Tuohan on sinällään veikeä systeemi, että kansakin oikeastaan pohjimmiltaan tietää että valtiovalta valehtelee heille. Ja valtiovalta tietää, että eihän tämä paska oikeasti kansalle läpi mene, ja kansa tietää tämänkin että valtiovalta tietää kansan tietävän. Silti tuo sairas valheiden himmeli vaan jatkaa olemassaoloaan.
Ville Haapasalo joskus ohjelmissaan puhui venäläisestä kansanluonteesta, että venäläisille hyvä tarina on aina tärkeämpi kuin totuus, eli ei ole niin väliä onko tarina totta vai ei, kunhan se on hyvin ja hauskasti kerrottu. Kai se sitten pätee tähänkin, että näihin valtion syöttämiin "totuuksiin" suhtaudutaan joustavasti?
Toki on sitten niitäkin pölvästejä joille tuo uppoaa ihan koukkuineen, mutta uskoisin että aika iso osa ainakin nuoremmasta ja keski-ikäisestä väestöstä (niistä joita ei ole lapsesta asti aivopesty) tajuaa että tämä koko systeemi on oikeastaan yhtä isoa teatteria.
Jotenkin samaan aikaan aika hassu, ja toisaalta ihan läpeensä sairas systeemi.
Venäläisillä tuntuu olevan tästä aiheesta loputtomiin anekdootteja kerrottavana, siis oman yhteiskunnan menoa piikitteleviä kaskuja, joissa totuus ikään kuin paljastetaan absurdin huumorin keinoin.
Neukkuaikoina ja varsinkin hitusen keveämmän komennon vallitessa yhteiskuntaa sopi jossakin määrin arvostella anekdootin keinoin. Niillähän oli jopa Krokodil, valtion julkaisema pilalehti, jonka satiirin laadusta saattoi päätellä, missä neuvostoyhteiskunnan kustannuksella pilailemisen raja kulloinkin menee.
Joskus asia sanottiin vähän suoremminkin, mutta ei tietenkään Krokodilissa, vaan yksityisemmin. Kuten ”neuvostovaltio on maksavinaan meille palkkaa, ja me olemme vastaavasti tekevinämme työtä”.
Neuvostoliiton ja sosialismin sekopäisyyden hedelmiä on ollut nähtävissä myöhemmän Venäjän aikakaudella koko ajan ja runsain mitoin. Ei Neuvostoliitto ole vieläkään lakannut olemasta ikään kuin henkisenä olomuotona, vaikka valtio ehti jo poistua kolmisenkymmentä vuotta sitten keskuudestamme. Putinin hallinnon harhainen Neuvostoliiton palauttamisen haikailu ja kaiken kaliiberin rikollisuuden harrastaminen ovat vain pintaa tuossa kaikessa. Hyökkäys Ukrainaan ja useimmat tähän liittyvät ilmiöt ovat pohjimmiltaan jatkumoa Neuvostoliiton idealle mm. imperialismin oikeutuksesta, ylhäältä johtamisen autuudesta, puolustautumisesta myös olemattomia vihollisia kohtaan, ynnä isovenäläisen kansan johtoroolista ja kuvitellusta paremmuudesta. Samaa paskaa vähän erilaisessa kääreessä, eikä tuo nykyinen kääre ole edes niin kovin erilainen.
www.is.fi
