siis oikeasti tuhlaamaan resursseja sellaiseen, aivan eri asia sitten, mitä ehkä julkisuudessa pullistellaan ja kansalle kerrotaan.
Itse miellän antautumisen niin, että jäädään sotavangiksi. Aseiden luovutus ja vetäytyminen ei taas olisi antautumista.
Toisaalta tällä Ukraina säästäisi kalustoaan, ammuksiaan, infraansa, joukkojensa ja siviilien henkiä, joten mieluummin antavat näiden joukkojen vaan mennä jos jättävät raskaan kalustonsa ja varusteensa tuonne. Eivät nuo venäläiset saa todennäköisesti enää yhtä hyviä varusteita tilalle mikäli joutuvat takaisin rintamalle
Varmaan siksi, että se niiden järjestelmä on rakennettu silloin ja vastaamaan ydinase-iskuun mahdollisimman nopeasti. Mutta nyt aletaan lipsumaan pois alkuperäisestä aiheesta.
Niinpä, kamppailua johtajuudesta käyvät fanaatikot ja tolkun rybyt. Jälkimmäisiäkin on, vaikkakin he ovat vähemmistö.
Riippuu tietysti Moskovan ehdoista. "Vedämme kaikki joukot pois Krimiä myöten, korvaamme vahingot ja luovutamme sotarikolliset, riittäiskö se rauhaan? Pliis?"
Kuten sanottua kuollut ryssä ei tapa, raiskaa eikä varasta.
No voihan sen noinkin ymmärtää, jos haluaa ja saa itselleen paremman mielen. Jos jollekin asialle on vaikka 1% todennäköisyys, on se mahdollista, mutta ei todennäköistä.
Ei maailmassa, tai siis maailmankaikkeudessa, ole sellaista faktaa. Sen sijaan on valtavasti erittäin epätodennäköisiä skenaarioita, joista on kohtuullisen hyödytöntä keskustella, kun ne eivät todellakaan ole tapahtumassa.
