Joku NLAW ja Javelin nyt onnistuu helposti, mutta palstan tykärit voi vaikka hieman valottaa sitä, missä ajassa saadaan noviiseista ja vieraista aseista kasaan toimintakykyinen ja rintamakelpoinen tulipatteri. Väittäisin, että aikaa kuluu helposti sen verran, että siinä ajassa örkkiarmeija grindaa ”tyhmillä” aseillaan ja ilmaherruuden avulla eteenpäin kymmeniä kilometrejä Itä-Ukrainan suunnalla.
Sinänsä tykistöstä ei syyttä käytetä sanontaa "tyhmä kuin tykkimies".
Kuitenkin toiminta on perusperiaatteiltaan hyvin simppeliä, tykit suuntausmenetelmiä lukuunottamatta aika samanlaisia toiminnaltaan (ja tässä ilmeisesti UA ottanut käyttöön manuaalisempia suuntausmenetelmiä, jotta vanhoilla koulutuspohjilla homma pelittäisi) ja samoin toiminnan pääperiaatteet.
Ajetaan asemaan (tämä on pääsääntöisesti Ukrainan aroilla helpompaa kuin Suomen metsissä, koska maasto on pääsääntöisesti tasaista),
eli vedetään tykki maastokuorma-autolla haluttuun paikkaan, "avataan" se kuljetusmoodista ampumavalmiiksi (tässä joka tykki on hiukan erilainen, sen suhteen mitkä osat liikkuvat ja millä tavoin, mutta perusperiaatteet ovat samat ja nopeasti opittavissa), lopuksi tsekataan että tykin jalusta on vaaterissa ja osoittaa suunnilleen oikeaan suuntaan.
Epäsuoraa tulta ampuessa saadaan tulenjohdolta suuntimat (suoraa tulta noilla ei toivottavasti koskaan jouduta ampumaan, koska siihen ovat manuaalimoodissa aivan törkeän kankeita), joiden perusteella tykki suunnataan, varmistetaan että on haluttu/oikea ampumatarvike ja sitten ladataan & laukaistaan haluttu määrä halutunlaisia murkuloita haluttuihin koordinaatteihin.
Jotta sitten varmistetaan tykkien toimintakunto sekä tykkimiehistöjen eloonjäänti, on asemasta lähdettävä melko noileesti seuraavaan asemaan (eli tykki kuljetusmoodiin ja siirtyminen seuraavaan paikkaan), koska käsittääkseni venäläisillä on rintamalla käytettävissä vastatykistötutkia (eli tutkia jotka pystyvät paikantamaan mistä epäsuora tuli tulee) ja tykistön ollessa se yksi ainoa toimiva osa Venäjän armeijassa, sieltä on odotettavissa kohtuullisen nopeasti tulta paluupostissa omaan niskaan.
Perusperiaatteet ovat siis hyvin simppelit (asemaanajo, tykki ampumavalmiiksi, suuntaus ja laukaisu, asemasta lähtö) ja suuntausta (jos joudutaan opettelemaan uusia systeemejä) sekä aliupseeristoa lukuunottamatta väittäisin, että viikoissa saadaan jo toimintakelpoisia tykkiryhmiä kasaan.