Älä muuta sano! Vielä kun suomalainenkin media pääsisi eroon tasapuolisuusharhastaan ja lakkaisi jakamasta TASSin uutisia ilman disclaimeria.
On olemassa myös yksipuolisuuden harha, johon ovat syyllisiä käytännöllisesti kaikki sotaa kommentoivat asiantuntijat. Sodan moraalisesta oikeutuksesta ei vallitse erimielisyyttä, kaikki ihmiset tuomitsevat ruskit, natsit eivät.
Mutta sotaan liittyy paljon muutakin, talousuutisointi ja varsinainen sotauutisointi. Kummassakin on tehty aikamoisen optimistista kommentointia, sillä Venäjän talous ei romahda eikä Venäjä ole toistaiseksi häviämässä sotaa. Sodan kommentaattorien agenda on ollut varsin yksimielinen. Vallitsee kaksi totuutta, joita sitten on hiukan varioitu eri kommenteissa.
Toinen niistä on se, että Venäjä epäonnistui "ukrainaoperaatiossaan". Kun epäonnistumisella tarkoitetaan sodan alkua, pyrkimystä sodan nopeaan ratkaisuun, kommentaattorit ovat varmaan oikeassa. Massiivisella joukkojen keskityksellä Ukrainan rajalle oli tarkoitus peloitella ukrainalaisia ja sen jälkeen tehty nopea isku piti saattaa maan hallinto ja puolustus kaaokseen. Kiovan valtauksen ja presidentin eliminoimisen jälkeen piti vain vyöryä paikalle ja miehittää maa. Paraatimarssia Kiovaan.
Näin ei käynyt ja venäläisten on turha teeskennellä, etteikö tässä olisi epäonnistuttu perusteellisesti. Mutta jopa sotilasasiantuntijat ovat hyvin yksimielisiä siitä, että Venäjä on tehnyt suunnilleen päin haadesta kaiken. Tätä selitystä en osta. Asiantuntijoiden kommentit johtuvat tietysti inhimillisistä tekijöistä: kukaan ei halua olla Venäjän puolella ja toisaalta, asiantunteminen julkisuudessa saattaisi loppua, jos asiantuntija kertoisi, että Venäjä ei ole hoitanut sotaansa täysin metsään.
Toinen sotilasasiantuntijoiden kestoväite on siis, ettei Venäjä osaa oikeastaan mitään. No miksi sitten se on vallannut yli 10 prosenttia Ukrainasta? On suorastaan elementaarinen virhe sotilasasiantuntijoilta antaa ymmärtää, ettei Venäjällä koskaan ollut "plan B:tä". Varmasti oli, jokaiseen sotaan valmistaudutaan huolella ja aina laaditaan myös skenaario, jossa mikään ei aluksi onnistu. Silloin toimitaan sen vaihtoehdon mukaan. Venäjä on myös talouden sektorilla ottanut pakotteet huomioon ja reagoinut niihin. Myös etukäteen pyrittiin varmistamaan se, etteivät vientitulot sakkaa täydellisesti. Tiedettiin esim. Saksan haavoittuvuus suhteessa maakaasuun.
Sodan alun jälkeen tapahtunut painopisteen muutos ja voimien keskittäminen on onnistunut kohtuullisesti. Etelä-Ukrainan valtaus onnistui suorastaan hyvin, tulee olemaan vaikea tehtävä vallata esim. Mariupol takaisin. Venäjä saattaa vielä voittaakin sodan, joten tässä vaiheessa on vain todettava, että sodan pitkittyminen ei ole ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta nyt hyökkäys näyttää toimivan hitaasti mutta pelottavan varmasti.
Ydinkysymys on materiaalin ja hengen välinen suhde. Saako Ukraina tarpeeksi voimakasta tykistöä estämään ohjusiskut ja Venäjän eteneminen. Venäjä ei aio antaa periksi. Se on tavallaan haistanut veren ja painaa nyt säälimättä eteenpäin, välittämättä protesteistamme. Venäjällä on länsimaillakin viides kolonna, joka tekee työtä Venäjän hyväksi. Tähän kuuluvat ns. intellektuellit, jotka eivät löytäisi heinäseivästä suovasta, vaikka se olisi isketty kiinni heidän perseeseensä. Kirjojen parissa viihtyvät idiootit eivät koskaan ymmärrä tiettyä puolta ihmisyydestä.
Toisaalta, myös kansa tekee omaa myyräntyötään. Kun sodan kustannukset myös länsimailla nousevat, silloin tulee vääjäämättä nousemaan esiin nurinaa oman talouden vuoksi ja helposti oikeudenmukaisuuden vaatimukset unohtuvat monelta. Etenkin italialaisilta ja ranskalaisilta on heti sodan alussa kuultu mielipiteitä, jonka mukaan sota ei ole kokonaan Venäjästä johtuvaa. Ukrainan tarve elää itsenäisenä valtiona on siis tämän mukaan sodan yksi syistä.
Jotta sotaonni kääntyisi ja aiheuttaisi Venäjälle mahdottomia kustannuksia, koko EU:n on seistävä yhtenä rintamana Ukrainan tukena kustannuksista piittaamatta. Elintasosta voidaan tinkiä, ei ole nyt pakko lähteä etelään eikä tehdä suuria investointeja, vaan voidaan varautua omassa taloudessakin hieman vaikeimpiin aikoihin. Sotaa ei saa unohtaa ja sodan lopputuloksena täytyy olla se, että Ukraina säilyy itsenäisenä ja sopii itse rauhasta Venäjän kanssa, ilman, että sellaiset ihmisperseet kuin Macron ja Scholz pääsevät neuvottelemaan suoraan Putinin kanssa sodan lopettamisesta. Kysymättä Ukrainalta mitään.
Ongelmana tässä sodassa on se, että Venäjä voi keskittää suuren määrän voimaansa Ukrainaan ja totalitäärisenä valtiona sen ei tarvitse liiemmälti piitata inhimillisistä kustannuksista. Jossakin senkin rajat tulevat vastaan: on suorastaan tragikoomista, miten venäläiset nielevät sumeilematta kaiken valtiollisen propagandan, mutta sitten jos pitäisi itse uhrata henkensä taisteluun, tulisikin pientä nikottelua kansaankin. Niin kauan kuin sota käydään siellä jossakin ja sitä käyvät pääosin ammattisotilaat ja kaukaisten maakuntien varusmiehet, sota ei tunkeudu liikaa venäläisten tajuntaan. Tietysti sama päti esim. Vietnamin sotaan aikoinaan tois puol mert.
Varmaan yksi keino sodan lopettamiseksi olisi pakottaa Venäjä tekemään liikekannallepano, julkisesti. Tällainen vähentäisi sodan suosiota ja saisi typerimmissäkin aikaan aivosolujen liikehdintää. Mitä jos meille onkin koko ajan syötetty pajunköyttä? Asialla Putin ja hänen synkät veljensä. Kun sota rävähtäisi koko raakuudellaan ihmisten silmille, jopa Putin joutuisi taipumaan kansan edessä. Tai hänet pian ylennettäisiin köyden jatkoksi. Olisi sekin tapa tulla "sotamarsalkaksi" ja "kansalainen tsaariksi".