Tätä asiaa miettii varmasti moni toimittaja tai julkinen ajattelija, mutta sen kirjoittaminen julki ei ole sosiaalisesti luvallista. Kirjoitan silti.
Mika Aaltola puheli sodan alkuvaiheissa, kuinka tärkeää koko Euroopalle on, että Ukraina pystyy pistämään Venäjälle vastaan. En epäile Aaltolan puheita. Venäjän uskoa ja resursseja on syöty isolla kädellä.
Eri asia on tilanne ukrainalaisten näkökulmasta. Jos Ukraina saa pahasti turpiinsa, ukrainalaisten kohtalo voi olla hirveä. Se voi olla sellainen, vaikka Venäjä pitkän taistelun jälkeen pystyttäisiin kukistamaan. Eikä se lopu vuoteen tai kahteen vaan kestää vuosikymmeniä.
Jos Ukraina olisi antanut Venäjän valloittaa maan vastarintaa tekemättä, peruskansalaisen elämä ei välttämättä olisi merkittävästi muuttunut. Yhteen köyhään paskavaltioon olisi tullut toisen köyhän paskavaltion järjestelmä.
En tiedä, onko näin, mutta alkaa vaikuttaa, että kortit on pelattu Ukrainaa ajatellen mahdollisimman huonosti. Olisi joko pitänyt antautua tai sitten lännen olisi pitänyt ryhtyä sotaan, mutta nyt tehty valinta rupeaa ukrainalaisia ajatellen tuntumaan huonoimmalta mahdolliselta. Eurooppaa kokonaisuutena tilanne palvelee, mutta hinta, jonka ukrainalaiset siitä maksavat, on aivan liian korkea.
