Myös tuo lännen rappiotila kaikin mittarein on lähinnä jämäneukkulan propagandaa, vaikka harmillisen paljon ammentaakin todellisuudesta.
Minusta ilmentää rappiota, että mikään vääryys ei saa länttä osallistumaan sotaan. Aseita toimitetaan, mikä pitkittää sotaa ja kasvattaa inhimillistä kärsimystä, mutta sen sijaan omaa etua ja elämää ei olla valmiita uhraamaan oikeudenmukaisuuden ajamiseksi.
Eurooppa on tehnyt selväksi, että jos sen alueella hyökätään toisen valtion alueelle ilman ainuttakaan järkevää perustetta, se ei ole valmis lopettamaan sotaa altistamalla omia kansalaisiaan sodan aiheuttamille riskeille.
Olisi hienoa nähdä, että Saksa ajaisi Venäjän rappioittamiseksi teollisuuttaan alas ja hyväksyisi taloudellisen ahdinkonsa, joka leviäisi myös Eurooppaan, mutta tuskin se sitä tekee. Enemmän se pelkää, että Venäjä jatkaa energiatoimitusten leikkauksiaan. Ja tuskinpa EU kokonaisuutenakaan on valmis turvallisuuttaan ja talouttaan uhraamaan Ukrainan vuoksi.
Tekniset siirtymät, joilla irrottaudutaan energiariippuvuudesta Venäjään, ovat kannatettavia tavoitteita, mutta ne ovat hitaita. Tuskin niillä saadaan Venäjää perääntymään Ukrainasta.
Ainoa toivo tilanteessa on, että Venäjä on mitoittanut sotansa samalla hulluudella, jolla se sen aloitti. Toivo on siinä, että siltä loppuvat aseet ja ammukset ja kyky niiden tuottamiseen tai hankkimiseen. Miehet Venäjältä tuskin loppuvat, koska ihmisten uhraaminen on sille suoranainen kansanhuvi.
Väkivalta ei ole koskaan kannatettava ongelmien ratkaisumuoto, mutta joskus se on ainoa vaihtoehto. Jos isompi mätkii koulun pihalla turpiin pienempäänsä, isompi on laitettava kuriin joukkovoimalla silläkin uhalla, että isompaa sattuisi nenukkiin. Ihan sama koskee Ukrainan tilannetta. Pelkät kannustushuudot ja vääryyksien nimeäminen eivät auta. Olisi pitänyt vastata väkivaltaan väkivallalla, koska se näyttää olevan ainoa asia, jota Venäjä tottelee ja joka sille ehkä jotain opettaa.
Pitkäkestoiseen moraaliseen linjaan en usko. Jos mahdollisuus avautuu, kovan kilpailun runtelema kuljetusyrittäjä rupeaa ajamaan vuoroja Venäjälle, vaikka Venäjä tekee pahuuksia. Samalla tavalla toimivat suuremmat yritykset. Raha ja talous tulevat aina ennen moraalia. Siksi maailmassa on ihmisoikeusongelmia ja siksi ympäristö tuhoutuu. Siksi myös Venäjän vääryydet tullaan hyväksymään, kunhan vähän aikaa kuluu.
