Venäjä hyökkää Ukrainaan

  • 11 159 029
  • 65 627

Saskatoon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Wild, HIFK, Hyvinkään Tahko

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Valitettavaltahan realistiseltahan tämä skenaario alkaa näyttämään. Kuten todettua, sota on jo arkipäiväistynyt ja häipymässä taka-alalle länsieurooppalaisissa viestimissä. Vähitellen myös hyvin näyttävä solidaarisuus alkaa hiipua, vaikka tilanne ei Ukrainassa ole yhtään parempi. Keskivertosuomalaistakin taitaa jo kiinnostaa realitysarjojen uudet kaudet ja domestiset kysymykset, sinikeltaisten värien jäädessä unohduksiin.

Syksyn lähestyessä ja tilanteen pikkuhiljaa jäätyessä Saksasta (Ranskan peesatessa) voimme odottaa entistä voimakkaampia vaatimuksia rauhalle ja jopa Ukrainan syyllistämistä puolustussodan jatkamisesta. Tällöin Kremlin kätyrit ja russofiilit saavat lisää pontta kampanjoinnilleen ja en ihmettelisi vaikka jo tämän vuoden aikana solmittaisiin Ukrainan kannalta kammottava aselepo, missä Ukraina jätetään harmaalle alueelle, ilman kunnollista tietä EU:hun. Suhteita Venäjään aletaan vähitellen taas normalisoimaan ja länsi hyväksyy de facto Venäjän oikeuden valtaamiinsa alueisiin.

Haluaisin olla väärässä, mutta nimenomaan Länsi-Eurooppaan en jaksa luottaa tässä vaiheessa paljoakaan. -Enemmänhän voisimme mekin tehdä.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle

Tämä vaikuttaa kyllä hyvin uskottavalta tilanteelta ja tämän valossa on todettava ikävä tosiasia, että mitään Ukrainan vastahyökkäystä kesällä ei ole tulossa. Olemme jo heinäkuussa ja Ukrainan armeija käy vain viivytystaisteluita idässä, jossa se jauhetaan tykistöllä palasiksi ja menettää koko ajan alueitaan. Joukot tuhoutuvat ja varusteita ei ole, kyseessä on nyt vain puolustustaistelua jossa katsotaan kuinka pitkälle riittää rahkeet kummallakin kunnes on pakko tehdä aselepo.

Ukraina on tämän sodan hävinnyt. Nyt vain kyse kuinka paljon se alueitaan ja suvereniteettia menettää. Meneekö Itä-Ukraina, rannikko vai koko maa.

Länsi ei Ukrainaa pelasta ja Venäjä tietää tämän. Länsi on heikko ja moraaliton, minkä Venäjä hyvin tietää. Kun sähkönhinta räjähtää Saksassa syksyllä käsiin, siirtyy Saksa aktiivisesta hidastamisesta aktiiviseen Ukrainan pakottamiseen rauhaan, jotta Nordstream saadaan taas pyörimään ja voidaan tehdä taas bisnestä. Ukraina silvotaan ja maailma jatkaa menoaan, koska ei länsi ole valmis oikeasti maksamaan mitään hintaa periaatteeistaan. Sille sotiminen on vierasta ja heille merkittävistä asioista taistelu myös. Venäjä ja venäläiset ovat kyllä valmiita järsimään tuppea, koska jopa pommitettu kaupunki merkitsee heille syvemmin kuin materiana. Lännelle kaikki on materiaa ja on kiva tarjota isoja julistuksia ja kirjoitella hienoja sopimuksia ihmisoikeuksista, mutta jos niiden edestä pitäisi taistella niin se on taasen aivan liian mälsää.

Maailmasta tulee kyllä jännempi paikka, koska nyt ollaan hyvin osoittamassa miten lännellä on tarjota paljon puheita mutta vähän tekoja. Venäjäkin tästä osumaa ottaa, mutta ei Venäjällä merkitse kansan kärsimys mitään. Ei ole ikinä merkannut. Voitettu sota on aina voitettu sota ja pakotteista kyllä vielä joskus Saksan pyynnöistä ollaan luopumassa.
Jatkuvasti raskaissa taisteluissa ja terroristien pommitusten alla olleella upseerilla on varmasti hyvin pessimistinen tuntu sodan etenemisestä. Se ei kuitenkaan tarkoita että Ukraina olisi kokonaisuudessaan mitenkään lyöty ja kykenemätön operaatioihin. Kaukoiskentäkyky on parantunut hurjasti ja raporttien mukaan alkaa tuottaa sitä hyvää satoa tuhottujen ammusvarastojen muodossa. Jämäneukkula joutuu kohta esittämään taas bravuuriaan, eli pidempien logistiikkaketjujen järjestämistä, ja siinä voi olla ettei ihan jokainen latinki ole tilausajan puitteissa asiakkaalla.

Myös tuo lännen rappiotila kaikin mittarein on lähinnä jämäneukkulan propagandaa, vaikka harmillisen paljon ammentaakin todellisuudesta. Toisaalta siinä ei huomioida että jopa Saksassa tiedetään nyt itäpaskan todellienn luonne, mikä pakottaa sekä vaihtoehtoisten fossiilienergianlähteiden että oikeasti vihreän energian tuotannon merkittävää lisäämistä huomattavasti EU:n tiekarttaa nopeammassa tahdissa. Toukokuussa EU korvamerkitsi erittäin merkittäviä summia sekä vaihtoehtoisten fossiilisten lähteiden että vihreän energiatuotannon hankintoihin ja kuukausi sitten parlamentti esitti täysin valheellisen vihreän energian leiman poistamista maakaasulta.
 

Byvajet

Jäsen
Myös tuo lännen rappiotila kaikin mittarein on lähinnä jämäneukkulan propagandaa, vaikka harmillisen paljon ammentaakin todellisuudesta.

Minusta ilmentää rappiota, että mikään vääryys ei saa länttä osallistumaan sotaan. Aseita toimitetaan, mikä pitkittää sotaa ja kasvattaa inhimillistä kärsimystä, mutta sen sijaan omaa etua ja elämää ei olla valmiita uhraamaan oikeudenmukaisuuden ajamiseksi.

Eurooppa on tehnyt selväksi, että jos sen alueella hyökätään toisen valtion alueelle ilman ainuttakaan järkevää perustetta, se ei ole valmis lopettamaan sotaa altistamalla omia kansalaisiaan sodan aiheuttamille riskeille.

Olisi hienoa nähdä, että Saksa ajaisi Venäjän rappioittamiseksi teollisuuttaan alas ja hyväksyisi taloudellisen ahdinkonsa, joka leviäisi myös Eurooppaan, mutta tuskin se sitä tekee. Enemmän se pelkää, että Venäjä jatkaa energiatoimitusten leikkauksiaan. Ja tuskinpa EU kokonaisuutenakaan on valmis turvallisuuttaan ja talouttaan uhraamaan Ukrainan vuoksi.

Tekniset siirtymät, joilla irrottaudutaan energiariippuvuudesta Venäjään, ovat kannatettavia tavoitteita, mutta ne ovat hitaita. Tuskin niillä saadaan Venäjää perääntymään Ukrainasta.

Ainoa toivo tilanteessa on, että Venäjä on mitoittanut sotansa samalla hulluudella, jolla se sen aloitti. Toivo on siinä, että siltä loppuvat aseet ja ammukset ja kyky niiden tuottamiseen tai hankkimiseen. Miehet Venäjältä tuskin loppuvat, koska ihmisten uhraaminen on sille suoranainen kansanhuvi.

Väkivalta ei ole koskaan kannatettava ongelmien ratkaisumuoto, mutta joskus se on ainoa vaihtoehto. Jos isompi mätkii koulun pihalla turpiin pienempäänsä, isompi on laitettava kuriin joukkovoimalla silläkin uhalla, että isompaa sattuisi nenukkiin. Ihan sama koskee Ukrainan tilannetta. Pelkät kannustushuudot ja vääryyksien nimeäminen eivät auta. Olisi pitänyt vastata väkivaltaan väkivallalla, koska se näyttää olevan ainoa asia, jota Venäjä tottelee ja joka sille ehkä jotain opettaa.

Pitkäkestoiseen moraaliseen linjaan en usko. Jos mahdollisuus avautuu, kovan kilpailun runtelema kuljetusyrittäjä rupeaa ajamaan vuoroja Venäjälle, vaikka Venäjä tekee pahuuksia. Samalla tavalla toimivat suuremmat yritykset. Raha ja talous tulevat aina ennen moraalia. Siksi maailmassa on ihmisoikeusongelmia ja siksi ympäristö tuhoutuu. Siksi myös Venäjän vääryydet tullaan hyväksymään, kunhan vähän aikaa kuluu.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Englanniksi on mainio termi "fog of war" - välttämättä edes osapuolien kuva omasta ja vastustajan tilanteesta ei ole erityisen tarkka, puhumattakaan sitten ulkopuolisten toimijoiden. Ja mitä ulkopuolelle sanotaan, on lähinnä taktista ja tarkoitushakuista: empiria ei todellakaan ole etusijalla. Eli tällä hetkellä voimme vain arvailla, enemmän tai vähemmän ammattimaisesti. Oma amatöörimäinen tuntemukseni on suhteellisen optimistinen.

Tähän vaikuttaa se tilanne, että Venäjän kansainvälinen asema ja prestiisi on joka tapauksessa kärsinyt valtavia tappioita ja sen taloudellinen asema on selkeästi jatkuvasti vain huonontumassa. Siis riippumatta siitä saako se aikaan jonkinlaisen pysyvän asemasodan Ukrainassa. Kuva Putinista ja Venäjän asevoimista on nyt aivan toinen ja radikaalisti huonompi kuin ennen tätä fasistista hyökkäystä. Putinin ja Venäjän armeijan prestiisi on siis yksinkertaisesti romahtanut. Venäjän talous, etenkin sen talouden kehittyneempi sektori, on suurissa vaikeuksissa ja jo valmiiksi pääosin köyhästi elänyt kansa on yhä köyhtymässä. Siis riippumatta siitä saako Venäjän siis aikaan jonkinlaisen pysyvän asemasodan Ukrainassa. Venäjä siis on jo hävinnyt tämän sodan - sen asema tulee olemaan huonompi ja heikompi sodan jälkeen kuin ennen sotaa.

Anyways, epäilenpä että tällä hetkellä kaikki Ukrainan kertomat asiat ja huomattava osa läntisten tiedusteluyhteisöjen julkisuuteen tuomista arvioista tähtäävät asetoimitusten tukemiseen ja voimistamiseen - ei ensisijaisesti täydellisen totuuden välittämiseen. Jos jollakin osapuolella on olemassa realistinen ja syvällinen kokonaiskuva sodan voimatasapainosta ja sen kulusta ja tulevaisuudesta niin sitä ei olla tuotu esille. Joten niinpä julkisuudessa ja somessa lähinnä arvaillaan ja ennustellaan hyvin vähäisellä todellisella kokonaisymmärryksellä konfliktista. Aika tulee kertomaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ukrainalla on nyt ensimmäistä kertaa sodassa miljoona sotilasta aseissa. (Armeija, kansalliskaarti, rajavartijalaitos ja vapaaehtoispataljoonat).

Tosin vain osalle riittää varustusta, mutta ajatus, että Venäjä kykenisi valtaamaan koko Ukrainan, on matemaattisesti mahdotonta.

Venäjä joutuisi julistamaan liikekannallepanon, ja löytämään varusteet, joista jo nyt on puutetta, noille uusille, ei niin koulutetuille ja vastahakoisille, pakkovärvätyille.

Nythän siellä kyllä pyritään rahalla saamaan uusia sopimussotilaita, mutta näille on tarjolla lähinnä 1960-luvun neuvostokalustoa: BMP-1, MT-LB, T-62 ja T-64, kertoo, että huonossa hapessa, paljon luultua huonommassa, ovat ne Neuvostoliitosta perityt asevarikot.

Huomioitavaa on, että viime aikoina Venäjä on käyttänyt ohjusiskuissaan meri-ja ilmantorjuntaohjuksia, kun varsinaiset maakohteisiin tarkoitetut tuntuvat olevan lopussa.

Lisäksi partisaanitoiminta on lisääntynyt Khersonin ja Zhaporizian alueilla, tappioita tulee takalinjoillakin.

Ukraina on lisännyt huomattavasti iskuja etelässä, Khersonin ja Zhaporizianbrintamilla, ja tuntuu valtavan takaisin yksittäisiä kyliä, nyt jo itse Khersonin kaupunkiinkin isketään, ja se nostaa paikallisten asukkaiden moraalia. Odottavat ihan tosissaan vapauttamista.

Vaikka Ukrainan tappiot ovatkin luokkaa 150-200 kuollutta, 4-kertaisesti haavoittuneita, ei isänmaallisessa puolustussodassa tappiolla ole niin paljon merkitystä moraalille kuin hyökkääjällä.

Ja mitä kalustoon muuten tulee, niin esimerkiksi panssarivaunuja Ukrainalla on, kiitos Venäläisiltä kaapattujen, vieläkin enemmän kuin sodan alkaessa.

Tosiaan, ammukset ja mekanisoitu tykistö ja ohjusjoukot ovat se pullonkaula, ja vaikka Venäjän tykistö ottaa n. kolminkertaisesti tappioita Ukrainaan nähden, niin, toistaiseksi, se riittää Venäjälle.

Turhan pessimistisiä arviot kuitenkin ovat. Ei Ukrainalla ole mitään syytä tai tarvetta edes neuvotella Venäjän kanssa, eikä Venäjän voimat riitä mihinkään massiivisiin hyökkäys operaatioihin, minkä takia Venäjä yrittääkin saada neuvotteluyhteyttä Ukrainalaisiin.

Varmaa on, että syksyllä soditaan edelleen, ja että Venäjän armeija on saanut valtavan suoneniskun, ja taantunut vuosikymmeniä.
 
F

Flonaldo

Luhanskin taistelu on ohi. Seuraavaksi mennään tismalleen samalla kaavalla Donetskin taistelu l. käytännössä Slavjansk-Kramatorsk yhtä maan tasalle kuin Severodonetsk-Lysitsansk. Ei ole mitään merkkejä siitä, että Ukrainalla olisi kyvykkyyttä muunlaiseen puolustukseen kuin Luhanskissa. Venäjä moukaroi tykistöllä niin kauan, että Ukraina joutuu vetäytymään - ellei sitten tapahdu jotain uutta ja erikoista. Hidasta, kuluttavaa, eikä mitään "läpimurtoa" missään nimessä.

Ukrainalla ei ole mitään miljoonaa miestä aseissa. Ei ole mitään 200 000 reserviä, joka kohta aloittaisi vastahyökkäyksen. Kuukausi-pari sitten kuullut suunnitelmat ja haaveet vaikuttavat päivä päivältä epätodennäköisemmiltä. Kaikesta kalustosta on pulaa, puhumattakaan että nyt fantastisesti olisi enemmän vaikka tankkeja kuin alussa.

Venäjä on saanut täydennettyä tappioitaan ilman mitään näkyvää reservin kokonaisvaltaista palvelukseen kutsumista. Se on tehty aika odotettuun venäläistyyliin eli kaikki viimeisetkin pohjat on kaivettu. Lahjoen, pakottaen, vankiloista väkeä hakien. Joka tapauksessa vahvuus on yhä riittävä tähän tykistölähtöiseen tuhotaankaikkimaantasalletieltä hitaaseen ja kuluttavaan etenemiseen. Arviot Slavjansk-Kramatorsk hyökkäykseen osallistuvista joukoista ovat 50+ BTG:tä ehkä 2/3 oletetusta paperivahvuudestaan.

Ukrainakin pystyy täydentämään joukkojaan, mutta ei muuhun. Siis tappiot täytetään uudella nostoväellä, mutta minkään uusien isompien joukkojen muodostaminen näyttää hankalalta ellei mahdottomalta. Timesin mielenkiintoinen juttu ukrainalaissotilaiden tällä hetkellä menossa olevasta kouluttamisesta kertoo paljon tilanteesta. Kuudessa viikossa pitäisi yrittää saada väelle sellaiset taidot (n. nollasta lähtien), että selviävät hengissä kaksi ensimmäistä viikkoa rintamalla. Koulutus tapahtuu UK:ssa yhtä lailla heille kokeneiden kouluttajien saamiseksi kuin siitä syystä, että Venäjä moukaroi kaikkia kasarmeja.

Länsimaiden pitäisi nyt miettiä niitä keinoja, joilla sodan kulku saadaan käännettyä. Näillä pelimerkeillä tämänhetkinen vaikutelma on, että heinäkuun päätteeksi Donetskin taistelu on ohi ja seuraavaksi on Dneprin taistelu. Kun siis mitään luontaista puolustusta enää esim. Dnipron ja Zaporizzjan välissä on sen jälkeen vähän.

Venäjä ainakin luulee, että sillä on aikaa tähän sotimisen tyyliin. Hyvin saattaa Putin esim. kuvitella, että talven tulo on hänelle vain hyödyllistä (vaikka itse luulen toisinpäin). Eurooppalaiset värjöttelevät kylmissä kodeissaan ja puolustajan moraali Ukrainassa kärsisi. Mutta luulen että siinä Putin erehtyy jälleen kerran.

Sormilla laskettava määrä HIMARSeja ei tätä mitenkään ratkaise. En itse keksi mikä sen tekisi, mutta jokin muutos täytyisi tapahtua isossa kuvassa.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
...
Tähän vaikuttaa se tilanne, että Venäjän kansainvälinen asema ja prestiisi on joka tapauksessa kärsinyt valtavia tappioita ja sen taloudellinen asema on selkeästi jatkuvasti vain huonontumassa. Siis riippumatta siitä saako se aikaan jonkinlaisen pysyvän asemasodan Ukrainassa. Kuva Putinista ja Venäjän asevoimista on nyt aivan toinen ja radikaalisti huonompi kuin ennen tätä fasistista hyökkäystä. Putinin ja Venäjän armeijan prestiisi on siis yksinkertaisesti romahtanut. Venäjän talous, etenkin sen talouden kehittyneempi sektori, on suurissa vaikeuksissa ja jo valmiiksi pääosin köyhästi elänyt kansa on yhä köyhtymässä. Siis riippumatta siitä saako Venäjän siis aikaan jonkinlaisen pysyvän asemasodan Ukrainassa. Venäjä siis on jo hävinnyt tämän sodan - sen asema tulee olemaan huonompi ja heikompi sodan jälkeen kuin ennen sotaa.
...
Tätä samaa taisin kirjoittaa jo 24.2. kun näytti lähes vääjäämättömältä että fasistit marssivat nopeasti tasankojen yli ja sota on parin päivän jälkeen äärimmäisen veristä taistelua kaupungeissa. Jämäneukkula on tehnyt suunnattomia virheitä taktisella ja operatiivisella tasolla, mutta suurin virhe on strateginen, mikä tarkoittaa siis yleisluontoisimmillaan pohdintaa kysymykseen "kannattaako lähteä sotimaan vai edetä muilla keinoin?". Jämäneukkula ei ollut valmis anneksointiin kuin korkeintaan paperilla (joskin sotilasmäärät viiden rintaman sotaan olivat tajuttoman pienet, niiden oli luonnollisesti tarkoitus riittää kun Ukrainan piti olla lahjottu antautumaan jämäneukuille ensimmäisen neukku-univormun nähdessään. Hups), todellisuus oli sitten sellainen että operaatioiden toteutuksesta vastaavat tahot pyrkivät kampittamaan valloitukseen lähtöä viimeiseen asti, mutta pikku tsaari ja muut vallanpitäjät olivat päättäneet jo vuotta aiemmin että nyttenhän me tuo kapinamaakunta haetaan haltuun. Joka tapauksessa vaikka koko neukkuarmeija ei olisi kroonisesta varastelusta tragikoomiseksi entiteetiksi heikentynyt vitsi, oli jämäneukkula hävinnyt sodan siinä vaiheessa kun jättivät täydellisesti tuon strategisen puolen paitsioon ja lähtivät suunnittelemaan "nopeaa voitokasta sotaansa" sillä premissillä että sodan tuloa ei voi mitenkään välttää.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Minusta ilmentää rappiota, että mikään vääryys ei saa länttä osallistumaan sotaan. Aseita toimitetaan, mikä pitkittää sotaa ja kasvattaa inhimillistä kärsimystä, mutta sen sijaan omaa etua ja elämää ei olla valmiita uhraamaan oikeudenmukaisuuden ajamiseksi. Eurooppa on tehnyt selväksi, että jos sen alueella hyökätään toisen valtion alueelle ilman ainuttakaan järkevää perustetta, se ei ole valmis lopettamaan sotaa altistamalla omia kansalaisiaan sodan aiheuttamille riskeille.
Sotaan on helppo lähteä, mutta siitä on vaikea päästä irti. Kyllä minä ymmärrän Euroopan valtioiden nihkeyttä alkaa eskaloimaan sotaa laajemmalle rintamalle, koska seuraukset ovat ennustamattomia.

Olisi hienoa nähdä, että Saksa ajaisi Venäjän rappioittamiseksi teollisuuttaan alas ja hyväksyisi taloudellisen ahdinkonsa, joka leviäisi myös Eurooppaan, mutta tuskin se sitä tekee. Enemmän se pelkää, että Venäjä jatkaa energiatoimitusten leikkauksiaan. Ja tuskinpa EU kokonaisuutenakaan on valmis turvallisuuttaan ja talouttaan uhraamaan Ukrainan vuoksi.
Ihan sodan ensimmäisellä viikolla tässä ketjussa sanoin sitä, että Euroopan valtiot joutuvat astelemaan veitsen terällä sen suhteen, että ylipäätään voivat pitää kykynsä auttaa Ukrainaa. Se ei todellakaan ole kenenkään etu - paitsi Venäjän - että Ukrainaa tukevat valtiot syöksevät itsensä ahdinkoon. Pelkkä talouslama, pelkkä energialama aiheuttaa Euroopan mittakaavassa helposti miljoonia työttömiä, saman verran kuin on ukrainalaisia pakolaisia. Siihen ei ole hirveästi varaa, että maiden sisäinen tilanne ajautuu kaaokseen, ja se on iso vaara, jos talous lähtee sakkaamaan. Jos niin käy, niin esimerkiksi pakolaisista huolehtiminen voi päättyä ihan siihen, samoin tietysti talous- ja lopulta aseapu.

Tekniset siirtymät, joilla irrottaudutaan energiariippuvuudesta Venäjään, ovat kannatettavia tavoitteita, mutta ne ovat hitaita. Tuskin niillä saadaan Venäjää perääntymään Ukrainasta.
Ne ovat hitaita, liian hitaita tämän sodan ratkaisemiseksi.

Ainoa toivo tilanteessa on, että Venäjä on mitoittanut sotansa samalla hulluudella, jolla se sen aloitti. Toivo on siinä, että siltä loppuvat aseet ja ammukset ja kyky niiden tuottamiseen tai hankkimiseen. Miehet Venäjältä tuskin loppuvat, koska ihmisten uhraaminen on sille suoranainen kansanhuvi.
Ihan samaa mieltä.

Väkivalta ei ole koskaan kannatettava ongelmien ratkaisumuoto, mutta joskus se on ainoa vaihtoehto. Jos isompi mätkii koulun pihalla turpiin pienempäänsä, isompi on laitettava kuriin joukkovoimalla silläkin uhalla, että isompaa sattuisi nenukkiin. Ihan sama koskee Ukrainan tilannetta. Pelkät kannustushuudot ja vääryyksien nimeäminen eivät auta. Olisi pitänyt vastata väkivaltaan väkivallalla, koska se näyttää olevan ainoa asia, jota Venäjä tottelee ja joka sille ehkä jotain opettaa.
Väkivalta ei välttämättä ole ratkaisu, tai ainakaan toivottava ratkaisumuoto, mutta se on yksi keino monien joukossa. Tässä ketjussa ollaan juuri puhuttu paljon siitä, että jos Venäjän väkivaltainen ulkopolitiikka tuottaa tulosta, niin se rohkaisee muitakin valtioita käyttämään voimapolitiikkaa. Siinä jonossa on valitettavan paljon maita, ja ne tarkkailevat herkeämättä sitä, miten länsi vastaa Venäjälle.

Pitkäkestoiseen moraaliseen linjaan en usko. Jos mahdollisuus avautuu, kovan kilpailun runtelema kuljetusyrittäjä rupeaa ajamaan vuoroja Venäjälle, vaikka Venäjä tekee pahuuksia. Samalla tavalla toimivat suuremmat yritykset. Raha ja talous tulevat aina ennen moraalia. Siksi maailmassa on ihmisoikeusongelmia ja siksi ympäristö tuhoutuu. Siksi myös Venäjän vääryydet tullaan hyväksymään, kunhan vähän aikaa kuluu.
Todennäköisesti näin. Ihmisen oma napa on aina kaikkein lähin napa, ja jos toimeentulo vaatii vähän arveluttavia toimintamuotoja, ne ovat kyllä itselle selitettävissä. Demokratiat eivät voi hallita ihmisiään ja markkinavoimia samalla rautaisella otteella kuin diktatuurit.

Mutta toisaalta totta on myös se, että moni länsifirma joutuu nyt tekemään isoja alaskirjauksia, ja se puolestaan pitää monet varovaisina pitkälle tulevaisuuteen. Harmaita ja pimeitä markkinoita nuo eivät tietenkään millään muotoa rajoita.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Keskivertosuomalaistakin taitaa jo kiinnostaa realitysarjojen uudet kaudet ja domestiset kysymykset, sinikeltaisten värien jäädessä unohduksiin.
Eilen satuin huomaamaan otsikon, jonka mukaan suomalaiset ovat valmiita lisäämään pakotteita. Nyt löysin ainoastaan Ylen selkokielisten uutisten jutun aiheesta. Uutissuomalaisen tekemän haastattelun mukaan vähän yli puolet suomalaisista on valmis lisäämään pakotteita Venäjää kohtaan vaikka se tietäisikin hontojen nousua. Yli 30 % pitää nykyisiä pakotteita riittävinä.

Minusta ilmentää rappiota, että mikään vääryys ei saa länttä osallistumaan sotaan. Aseita toimitetaan, mikä pitkittää sotaa ja kasvattaa inhimillistä kärsimystä, mutta sen sijaan omaa etua ja elämää ei olla valmiita uhraamaan oikeudenmukaisuuden ajamiseksi.

Eurooppa on tehnyt selväksi, että jos sen alueella hyökätään toisen valtion alueelle ilman ainuttakaan järkevää perustetta, se ei ole valmis lopettamaan sotaa altistamalla omia kansalaisiaan sodan aiheuttamille riskeille.
Väkivalta ei ole koskaan kannatettava ongelmien ratkaisumuoto, mutta joskus se on ainoa vaihtoehto. Jos isompi mätkii koulun pihalla turpiin pienempäänsä, isompi on laitettava kuriin joukkovoimalla silläkin uhalla, että isompaa sattuisi nenukkiin. Ihan sama koskee Ukrainan tilannetta.

Periaatetasolla en ole kovasti eri mieltä kanssasi, mutta asia ei ole valitettavasti näin yksinkertainen käytännössä. Ensinnäkin: mikä on tämä Eurooppa, joka ei ole valmis isoihin toimenpiteisiin sodan lopettamiseksi? Maanosaa ei voine pitää konkreettisena toimijana, koska se muodostuu kymmenistä erilaisista kansallisvaltioista. Toisaalta EU ei ole välittömän hyökkäyksen kohteena, koska Ukraina ei ole EU-maa. Tulevaisuudessa ehkä, mutta hyökkäyksen alkaessa ei edes hakijamaa. Niin kansallisvaltioilla kuin oletettavasti EU:llakin on ymmärtääkseni erinäisiä velvollisuuksia omia kansalaisiaan kohtaan, kuten pyrkimys suojella näiden henkeä. Tähän liittyy myös vertauksesi koulukiusaajasta. Jos kiusaaja vetää ässän hihastaan ja ilmoittaa räjäyttävänsä koko koulun askartelemallaan pommilla, jos kiusaamiseen puututaan, se varmasti hillitsee sivullisia, jotka olisivat muuten antaneet öykkärille sakinhivutusta. Koulukiusaajan pommi on tietenkin vertauskuva itäisen naapurimme ydinaseelle.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Keskivertosuomalaistakin taitaa jo kiinnostaa realitysarjojen uudet kaudet ja domestiset kysymykset, sinikeltaisten värien jäädessä unohduksiin.
En tiedä voiko kansan syviä rivejä syyttää siitä että haluaisivat takaisin normaaliin elämään ja pohtimaan jotain kevyempää. Pari vuotta poikkeuksellisia aikoja riittää aika monelle. Nyt pääsee festareille, ulkomaille ja kaikkea muutakin kivaa tekemään. Ei haluta miettiä sitä pahaa maailmaa samalla tavalla.
 

stairox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wanha kunnon divariajan Vaasan Sport, Liverpool FC
Eilen satuin huomaamaan otsikon, jonka mukaan suomalaiset ovat valmiita lisäämään pakotteita. Nyt löysin ainoastaan Ylen selkokielisten uutisten jutun aiheesta. Uutissuomalaisen tekemän haastattelun mukaan vähän yli puolet suomalaisista on valmis lisäämään pakotteita Venäjää kohtaan vaikka se tietäisikin hontojen nousua. Yli 30 % pitää nykyisiä pakotteita riittävinä.
Kylmä tosiasia on että hinta ratkaisee loppupeleissä suurimmalle osalle suomalaisista. Sehän nähtiin jokunen viikko sitten kun Teboil pudotti polttainehintoja ja yhtäkkiä monille taas kelpasi venäläisfirman palvelut. Tämä on karu fakta.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Venäjän kyky täydentää joukkojaan ja kyky käydä sotaa vähenee jatkuvasti. Tästä esimerkkeinä on mainitsemasi elävän voiman täydentäminen katuojista ja vankiloista.
Tämä on omasta mielestäni ollut juuri se merkittävin tekijä sodan ensilaukauksista lähtien. Venäjä ei pysty korvaamaan elävää voimaansa nykytilanteessa tehokkaasti oikein millään tavalla ja varsinkin erikoistaitoja omaavan miehistön osalta tilanne menee / on jo mennyt kriittiseksi. Nyt Ukrainan kaukoiskujen kohteena ovat ammusvarastot jne., mutta jos iskuja päästään jossakin vaiheessa kohdistamaan massana yksittäisiin pattereihin, muuttuu Venäjän tilanne todella haastavaksi. Ammuksia nimittäin riittää, mutta niiden roudaus muodostuu nykyisten toimien kautta hankalammaksi, joka tarkoittaa lisää tappioita (pitkien kuljetusten vuoksi) ja tulen tehokkuuden heikkenemistä (kuljetusten heikomman tehokkuuden vuoksi). Mutta sitten koulutetun tykki- ja raketinheitinmiehistön suhteen tilanne on toinen.

Tähän mennessä Venäjän pataljoonien epäsuoran tulen joukot ovat kärsineet tappioita suhteessa paljon vähemmän kuin etulinjan nopeat joukot. Nopeiden joukkojen tappiot olivatkin sitten sitä luokkaa, että liikuntasodasta oli pakko luopua ja aukkoja paikata T-62:lla ja muulla museoraudalla. Sama tilanne tulee vastaan myös raketinheittimissä ja tykistössä, mikäli Ukraina kykenee niihin tehokkaasti iskemään. Paras kalusto pois pelistä, paras miehistö pois pelistä. Tilalle kavereita katuojista ja vankiloista sekä kalustoa kylmän sodan alusta. Kujanjuoksu "erikoisoperaation" osalta ei voi jatkua ikuisesti, vaan jossakin vaiheessa reserviläisiin on pakko päästä käsiksi, mikäli toimintaa aiotaan jatkaa edes nykyisellä voimalla. Ja liikekannallepanon - edes osittaisen - ongelmat ovat kaikille tässä vaiheessa selvät.

Ukraina kamppailee sitten vähän toisenlaisten ongelmien kanssa. Venäjällä on paljon lähi-ilmatorjuntaa sekä lähipanssarintorjuntaa, jota tuskin on vielä jouduttu käyttämään suuremmissa määrin sodan tähänastisen kulun vuoksi. Hyökkäysoperaatiot ovat siis lähtökohtaisesti haastavia ja suurimman mahdollisuuden läpimurtoihin toisi todennäköisesti se, että valitulla hyökkäyslohkolla olisi pääasiassa kokemattomia ja moraaliltaan heikkoja yksiköitä vastassa. Tiedustelulle hieman suurempaa haastetta tuossa.

Kovimman painostuksen alaisina olevilla lohkoilla Ukrainan "kannattaisi" vain väistää Venäjän tulijyrää, mutta tässä ongelman muodostavat alueelle jäävät siviilit sekä todennäköisyys sille, että Venäjä tulisi vain etanavauhtia perässä ja ei jättäisi kärkiään alttiiksi vastahyökkäyksille. Maastoa pitäisi "antaa eteen" reilummin, mutta tässä tilanteessa ei selkeästi katsotaan taktisten vetäytymisten riski sen verran suureksi, ettei niihin ryhdytä kuin äärimmäisen pakon edessä. Jolloin ne eivät ole enää kovin "taktisia". Toinen vaihtoehto (jota en henkilökohtaisesti suosittele), olisi hyökätä rohkeasti esimerkiksi Khersonissa kaikilla saatavilla olevilla joukoilla, mikä saattaisi (huom. saattaisi) johtaa Venäjän paikallisen rintaman luhistumiseen. Mutta ikävänä vaihtoehtona on myös epäonnistunut operaatio parin tuhannen henkilöstötappioin ja erittäin merkittävin kalustotappioin, mikä on liian suuri riski otettavaksi.

Nyt siis Ukraina on tällä hetkellä varustettu todella tehokkaasti sodan alkuvaiheen kaltaista sodankäyntiä torjumaan, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei Venäjällä ole mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen läpimurtoon tai rintaman vyörytykseen. Eteneminen tapahtuu kävelyvauhdilla sen jälkeen kun kaikki on ammuttu paskaksi ja lihamyllyyn syötetään molemmilta puolilta tarvittavat panokset päivästä toiseen.
 
F

Flonaldo

Muutama vasta argumentti.
Argumentit sinällään ovat täysin päteviä ja totuudenmukaisia. Mutta samat argumentit olisi hyvin voinut esittää Venäjän Donbasin hyökkäyksen päivänä 1. Sen jälkeen Venäjä on niillä resursseilla ja siitä tilanteesta vallannut koko Luhanskin. Jos ja kun siis ollaan voimasuhteilta ja tilanteelta n. samassa asemassa kuin silloin, mikä on se syy, että Donetskin osalta lopputulos ei olisi sama?

Oletetaan, että Donetsk saadaan vallattua seuraavan kahden kuukausen aikana ja sen seurauksena käytetään loppuun viimeiset ammattisotilaat, täsmäaseet ja alle 40vuotta vanhat panssarit. Herääkin kysymys mitä sitten tehdään seuraavaksi?
Noh, Venäjällä on siis arvioiden mukaan 50+ BTG:tä tuolla rintamalla, vajaavahvuudessa. Se on joka tapauksessa merkittävästi enemmän kuin Ukrainalla on puolustamassa. Venäjän sodankäynnin tällä tavalla myöskään ei ole näkyvissä, että se suuria tappioita kärsisi - muussa kuin käytettyjen tykistöammusten määrässä.

JOS siis Donetsk vallattaisiin - on se kuukaudessa tai kahdessa -, Venäjä olisi kuluttanut voimaansa, mutta vähintään yhtä paljon se olisi kuluttanut Ukrainan voimaa. Olettaen että taistelujen kuva on sama kuin Luhanskin kohdalla. Molemmat puolet raapisivat täydennyksiä mistä saavatkaan, mutta silloin tilanne olisi, että Donetsk olisi vallattu ja seuraavaan (on se sitten Dnepr tai jotain muuta) rintamaan lähtökohdat olisivat n. samat kuin ne olivat Luhanskin ja Donetskin kohdalla.

Jolloin jälleen kysymys olisi: miksi lopputulos Donetskin jälkeisessä taistelussa ei olisi sama?

==> Yhtälö pitää muuttaa. Tämä ei toimi Ukrainalle. Ei taideta olla sodankäynnin asiantuntijoita kukaan, mutta oli aika helppo sodan alussa todeta, että Venäjän "yritetään päivä toisensa jälkeen samaa, epäonnistuen joka kerta" strategia ei varsinaisesti ollut toimiva. Ei se ole sitten puolustuksessakaan sitä Ukrainalle.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Argumentit sinällään ovat täysin päteviä ja totuudenmukaisia. Mutta samat argumentit olisi hyvin voinut esittää Venäjän Donbasin hyökkäyksen päivänä 1. Sen jälkeen Venäjä on niillä resursseilla ja siitä tilanteesta vallannut koko Luhanskin. Jos ja kun siis ollaan voimasuhteilta ja tilanteelta n. samassa asemassa kuin silloin, mikä on se syy, että Donetskin osalta lopputulos ei olisi sama?
Kannattaa muistaa se asia, joka on sanottu jo sodan ensimetreillä - ei tässä nyt ole vastakkain itä ja länsi, vaan kaksi neukkuarmeijaa eri kehitysvaiheissaan.
 
F

Flonaldo

En ole kanssasi samaa mieltä siitä, että Ukrainan sotapotentiaali kuluu samassa tahdissa rysyjen kanssa.
Oma mielipiteeni on kyllä itse asiassa, että tällä hetkellä Ukrainan kyvykkyys rapautuu nopeammin kuin Venäjän.

Venäjän tappiot tällä sodankäynnin tavalla ovat juuri nyt mahdollisesti hyvinkin vähäisiä. Tykistö pommittaa tien sileäksi. Pieni ryhmä etenee, kohtaa vihollisen => tiedetään mihin kohdistetaan seuraava keskitys. Rinse, repeat, rinse, repeat. Nyt ei enää ajella tankeilla jossain pitkin aukeita kaukana omista linjoista tai mistään tuesta.

Ukraina taas on sen jatkuvan murkulasateen alla. Enenevissä määrin kaatuneina ja haavoittuneina rivistä poistuu myös vakinaisen armeijan miehistöä. Kalustotappiot eivät välttämättä ole suuria, mutta miestappiot ja varsinkin niiden korvattavuus ovat heikommalla tolalla.

Tähän asti Ukrainalla on ollut etuna, että siellä on ollut hyvin toimivia, fiksuja sotilaita puolustuksessa. Jos ja kun joudutaan toimimaan kuukauden kurssin käyneillä koodareilla ja baarimikoilla, se etu Venäjään nähden on menetetty. Venäjällä on siis kyllä ollut ammattisotilaita, mutta kun taso on mitä on, eivät he ole sotineet hyvin.

Länsimaiden jo julkaistusta sotaavusta on merkittävä osa vielä tulematta Ukrainaan. Toki ajan kuluessa materiaalia tultaneen vielä lähettämään lisää. Lisäksi materiaali on laadultaa ja tehokkuudeltaan monenkertaisesti 60-luvun neukkukamaa parempaa. Arvioni mukaan kulminaatiopiste on saavutettu ja rysyjen kyky köydä sotaa verrattuna Ukrainan kykyyn on merkittävästi vähenemässä. Kyse on enää ajasta.
Toivottavasti myös tulevat, eivätkä vain ole paperilla. Ja kyllä, siellä on listoissa modernia kamaa, mutta kyllä se valtaosa yhä on sitä ylijäämää.

Ja sillä nyt on aika vähän väliä juuri nyt ajeleeko jossain T-62 vai ei. Tykistöä Venäjällä on, paljon. Sitä voidaan kaivaa lisää, paljon. Sillä ei ole suurta merkitystä onko se 60-/80-/00-luvulta tällä nykyisellä sotimisen tavalla. Ei tässä mitään täsmäiskuja Venäjä hae. Kun halutaan neliökilometri aluetta täysin elottomaksi, Venäjällä on kyvykkyys se suorittaa.

Ukrainalla taas iso osa menee ihan nykyisten joukkojen täydennykseen ja tappioiden kattamiseen. Sitten on HIMARS kaltaisia järjestelmiä, joilla sitä sodankäynnin kuvaa pysyttäisiin muuttamaan. Mutta jos kourallisen hajallaan olevia järjestelmiä sijaan haluttaisiin oikeasti muuttaa suuntaa vaikka useammalla kokonaan lisänä tulevalla tykistöprikaatilla, pitäisi tehdä aika paljon muitakin peliliikkeitä kuin vain toimittaa ne järjestelmät Puolan rajalle.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна


Eiköhän Venäjä nuokin pudota, kuten se on pudottanut jo 70 Su-25 -hävittäjää Ukrainan noin kolmestakymmenestä...

 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Kylmä tosiasia on että hinta ratkaisee loppupeleissä suurimmalle osalle suomalaisista. Sehän nähtiin jokunen viikko sitten kun Teboil pudotti polttainehintoja ja yhtäkkiä monille taas kelpasi venäläisfirman palvelut. Tämä on karu fakta.
Missä vaiheessa Teboil on pudottanut hintoja? Itse just kaverin kanssa mietin, että jännä kun eivät ole näin pyrkineet saamaan ihmisiä tankeilleen tankkaamaan autojaan. Ainakaan itse en näe oikein koskaan Teboilin tankkauspisteillä asiakkaita ja hyvä niin! Itse en menisi mistään hinnasta Teboililta tankkaamaan. Pitää nyt muistaa, että kyllähän meidän rajojenkin sisältä löytyy niitä, jotka ovat tässä Venäjän puolella, eli pakolla kyseessä ei ole ollut "hinta ratkaisee" juttu, vaan näitä jotka muutenkin ovat Venäjän puolella ja tankkaavat mielellään nimenomaan Teboililla.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Ukraina taas on sen jatkuvan murkulasateen alla. Enenevissä määrin kaatuneina ja haavoittuneina rivistä poistuu myös vakinaisen armeijan miehistöä. Kalustotappiot eivät välttämättä ole suuria, mutta miestappiot ja varsinkin niiden korvattavuus ovat heikommalla tolalla.
Ukraina ei toki pidä siellä murkulasateen alla parhaimmistoaan. Kuitenkin jotkut siellä joutuvat olemaan, mikä tuottaa haasteita tappioiden paikkaamiselle.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Missä vaiheessa Teboil on pudottanut hintoja? Itse just kaverin kanssa mietin, että jännä kun eivät ole näin pyrkineet saamaan ihmisiä tankeilleen tankkaamaan autojaan.
Tämän voi toki jonottaja perustella myös ryysyiltä varastamisena.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös