63/82 Vegas vs. Vancouver
Mantha debytoi Karlssonin ja Stephensonin rinnalla. Amadio putosi kolmoseen ja Denisenko lähtikin jo farmiin. Hanifin puolestaan otti odotetusti Martinezin paikan ykkösparista. Björnfot laitettiin waivereihin. Petyin Noahin emoji-valintaan, sillä hunajapurkki kera Suomen lipun (honey-fin) olisi kaukaa haettuna ollut siisti kombo. Hanifinin haastattelussa pisti korvaan se, että hän on pelannut sarjassa tarpeeksi kauan tietääkseen sen, millainen pelaaja hän on. Minäkuvan pitäisi olla siis kunnossa, mainiota. Pidin siitäkin, että hän sanoi kokevansa ylpeyttä kahteen suuntaan pelaamisesta. Flamesin käyttämä puolustustapa oli kuulemma myös melko samanlainen, minkä pitäisi helpottaa sopeutumista. Cassidykin sanoi, että hänen ja Stevensin tulee lähinnä opettaa se, että missä vaiheessa vastustajan pelaaja tarkalleen luovutetaan eteenpäin esim. sentterille tai mihin asti tätä jahdataan. Ottelun ensimmäisellä mainoskatkolla Golden Knights muisti tribuutilla puolestaan SC-voittaja Teddy Bluegeria. Oi Latvia On.
Barbashev—Eichel—Marchessault
Stephenson—Karlsson—Mantha
Cotter—Roy—Amadio
Morelli—Froese—Kolesar
Hanifin—Pietrangelo
McNabb—Theodore
Hague—Whitecloud
Hill
Thompson
YV
Karlsson
Marchessault Stephenson Eichel
Theodore
Barbashev
Roy Mantha
Pietrangelo Hanifin
AV
Karlsson Eichel
Hanifin Pietrangelo
Stephenson Roy
McNabb Hague
Eichel Kolesar
Karlsson Morelli
Arvosanataulukko
++
+ Hanifin, Pietrangelo, Amadio, Cotter, Roy, Barbashev
+/- Hill, McNabb, Theodore, Hague, Whitecloud, Eichel, Marchessault, Stephenson, Karlsson, Mantha, Froese, Kolesar
- Morelli
--
Hughes vei ylivoimalla Canucksin johtoon rannelaukauksellaan etuyläkulmaan ennen kuin Vegas ehti saada neljännen pelaajan boksista omalle alueelle. Seitsemän minuutin kohdalla peli oli 0-2, kun Di Giuseppe osui transitiosta. Hävityn hyökkäyspään aloituksen jälkeen Theodore vain epäonnistui keskialueella tökkäämään purkukiekon irti Höglanderilta ja tämä kiersi tähtipakin, jolloin McNabb jäi puolittaiseen 1v2-tilanteeseen. Tämä kamppasi heittäytyessään Höglanderin, mutta kiekko ajautui Di Giuseppelle, joka viimeisteli sen längistä sisään jäitä pitkin Eichelin luisteltua tilanteesta ohi. Avauskympin vedot olivat 2-12. Vasta erän loppupuolella Vegas loi muutaman pidemmän kulmarallin, mutta kavennus näki päivänvalon toisen erän alussa, kun Amadion laukaus siniviivasta meni kahden kerroksen Cotterin ja Royn maskin läpi ohi Demkon. Käyn maalin läpi tarkemmin Hanifin-osiossa. Toisen erän lopussa Canucks lisäsi johtoa, kun Morellin epätarkka syöttö Froeselle ei mennyt perille hyökkäykseenlähdössä ja pelin käännyttyä Pietrangelo jäi yksin kahta pelaajaa vastaan Hanifinin lähdettyä tukemaan hyökkäystä jo ylemmäs. Hill sylki Lindholmin laukauksen eteensä ja Pietrangelon pihdeistä irronnut Garland nosti paluukiekon postilokeroon. Päätöserässä ritarit painoivat päälle voittaen vedot 11-4, mutta maaleja ei nähty.
Hill oli neutraali. Kolmannessa maalissa reboundkontrolli petti ja toinen maali oli ilman muuta torjuttavissa, mutta piti hän Vegasia välillä pystyssäkin. Esimerkiksi avauserässä hän alivoimalla torjui jään pinnastakin Boeserin rystykäännön maalin edestä. Kakkoserässä hän nollasi saman miehen nokkansa edestä transition lopuksi. 28. minuutilla Podkolzinin terävä kuti laidasta pysähtyi Adinin yläkroppaan ja hän torjui myös Suterin rannelaukauksen 2v1-hyökkäyksestä. Vegasin paineen alta lähdöt olivat minusta ihan hyviä ja Canucksin jatkokarvaus kyettiin ohittamaan toisteisesti, mutta jos vastustaja pääsi pelaamalla hyökkäysalueelle sisään, silloin PAPP-jaksot venyivät ja Hillin torjuntoja tarvittiin enemmän, mutta selustan kautta pelaamalla Vancouver sai aika vähän päätypelejä käyntiin. Lisäksi vaikka Vegas pääsi omista ulos ohi jatkokarvauksen, keskialueella oli sitten monesti liikaa vancouverilaisia vastassa pelin alla, joten YV-hyökkäyksiä ei päässyt syntymään ja Vegaskin joutui suosiolla dumppaamaan kiekkoa päätyyn, jonka jälkeen senkin jatkokarvaus toimi vain ajoittain.
Vegas ei siltikään pelannut minusta huonoa jääkiekkopeliä varsinkaan 0-2 tilanteen jälkeen. Maalinteon tehokkuus oli vain vieraiden puolella. Kaksi ketjua erottui ylitse muiden. Ne olivat Eichelin ja Royn vitjat. Jälkimmäinen saa plussan värkättyään ainoan osumankin. Ketjun jokaisella lenkillä oli siihen osansa. Kakkoserässä varsinkin Royn ketju vyöryi vahvasti Canucksin alueelle ja pysyi siellä kiekossa kiinni. 32. minuutilla Cotterin räväkkä kuti poikittaissyötöstä kilpistyi torsoon. Päätöserässä Roy kilautti ylärimaan vasemmasta laidasta.
Eichelin ketju puolestaan pelasi viihdyttävää paikanvaihtopeliä hyökkäysalueella. Jackin liike alkoi jo näyttää entisenlaiselta. Yhdeksännellä minuutilla keskialueen käännöstä tämä laukoi oikealta puolelta logoon Barbashevin petauksesta. 16. minuutilla transitiossa Demko ryösti Eichelin jälleen Marchessaultin oivan poikittaispetauksen jälkeen. Sitä edelsi Barbashevin loistava takakarvaus, jolla hän esti 2v1-tilanteen omiin. Toisen erän alussa Hague lähetti ristipiston Eichelille, joka mursi sinisen ja pelasi sitten seinän Barbin kanssa, mutta ei saanut ohjattua keskikaistalta paluusyöttöä sisään. Illan puolivälissä ylivoimalla Marchessault sisäänvientinsä jälkeen löysi poikittaispassillaan Barbashevin, joka jatkoi kiekon vasemmasta laidasta heti luukulle, mutta Blueger sai lapansa viime hetkellä väliin eikä Stephenson päässyt ohjaamaan kiekkoa rysään. Päätöserässä puolestaan Joonatan laukoi sivutolppaan maalin kulmalta Eichelin päätyrouhinnan jälkeen. Ilman veskariakin pelatessa Marchylle siunaantui pari mehevää paikkaa, mutta hän laukoi peittoon Stephensonin poikkarista ja ohi maalin Theodoren viivalaukauksen reboundista maalin edestä. Barbashevin seitsemän taklausta oli seurahistorian eniten yhdessä matsissa hyökkääjältä, joten sen ja hänen muutamien alustustensa takia palkitsen myös Ivanin plussalla. Ykköspakkiparin iltapuhde oli minusta myös plussan arvoinen. Heistä lisää tekstin lopussa. Miinus menee puolestaan Morellille viimeisestä maalista. Nelosketju muutenkin juoksi eniten omissa kiekon perässä eikä oikein ehtinyt jatkokarvaamaankaan kiekkoja takaisin toisessa päässä kenttää, joten se hävisi rumasti maaliodottamat tasaviisikoin.
Huomiot Manthasta:
Mantha hyppäsi askiin puolentoista minuutin kohdalla. Hän katsoi ensin etäältä, kun McNabb haki päätykiekon ja siirsi sen Theodorelle viereen. Tämä jatkoi kiekon laitaa pitkin Stephensonille, joka sai pinchannut pakki selässäänkin taisteltua kiekon pistelinjalle Karlssonille. Samalla Mantha leikkasi painottomalta puolelta vasemmasta laidasta Stephensonin yläpuolelle oikeaan laitaan, mutta Karlssonin pystysyöttö karkasi pitkäksi, kun Zadorov piti Manthan irti kiekosta. Luistelu oli muuten tuossa tilanteessa puolittaista liukumista kunnollisen repivän spurtin sijaan. Välillä keskialueen ylityksissä painoton laituri pysyy leveällä ja välillä leikkaa manthamaisesti pystyyn pelin puolen laitaan, joten varmasti systeemin mukaisesti Mantha tilanteen pelasi. Luulen, että tuo on hieman vastustajakohtaistakin. Karlsson hävisi aloituksen pitkän jälkeen, mutta Canucks-laukaus kimposi päätyverkkoon. Toisen aloituksen Wiljami kaapi, mutta samalla Manthan maila osui Höglanderin naamariin. Vegas-ura alkoi peräti neljän minuutin jäähyllä.
Seitsemännellä minuutilla Mantha liikkui hyökkäyspään aloitusvoittokuviossa korkealle puolustajien väliin ja Theodore aktivoitui oikeasta laidasta vetopaikkaan. Mantha syötti tälle, mutta Theodoren lämäri blokattiin. Minuutin päästä Mantha ehti päätykiekkoon ensimmäisenä ja luistin kulki, mutta seinäsyöttely päädyssä Stephensonin kanssa päättyi menetykseen Chandlerin annettua huonon syötön. Mutta Mantha takakarvasi todella ahnaasti, sai Boeserin kiinni punaviivalla ja pakotti tämän menetykseen, hyvä!
Puolivälissä avauserää Mantha leikkasi toistamiseen samaan laitaan Stephensonin yläpuolella ja sai avauksen lapaansa Hanifinilta. Mantha jatkoi ongelmitta kiekon pistelinjalle Karlssonille, joka päätti suorahyökkäyksen tuloksettomaan laukaukseen keskialueen ylityksen jälkeen. 11. minuutilla Mantha oli H3, kun ketjutoverit karvasivat syvyydessä tuloksetta. Mantha yritti iskeä kiinni Boeseriin keskustassa ja estää hyökkäykseenlähdön, mutta hän oli sekunnin myöhässä. Hän kuitenkin jatkoi liikettään alaspäin ja ehti ensimmäisenä painottoman puolen kulmaan dumppaukseen. Sieltä hän siirsi kiekon ykkösellä eteenpäin laitaa pitkin Stephensonille, joka ehti omalle paikalleen siniviivan kulmaan juuri ajoissa ja Vegas pääsi omista ulos heti. Manthan toiminta alaspäin vakuutti minut. Vartin kohdalla nähtiin osoitus hyökkäyspään vaistoista. Kun syöttöikkuna slottiin hetkeksi aukeni, Mantha haki heti yhden kosketuksen jatkoa laidasta keskustaan Karlssonille, mutta vastustaja ehti saamaan kuitenkin mailansa väliin. Kiekonliikuttaminen yhdellä tatsilla ei ollut siis vain paineen alta lähtöihin liittyvä juttu.
17. minuutilla Mantha jatkoi puolustajan rännisiirron jälleen yhdellä kosketuksella Karlssonin lapaan, vaikka puolustaja oli selässä, loistavaa. Sitten hän ehti vielä itse päättämään hyökkäyksen laukoen oikeasta laidasta ohi maalin. Manthan operointi laitojen lähellä omissa oli kiitettävää ja se tietänee luottoa valmennukselta jatkossakin.
Vastustajan päädyssä kuitenkin oli sitten petrattavaa kiekon suojaamisessa ja pienpeleissä. Se näkyi toisen erän alussakin, kun hän ja Stephenson kiiruhtivat Karlssonin päätytippauksen perään. Peli puuroutui hetkeksi oikeaan kulmaan, mutta Mantha pelasi isoksi mieheksi vähän pehmeästi häviten miekkailutilanteen. 25. minuutilla Mantha jatkoi siniviivan kulmasta kiekon ykkösellä ulos Stephensonin luistelulinjalle jatkaen dominointiaan paineen alta lähdöissä. Taustalta hän ehti mukaan vielä irtokiekkokamppailuun ja nappasi pelivälineen itselleen murtaen viistokuljetuksella ja taitavalla ahtaan tilan kiekonkäsittelyllä hyökkäyssiniviivan. Syöttöyritys vasemmasta kulmasta poikittain Stephensonille oli liian vaikea ja kiekko valui viivaan Whitecloudille. Hague hukkasi perään pelivälineen, mutta Vancouver teki pitkän. Viisikko jäi jäälle ja sai pienen kulmarallin aikaiseksi. Heti kun tilaa syvyydessä oli enemmän, Manthan syöttötaidot pääsivät oikeuksiinsa ja hän poimi painottomalta puolelta Theodoren, joka laukoi poikittaissyötöstä kiekon Demkon haltuun vasemmasta laidasta.
Illan puolivälissä kakkosylivoimassa Manthan poikittaissyöttö kulmasta maalille sisäänviennin päätteeksi katkesi Canucks-mailoihin eikä mennyt Pietrangelon lapaan, joten osittaista pakottamista noissa syötöissä toisinaan oli. 34. minuutilla Mantha puolestaan oli ensi kertaa unessa paineen alta lähdössä, kun Hughes työntyi väkisin hänen etupuolelleen vasemmassa laidassa ja katkaisi Whitecloudin siirron ränniä pitkin, joten Vegas ei päässyt omista ulos. Kolme minuuttia myöhemmin hyökkäysalueella Mantha toisena syvyyshyökkääjänä oli kiekossa kiinni niin vasemmassa kulmassa kuin omalla vuorollaan maskimiehenä kiekottomana vastustajan viisikon sisässä. Tuollaista vuorottelua häneltä kaipasinkin. Whitecloud teki vastaliikkeen syvään ja haki päätypassillaan maalin edestä Manthaa, mutta syöttö oli osoitteeton.
45. minuutilla Mantha syötti kahdesti kulmasta slottiin HAHP:ssa. Ensimmäinen oli polvenkorkuinen kohti Karlssonia eikä tämä sitä saanut haltuun. Haguen laukauksen jälkeen Mantha syötti irtokiekon maalin kulmalta Stephensonille, joka sai laukauksen aikaiseksi, mutta kuti meni vasemmalta ohi. Tuossakin vaihdossa syöttötarkkuus vaihteli. Seuraavassa vaihdossa sama teema jatkui. Mantha ehti luistelemaan päätykiekon ensimmäisenä ja pelasi seinän syvyydessä Karlssonin kanssa, mutta sitten syöttöyritys vasemmasta kulmasta maalin eteen ei mennyt perille, vaan oli vähän hätäinen ja jälleen pakotettu. Kaipaisin sitä, että Mantha laittaisi jalat liikkeelle toisinaan eikä aina hakisi yhden kosketuksen syöttöä ruuhkaan. Vaihdon lopuksi Mantha kuitenkin suoritti taas positiivisesti Haguen hakeman päätykiekon jälkeen operoiden vakaasti siniviivan kulmassa Petterssonin jatkoprässiä vastaan.
Kolmisen minuuttia ennen loppua Mantha tuli taas hyvin omiin päin ja täytti sentterin paikan. Boeser laukoi viistokuljetuksesta takapatjaan ja Mantha blokkasi maalin edessä Suterin reboundin. Jääaikaa debyytissä tuli 15:14. Tilastoihin merkittiin neljä jäähyminuuttia, muttei muuta.
+ Ahnas takakarvaus Boeseriin ja oman alueen täyttö suunnanmuutospuolustamisessa. Moraali kiekottomana oli kunnossa
+ Operointi laitojen lähellä omissa. Mantha jatkoi kiekkoja ykkösellä omien lapoihin negatiivisistakin peliasennoista vastustaja selässään lähes vuorenvarmasti ansaiten siten valmennuksen luoton. Vain kerran Hughes väkisin katkoi syötön hänen etupuoleltaan ja paineen alta lähtö epäonnistui
+ Pelinopeudessa mukana pysyminen ja syöttöikkunoiden näkeminen yhdellä kosketuksella silloin, kun tilaa hyökkäysalueella oli hetkellisesti enemmän eikä puolustajaa välittömästi iholla kiinni
+/- Syöttötarkkuus ei vain aina ollut kovin kehuttavaa, vaan passit hyökkäysalueen kulmista tuntuivat aika ajoin vähän pakottamiselta mailaviidakkoon. Ennemmin Mantha voisi välillä laittaa jalat liikkeelle ja pysyä kiekossa, jos oikeasti selkeää syöttöväylää ei ole
+/- Kiekonkäsittely ruuhkabussissa
+/- Luistelukestävyys, vaihtojen lopussa Mantha liukui jonkin verran
- Vastustajan päädyssä Mantha ei niin hyvä ollut pysymään kiekossa tai voittamaan miekkailuja kuin omissa. Isoksi mieheksi hän oli jopa hieman pehmeä ajoittain ja kiekko hukkui jalkoihin monesti
- Ahtaan tilan pienpelit esim. Stephensonin kanssa ylempään kohtaankin liittyen olivat välillä haasteellisia johtaen menetyksiin
Mantha debytoi Karlssonin ja Stephensonin rinnalla. Amadio putosi kolmoseen ja Denisenko lähtikin jo farmiin. Hanifin puolestaan otti odotetusti Martinezin paikan ykkösparista. Björnfot laitettiin waivereihin. Petyin Noahin emoji-valintaan, sillä hunajapurkki kera Suomen lipun (honey-fin) olisi kaukaa haettuna ollut siisti kombo. Hanifinin haastattelussa pisti korvaan se, että hän on pelannut sarjassa tarpeeksi kauan tietääkseen sen, millainen pelaaja hän on. Minäkuvan pitäisi olla siis kunnossa, mainiota. Pidin siitäkin, että hän sanoi kokevansa ylpeyttä kahteen suuntaan pelaamisesta. Flamesin käyttämä puolustustapa oli kuulemma myös melko samanlainen, minkä pitäisi helpottaa sopeutumista. Cassidykin sanoi, että hänen ja Stevensin tulee lähinnä opettaa se, että missä vaiheessa vastustajan pelaaja tarkalleen luovutetaan eteenpäin esim. sentterille tai mihin asti tätä jahdataan. Ottelun ensimmäisellä mainoskatkolla Golden Knights muisti tribuutilla puolestaan SC-voittaja Teddy Bluegeria. Oi Latvia On.
Barbashev—Eichel—Marchessault
Stephenson—Karlsson—Mantha
Cotter—Roy—Amadio
Morelli—Froese—Kolesar
Hanifin—Pietrangelo
McNabb—Theodore
Hague—Whitecloud
Hill
Thompson
YV
Karlsson
Marchessault Stephenson Eichel
Theodore
Barbashev
Roy Mantha
Pietrangelo Hanifin
AV
Karlsson Eichel
Hanifin Pietrangelo
Stephenson Roy
McNabb Hague
Eichel Kolesar
Karlsson Morelli
Arvosanataulukko
++
+ Hanifin, Pietrangelo, Amadio, Cotter, Roy, Barbashev
+/- Hill, McNabb, Theodore, Hague, Whitecloud, Eichel, Marchessault, Stephenson, Karlsson, Mantha, Froese, Kolesar
- Morelli
--
Hughes vei ylivoimalla Canucksin johtoon rannelaukauksellaan etuyläkulmaan ennen kuin Vegas ehti saada neljännen pelaajan boksista omalle alueelle. Seitsemän minuutin kohdalla peli oli 0-2, kun Di Giuseppe osui transitiosta. Hävityn hyökkäyspään aloituksen jälkeen Theodore vain epäonnistui keskialueella tökkäämään purkukiekon irti Höglanderilta ja tämä kiersi tähtipakin, jolloin McNabb jäi puolittaiseen 1v2-tilanteeseen. Tämä kamppasi heittäytyessään Höglanderin, mutta kiekko ajautui Di Giuseppelle, joka viimeisteli sen längistä sisään jäitä pitkin Eichelin luisteltua tilanteesta ohi. Avauskympin vedot olivat 2-12. Vasta erän loppupuolella Vegas loi muutaman pidemmän kulmarallin, mutta kavennus näki päivänvalon toisen erän alussa, kun Amadion laukaus siniviivasta meni kahden kerroksen Cotterin ja Royn maskin läpi ohi Demkon. Käyn maalin läpi tarkemmin Hanifin-osiossa. Toisen erän lopussa Canucks lisäsi johtoa, kun Morellin epätarkka syöttö Froeselle ei mennyt perille hyökkäykseenlähdössä ja pelin käännyttyä Pietrangelo jäi yksin kahta pelaajaa vastaan Hanifinin lähdettyä tukemaan hyökkäystä jo ylemmäs. Hill sylki Lindholmin laukauksen eteensä ja Pietrangelon pihdeistä irronnut Garland nosti paluukiekon postilokeroon. Päätöserässä ritarit painoivat päälle voittaen vedot 11-4, mutta maaleja ei nähty.
Hill oli neutraali. Kolmannessa maalissa reboundkontrolli petti ja toinen maali oli ilman muuta torjuttavissa, mutta piti hän Vegasia välillä pystyssäkin. Esimerkiksi avauserässä hän alivoimalla torjui jään pinnastakin Boeserin rystykäännön maalin edestä. Kakkoserässä hän nollasi saman miehen nokkansa edestä transition lopuksi. 28. minuutilla Podkolzinin terävä kuti laidasta pysähtyi Adinin yläkroppaan ja hän torjui myös Suterin rannelaukauksen 2v1-hyökkäyksestä. Vegasin paineen alta lähdöt olivat minusta ihan hyviä ja Canucksin jatkokarvaus kyettiin ohittamaan toisteisesti, mutta jos vastustaja pääsi pelaamalla hyökkäysalueelle sisään, silloin PAPP-jaksot venyivät ja Hillin torjuntoja tarvittiin enemmän, mutta selustan kautta pelaamalla Vancouver sai aika vähän päätypelejä käyntiin. Lisäksi vaikka Vegas pääsi omista ulos ohi jatkokarvauksen, keskialueella oli sitten monesti liikaa vancouverilaisia vastassa pelin alla, joten YV-hyökkäyksiä ei päässyt syntymään ja Vegaskin joutui suosiolla dumppaamaan kiekkoa päätyyn, jonka jälkeen senkin jatkokarvaus toimi vain ajoittain.
Vegas ei siltikään pelannut minusta huonoa jääkiekkopeliä varsinkaan 0-2 tilanteen jälkeen. Maalinteon tehokkuus oli vain vieraiden puolella. Kaksi ketjua erottui ylitse muiden. Ne olivat Eichelin ja Royn vitjat. Jälkimmäinen saa plussan värkättyään ainoan osumankin. Ketjun jokaisella lenkillä oli siihen osansa. Kakkoserässä varsinkin Royn ketju vyöryi vahvasti Canucksin alueelle ja pysyi siellä kiekossa kiinni. 32. minuutilla Cotterin räväkkä kuti poikittaissyötöstä kilpistyi torsoon. Päätöserässä Roy kilautti ylärimaan vasemmasta laidasta.
Eichelin ketju puolestaan pelasi viihdyttävää paikanvaihtopeliä hyökkäysalueella. Jackin liike alkoi jo näyttää entisenlaiselta. Yhdeksännellä minuutilla keskialueen käännöstä tämä laukoi oikealta puolelta logoon Barbashevin petauksesta. 16. minuutilla transitiossa Demko ryösti Eichelin jälleen Marchessaultin oivan poikittaispetauksen jälkeen. Sitä edelsi Barbashevin loistava takakarvaus, jolla hän esti 2v1-tilanteen omiin. Toisen erän alussa Hague lähetti ristipiston Eichelille, joka mursi sinisen ja pelasi sitten seinän Barbin kanssa, mutta ei saanut ohjattua keskikaistalta paluusyöttöä sisään. Illan puolivälissä ylivoimalla Marchessault sisäänvientinsä jälkeen löysi poikittaispassillaan Barbashevin, joka jatkoi kiekon vasemmasta laidasta heti luukulle, mutta Blueger sai lapansa viime hetkellä väliin eikä Stephenson päässyt ohjaamaan kiekkoa rysään. Päätöserässä puolestaan Joonatan laukoi sivutolppaan maalin kulmalta Eichelin päätyrouhinnan jälkeen. Ilman veskariakin pelatessa Marchylle siunaantui pari mehevää paikkaa, mutta hän laukoi peittoon Stephensonin poikkarista ja ohi maalin Theodoren viivalaukauksen reboundista maalin edestä. Barbashevin seitsemän taklausta oli seurahistorian eniten yhdessä matsissa hyökkääjältä, joten sen ja hänen muutamien alustustensa takia palkitsen myös Ivanin plussalla. Ykköspakkiparin iltapuhde oli minusta myös plussan arvoinen. Heistä lisää tekstin lopussa. Miinus menee puolestaan Morellille viimeisestä maalista. Nelosketju muutenkin juoksi eniten omissa kiekon perässä eikä oikein ehtinyt jatkokarvaamaankaan kiekkoja takaisin toisessa päässä kenttää, joten se hävisi rumasti maaliodottamat tasaviisikoin.
Huomiot Manthasta:
Mantha hyppäsi askiin puolentoista minuutin kohdalla. Hän katsoi ensin etäältä, kun McNabb haki päätykiekon ja siirsi sen Theodorelle viereen. Tämä jatkoi kiekon laitaa pitkin Stephensonille, joka sai pinchannut pakki selässäänkin taisteltua kiekon pistelinjalle Karlssonille. Samalla Mantha leikkasi painottomalta puolelta vasemmasta laidasta Stephensonin yläpuolelle oikeaan laitaan, mutta Karlssonin pystysyöttö karkasi pitkäksi, kun Zadorov piti Manthan irti kiekosta. Luistelu oli muuten tuossa tilanteessa puolittaista liukumista kunnollisen repivän spurtin sijaan. Välillä keskialueen ylityksissä painoton laituri pysyy leveällä ja välillä leikkaa manthamaisesti pystyyn pelin puolen laitaan, joten varmasti systeemin mukaisesti Mantha tilanteen pelasi. Luulen, että tuo on hieman vastustajakohtaistakin. Karlsson hävisi aloituksen pitkän jälkeen, mutta Canucks-laukaus kimposi päätyverkkoon. Toisen aloituksen Wiljami kaapi, mutta samalla Manthan maila osui Höglanderin naamariin. Vegas-ura alkoi peräti neljän minuutin jäähyllä.
Seitsemännellä minuutilla Mantha liikkui hyökkäyspään aloitusvoittokuviossa korkealle puolustajien väliin ja Theodore aktivoitui oikeasta laidasta vetopaikkaan. Mantha syötti tälle, mutta Theodoren lämäri blokattiin. Minuutin päästä Mantha ehti päätykiekkoon ensimmäisenä ja luistin kulki, mutta seinäsyöttely päädyssä Stephensonin kanssa päättyi menetykseen Chandlerin annettua huonon syötön. Mutta Mantha takakarvasi todella ahnaasti, sai Boeserin kiinni punaviivalla ja pakotti tämän menetykseen, hyvä!
Puolivälissä avauserää Mantha leikkasi toistamiseen samaan laitaan Stephensonin yläpuolella ja sai avauksen lapaansa Hanifinilta. Mantha jatkoi ongelmitta kiekon pistelinjalle Karlssonille, joka päätti suorahyökkäyksen tuloksettomaan laukaukseen keskialueen ylityksen jälkeen. 11. minuutilla Mantha oli H3, kun ketjutoverit karvasivat syvyydessä tuloksetta. Mantha yritti iskeä kiinni Boeseriin keskustassa ja estää hyökkäykseenlähdön, mutta hän oli sekunnin myöhässä. Hän kuitenkin jatkoi liikettään alaspäin ja ehti ensimmäisenä painottoman puolen kulmaan dumppaukseen. Sieltä hän siirsi kiekon ykkösellä eteenpäin laitaa pitkin Stephensonille, joka ehti omalle paikalleen siniviivan kulmaan juuri ajoissa ja Vegas pääsi omista ulos heti. Manthan toiminta alaspäin vakuutti minut. Vartin kohdalla nähtiin osoitus hyökkäyspään vaistoista. Kun syöttöikkuna slottiin hetkeksi aukeni, Mantha haki heti yhden kosketuksen jatkoa laidasta keskustaan Karlssonille, mutta vastustaja ehti saamaan kuitenkin mailansa väliin. Kiekonliikuttaminen yhdellä tatsilla ei ollut siis vain paineen alta lähtöihin liittyvä juttu.
17. minuutilla Mantha jatkoi puolustajan rännisiirron jälleen yhdellä kosketuksella Karlssonin lapaan, vaikka puolustaja oli selässä, loistavaa. Sitten hän ehti vielä itse päättämään hyökkäyksen laukoen oikeasta laidasta ohi maalin. Manthan operointi laitojen lähellä omissa oli kiitettävää ja se tietänee luottoa valmennukselta jatkossakin.
Vastustajan päädyssä kuitenkin oli sitten petrattavaa kiekon suojaamisessa ja pienpeleissä. Se näkyi toisen erän alussakin, kun hän ja Stephenson kiiruhtivat Karlssonin päätytippauksen perään. Peli puuroutui hetkeksi oikeaan kulmaan, mutta Mantha pelasi isoksi mieheksi vähän pehmeästi häviten miekkailutilanteen. 25. minuutilla Mantha jatkoi siniviivan kulmasta kiekon ykkösellä ulos Stephensonin luistelulinjalle jatkaen dominointiaan paineen alta lähdöissä. Taustalta hän ehti mukaan vielä irtokiekkokamppailuun ja nappasi pelivälineen itselleen murtaen viistokuljetuksella ja taitavalla ahtaan tilan kiekonkäsittelyllä hyökkäyssiniviivan. Syöttöyritys vasemmasta kulmasta poikittain Stephensonille oli liian vaikea ja kiekko valui viivaan Whitecloudille. Hague hukkasi perään pelivälineen, mutta Vancouver teki pitkän. Viisikko jäi jäälle ja sai pienen kulmarallin aikaiseksi. Heti kun tilaa syvyydessä oli enemmän, Manthan syöttötaidot pääsivät oikeuksiinsa ja hän poimi painottomalta puolelta Theodoren, joka laukoi poikittaissyötöstä kiekon Demkon haltuun vasemmasta laidasta.
Illan puolivälissä kakkosylivoimassa Manthan poikittaissyöttö kulmasta maalille sisäänviennin päätteeksi katkesi Canucks-mailoihin eikä mennyt Pietrangelon lapaan, joten osittaista pakottamista noissa syötöissä toisinaan oli. 34. minuutilla Mantha puolestaan oli ensi kertaa unessa paineen alta lähdössä, kun Hughes työntyi väkisin hänen etupuolelleen vasemmassa laidassa ja katkaisi Whitecloudin siirron ränniä pitkin, joten Vegas ei päässyt omista ulos. Kolme minuuttia myöhemmin hyökkäysalueella Mantha toisena syvyyshyökkääjänä oli kiekossa kiinni niin vasemmassa kulmassa kuin omalla vuorollaan maskimiehenä kiekottomana vastustajan viisikon sisässä. Tuollaista vuorottelua häneltä kaipasinkin. Whitecloud teki vastaliikkeen syvään ja haki päätypassillaan maalin edestä Manthaa, mutta syöttö oli osoitteeton.
45. minuutilla Mantha syötti kahdesti kulmasta slottiin HAHP:ssa. Ensimmäinen oli polvenkorkuinen kohti Karlssonia eikä tämä sitä saanut haltuun. Haguen laukauksen jälkeen Mantha syötti irtokiekon maalin kulmalta Stephensonille, joka sai laukauksen aikaiseksi, mutta kuti meni vasemmalta ohi. Tuossakin vaihdossa syöttötarkkuus vaihteli. Seuraavassa vaihdossa sama teema jatkui. Mantha ehti luistelemaan päätykiekon ensimmäisenä ja pelasi seinän syvyydessä Karlssonin kanssa, mutta sitten syöttöyritys vasemmasta kulmasta maalin eteen ei mennyt perille, vaan oli vähän hätäinen ja jälleen pakotettu. Kaipaisin sitä, että Mantha laittaisi jalat liikkeelle toisinaan eikä aina hakisi yhden kosketuksen syöttöä ruuhkaan. Vaihdon lopuksi Mantha kuitenkin suoritti taas positiivisesti Haguen hakeman päätykiekon jälkeen operoiden vakaasti siniviivan kulmassa Petterssonin jatkoprässiä vastaan.
Kolmisen minuuttia ennen loppua Mantha tuli taas hyvin omiin päin ja täytti sentterin paikan. Boeser laukoi viistokuljetuksesta takapatjaan ja Mantha blokkasi maalin edessä Suterin reboundin. Jääaikaa debyytissä tuli 15:14. Tilastoihin merkittiin neljä jäähyminuuttia, muttei muuta.
+ Ahnas takakarvaus Boeseriin ja oman alueen täyttö suunnanmuutospuolustamisessa. Moraali kiekottomana oli kunnossa
+ Operointi laitojen lähellä omissa. Mantha jatkoi kiekkoja ykkösellä omien lapoihin negatiivisistakin peliasennoista vastustaja selässään lähes vuorenvarmasti ansaiten siten valmennuksen luoton. Vain kerran Hughes väkisin katkoi syötön hänen etupuoleltaan ja paineen alta lähtö epäonnistui
+ Pelinopeudessa mukana pysyminen ja syöttöikkunoiden näkeminen yhdellä kosketuksella silloin, kun tilaa hyökkäysalueella oli hetkellisesti enemmän eikä puolustajaa välittömästi iholla kiinni
+/- Syöttötarkkuus ei vain aina ollut kovin kehuttavaa, vaan passit hyökkäysalueen kulmista tuntuivat aika ajoin vähän pakottamiselta mailaviidakkoon. Ennemmin Mantha voisi välillä laittaa jalat liikkeelle ja pysyä kiekossa, jos oikeasti selkeää syöttöväylää ei ole
+/- Kiekonkäsittely ruuhkabussissa
+/- Luistelukestävyys, vaihtojen lopussa Mantha liukui jonkin verran
- Vastustajan päädyssä Mantha ei niin hyvä ollut pysymään kiekossa tai voittamaan miekkailuja kuin omissa. Isoksi mieheksi hän oli jopa hieman pehmeä ajoittain ja kiekko hukkui jalkoihin monesti
- Ahtaan tilan pienpelit esim. Stephensonin kanssa ylempään kohtaankin liittyen olivat välillä haasteellisia johtaen menetyksiin
Viimeksi muokattu: