Olisin kovin varauksellinen tälläisiin ehdottomiin näkemyksiin miten asioiden on pakko mennä tai että olisi vain muutama vaihtoehto mitkä voisivat tapahtua. Putinille on tärkeintä pysyä itse vallassa (toki voi olla että Ukraina obsessio on mennyt jo niin pitkälle että valmis tapattamaan itsensäkin raiskaus- ja murhafantasioiden toteuttamisen puolesta) niin hän voi olla valmis hyvinkin luoviin ratkaisuihin säilyttääkseen asemansa, vaikka se johtaisikin sodan häviämiseen.
Periaatteessa kansalle voidaan kertoa mitä tahansa satuja, vaikka sekä kuulijat että kertojat tietävät etteivät ne ole totta sekä heittää shoigut ja muut bussin alle. Ensinhän asiat toki ratkaistaan taistelukentälle ja sen jälkeen on sitten erilaisia mahdollisuuksia riippuen lopputuloksesta.
Olen kanssa tätä mieltä
@Stonewall ja vieläpä siinä mielessä enemmän, etten usko naapurimaamme pienellä johtajalla olevan mitään kykyä tai halua vastata minkäänlaiseen "nöyryytykseen", vaikka sitä on pelosta sellaisilta säästetty kolmatta kymmenettä vuotta.
Naapurimaamme on osoittautumassa luonnevikaiseksi piskiksi. Hirveä uho ja räkytys, mutta tositilanteen tullessa juoksee häntä koipien välissä uikuttaen nurkan taakse piiloon. Kauhulla odotettiin Ukrainan suurkaupunkien pyyhkäisyä kartalta kun ne ei antautuneet ensimmäisten vdv:n tiputtautuessa tonttiin (ja viimeistään kun vdv tuhottiin parin viikon aikana olemassaolevana ryhmittymänä). Moskvan upotuksen piti olla varma alustus ydinpommien lennätykselle ja maailmanpalolle, mutta jämäneukkujen virallisissa tarinoissa ei se oikeastaan uponnut ja jos vähän upposi, niin ei ainakaan Ukranalla ollut mitään tekoa asian kanssa ja hyvä jos kukaan edes loukkaantui tapahtuman yhteydessä, joskin miehistöllinen täysin eri porukkaa karkasi asevoimista missä eivät oikeastaan koskaan edes olleet kirjoilla että mikä Moskva?
Ase-, ammus- ja polttoainevarikkoja on poksauteltu jopa pyhältä venäjänmaalta ja vova putinaa
NÖYRYYTETTY julmasti, mutta itse asiassa niissäkin tapauksissa on varastoukko vaan tumpannut savukkeen bensakanisteriin tuhkakupin sijaan. Rakettisuunnittelutoimistoja palaa maan tasalle ja rautatiekiskoja väännetään solmuun pitkin suurta ja mahtavaa ja semmoistahan nyt sattuu. Sitten isketään jo sinne pyhäksi äidinmaaksi nimetylle Krimille ja pilkataan päälle, suorastaan twittuillaan, ja eihän sekään nyt oikeastaan erikoisoperaation liity ja mikä erikoisoperaatio?
Sai ne sentään Euroopan kaasuhanat väännettyä kiinni. Tosin siihenkään eivät kovasta uhosta huolimatta uskaltaneet ryhtyä kuin kuukausitolkulla maksimaalisen energiakriisin järjestämisen kannalta myöhässä. Euroopan tilannehan ei ole likikään niin paha kuin mitä neukkupropaganda ja sen länsiedustajat väittävät. Euroopassa on kaasua saatu varastoihin jopa itäisestä terroristivaltiosta, kaiken logiikan vastaisesti. Toki se ettei sitä saada enää ostettua lisää (pitääkö lupaus? korkeintaan jos naapurimme infra on lauennut länsiosien ja -osaamisen puutteesta) on haaste, muttei mitenkään pelikenttää keikauttava. Naapurimme on ajanut päin graniittiseinämää niin lujaa kuin rupisella purtilollaan pääsee ja näköjään on päässyt. Uhkaukset on menettäneet merkittävältä osin tehonsa ja itämaan pelkoon vahvasti sidottu kunnioitus heikkenee sitä myöten.
Pitkän pelin naapuri hävisi heittäessään arpansa 24.2. mutta ei olisi uskonut että jo lyhyessä juoksussa nähdään tällaista konttaamista. Itse kuvittelin että Ukrainassa nähdään ääriveristä kaupunkisodankäyntiä Kiovasta lähtien ja osa maasta julistautuu jämäneukkujen puolelle. Semmoista Tsetsenian sotaa moninkertaisella uhriluvulla siis. Toki inhimillisen kärsimyksen määrä on hurja, mutta käytännössä koko Ukraina on taistellut koko sodan ajan yhdessä terroristeja vastaan ja lännen ase- ja koulutusavun tukemana ovat nyt ottaneet merkittävällä tavoin aloitteen käsiinsä maahantunkeutujien poistamisessa.